Hae
Love Beyond Words

Ihanan kamala alkuraskaus

Tuntemuksista ennen plussaa kirjoittelinkin jo aikaisemmin tässä. Nyt on aika avata hieman fiiliksiä alkuraskauden osalta, eli ensimmäisestä kolmanneksesta. Kaiken kaikkiaan tämä aika on varmasti monelle plussan tuoman onnen jälkeen tunteiden vuoristorataa. Masuasukista haluaisi olla innoissaan, ja kertoa uutisesta jokaiselle vastaantulijalle, mutta samaan aikaan pelko siitä ettei kaikki olisikaan hyvin pysyy koko ajan alitajunnassa. Ennen ensimmäistä virallista varmistusta raskaudesta on ensimmäinen neuvola ja nykyään moni myös varmistaa ennen tätä raskauden yksityisellä puolella. Tällä kertaa myös me haluttiin varmistaa asia heti, kun sydänäänet olivat mahdollista nähdä varmuudella, eli raskausviikon 7 ollessa täynnä. Tällä kertaa oma fiilis ultraan mentäessä oli aivan toisenlainen, sillä olin varma, että kaikki on tällä kertaa hyvin ja niin myös onneksi oli.
Keskenmenneeseen raskauteen verrattuna tämä raskaus on tuntunut oikealta. Oma fiilis siitä, että pikkuinen on mukana matkassa on koko ajan vahva. Myös raskausoireita on ollut alusta lähtien paljon enemmän. Tässä(kään) raskaudessa en ole onneksi joutunut halailemaan vessanpönttöä vaan paha olo tulee lähinnä siitä, jos ei muista syödä säännöllisin väliajoin. Raskausoireiden kannalta pahin jakso oli viikko 8, jolloin söin 2h välein ja olin todella väsynyt. Tosin arki oli todella kiireinen, sillä tein normaalin työpäivän + hoidin Lilianin päivähoidon jälkeen iltaunille asti, joten nukkumaan ei päässyt kuin vasta klo 21 jälkeen.

Väsymyksen ja jatkuvan syömisen lisäksi oireena olivat myös perinteiset turvotus ja rintojen arkuus. Maha turposi todella isoksi jo ennen plussaa ja on pysynyt samoissa mittasuhteissa koko ajan. Mahassa tuntui olevan myös paljon ilmaa, sillä syömisen jälkeen välillä olo oli todella tukala. Varsinkin jos on erehtynyt syömään jotain todella hiilihydraattipitoista. Rv 10 jälkeen aloin tuntemaan myös jonkun asteisia kohdun kasvukipuja repivän kivun muodossa jonkun äkkinäisen liikkeen yhteydessä.
Kaiken kaikkiaan olo on ollut kuitenkin todella hyvä. Verrattuna ensimmäiseen raskauteen (mitä siitä nyt muistaa) on tämä sujunut samalla tavalla ilman mitään sellaisia tekijöitä, jotka pahemmin haittaisivat normaalia elämää. Toki suuri helpotus oloon on ollut se, että loppu kolmanneksen olen lomaillut ja lomalla olo ei ole tuntunut läheskään niin väsyttävältä 😉 Ensimmäinen kolmannes huipentui ensimmäiseen viralliseen ultraan, jossa saimme toisen virallisen vahvistuksen sille, että kaikki on hyvin. Pieniä sydämen tykytyksiä oli aiheuttanut pari viikkoa aikaisemmin ollut neuvola, jossa sydänääniä ei yrityksestä huolimatta löytynyt. Tällä on siis erittäin hyvä syy miksei sydänääniä kannata edes etsiä ennen ensimmäistä ultraa.

