Elämää maalla
Olen asunut koko lapsuuteni maalla. Enkä nyt tarkoita että olisin asunut kehä 3 ulkopuolella omakotitalossa, jossa pihalla haukkui koira, lapset pääsivät vapaana ulkoilemaan, mutta keskustaan pääsi silti puolen tunnin välein julkisilla. Asuin oikeasti takapajulassa, jossa lähimpään kauppaan oli matkaa 20km, bussi kylälle meni kerran päivässä ja lähimpään isompaan kaupunpiin oli matkaa yli 100km. Voi sitä onnenpäivää, kun 16-vuotiaana karistelin pikkukylän hiekat varpaista ja suuntasin yksin asumaan Kuopioon.
Nuoruudessa kaipasin vilinää ja kaupungin ääniä ympärilleni. Oli ihanaa asua vihdoin keskellä elämää. 10-vuoden aikana en hirveästi ole kaivannut elämää metsän keskellä. Toki aina erityisesti juhla pyhinä on ollut ihanaa päästä rauhoittumaan oikeasti hiljaisuuteen. Se on paikka, missä suuri nähtävyys on maitoauto ja ulkona voi kuulla pelkästään sekoituksen erilaisten lintujen, hyönteisten, kissojen ja lehmien äänistä.
Lapsen saannin myötä ajattelen lähes kaikista asioista eri tavalla. Enää haaveena ei ole asua lähellä kaikkea pienessä kerrostalossa. Vaikka puoli vuotta sitten vasta muutettiin uuteen ihanaan asuntoon olen silti alkanut haaveilla kodista, jossa on oma piha. Lapsen kannalta tällä olisi todella suuri merkitys, sillä omalle pihalle voi mennä polskimaan altaaseen tai kaivamaan hiekkakasoja suoraan ovesta ilman sen kummempia valmisteluja. Kerrostalossa välttämättä kivoja leikkipaikkoja kun ei ole välttämättä ihan vieressä.
Loman alkajaiseksi vietettiin Lilianin kanssa 5 päivää maaseudun rauhassa. Myös Kimmo sai omaa rauhaa, kun viikonlopun jälkeen hän palasi yksin tyhjään kotiin. Tyhjä ja HILJAINEN koti on varmasti aikamoinen extreme kokemus tällä hetkellä. Myös oma aika Lilianin kanssa voi sanoa olleen todellista lomaa. Piha oli täynnä mitä mielenkiintoisempia asioita, joten tekemistä ei tarvinnut ikinä keksiä. Myös leikittäjiä löytyi niin paljon, ettei äidin seura ollut sitä kaivatuinta.
Seuraavassa postauksessa paljastuksia meidän ensimmäisestä junareissusta Lilianin kanssa.
Toivotaan myös, että kesähelteet vielä palaisivat loppu kesäkuun ajaksi! 🙂
Täälläkin kaivattais omaa pihaa, edes takapihaa rivarissa 😀 ihania kuvia 🙂
No niimpä! Rivarin takapihakin ois jo ihan luksusta 😀 Onneksi on sentään iso parveke meillä 🙂