Huomasin myös miten suuri merkitys luotettavalla ja pätevällä neuvolan tädillä on omaan fiilikseen, sillä tällä viikolla käydessäni toisella neuvola käynnillä ( 14+ viikko ) sain neuvola tädiksi kesälomansijaisen, joka vaikutti koko käynnin ajan hysteeriseltä kaikesta. Käynti huipentui jälleen siihen, kun yritettiin pitkään löytää sydänääniä tuloksetta, jonka jälkeen hän oli varaamassa aikaa päivystykseen, sillä ei osannut itse käyttää neuvolassa olevaa ultra laitetta (!). Onneksi paikalta kuitenkin löytyi toinen kesälomansijainen, joka oli kerran nähnyt miten sitä käytetään ja siellä vauveli tyytyväisenä liikuskeli ja sydän sykki. Vielä tämänkin jälkeen oli laittamassa minua päivystykseen, johon toinen vaan totesi että tuskin minua tämän perusteella mihinkään otetaan, sillä kaikkihan on normaalisti. Hieman turhaa panikointia siis, mutta oli ihana päästä taas kurkkimaan pikaisesti ultralla.
Tämän kirjoituksen idea on myös helpottaa niiden oloa, jotka eivät joudu kärsimään jatkuvasta pahoinvoinnista ja muista epämiellyttävistä raskausoireista alkuvaiheessa. Raskaus on alusta lähtien niin yksilöllistä ettei oireet kerro sen sujuvuudesta mitään. Nyt eletään raskausviikkoa 15 ja olo on niin hyvä etten edes huomaisi raskautta ellen kurkkaisi peiliin. Olen myös ehkä alkanut tuntemaan jo pieniä liikkeitä, sillä välillä tuntuu että mahassa olisi perhonen tai pieni kala. En malta odottaa, että voin varmuudella tuntea vauvan liikkeet ja, että myös Kimmo ja Lilian pääsevät tunnustelemaan! Olen kyllä jälleen yhtä malttamaton mitä myös ensimmäisellä kerralla.

Miten muilla on sujunut alkuraskaus? 

10 kommenttia

  1. Minni kirjoitti:

    Täällä meidän kotikunnassa on ensimmäinen ultra järjestetty jo viikoille 8, varhaisultra siis ja ilmainen 🙂 Mun mielestä tosi hyvä juttu, niin ei tarvitse jännittää ja miettiä onko masussa elämää ja kaikilla kun ei ole varaakaan lähteä yksityiselle ultraamaan varmuuden vuoksi. En oo kyllä kuullut et missään muualla ois tätä ilmaista varhaisultraa. Onnea vielä raskaudesta ja kiva lukea raskausajan juttuja 🙂

  2. Onneli kirjoitti:

    Hei mulla on melkein sama LA kuin sulla! Mäkin tunsin suurinpiirtein samaan aikaan kuin sinä noita ekoja hipaisuja ja siitä ihan parin päivän päästä tuli jo kunnon monotusta ja pitkin päivää. Ja ihan sama mulla eli suht oireeton alkuraskaus. 🙂

  3. petra kirjoitti:

    Ihanaa pikkupotkuja!

  4. Anonyymi kirjoitti:

    Nälkä ja väsymys asuu myös täälläkin. Viikkoja vasta 6+5 mutta nuo oireet kyllä niin selkeempinä vastassa joka päivä. Toivon todella ettei tämäkään tästä pahentuisi, en edes muista esikoisesta että oliko näin "kovana" nämä oireet vaikka samoja silloinkin. Nytkin oli pakko tulla syömään vaikka tunnin päästä soi kello, unesta ei tuu muuten mitään ja paha olo vain pahenisi jos kovemmaksi nälän päästäisi. Sitä seesteisempää aikaa odotellessa vaikkei tämäkään pahimmasta päästä ole 🙂

  5. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Oho wow mitä palvelua siellä teidän kunnassa! En ole kyllä koskaan kuullut että olisi tuohon aikaan ilmaista ultraa. Tuon avulla kyllä vältytään monelta järkytykseltä, jos "raskaus" kerkeisi etenemään ekaan ultraan, josta ei löytyisikään mitään.

  6. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Kiva kuulla, ettet sinäkään ole joutunut paljon kärvistelemään alkuraskaudessa 🙂 Se on toisaalta kiva ettei tarvii halailla pönttyä, mutta toisaalta stressaavaa jos paljon mitään oireita ei ole 😀

  7. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Nyt vielä odotan innolla, että kunnolla alkaa tuntumaan! 🙂

  8. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Eiköhän se helpota kun päästään rv 12, mutta ainakin tietää nuista oloista että jotain siellä masussa tapahtuu 😉 Mä en muista esikoisesta paljon mitään ihmeellisiä oireita, kun sillon sai vielä nukkua niin paljon kun halusi 😀 Tsemppiä jatkoon! 🙂

  9. Minni kirjoitti:

    Jep meidän neuvolalääkäri sanoi just tuota että haluavat varmistaa että kaikki on kunnossa ennenkuin lähetetään np-ultraan.

  10. Pirita | Pandamama kirjoitti:

    Tosi kiva, että tarjotaan jo tuo aikainen ultra! Onhan se 12 viikkoa pitkä aika odotella ja sitten jos kaikki ei olekaan niin kuin luuli.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *