Hae
Love Beyond Words

Kun päiväkoti pelottaa

Lilian on viettänyt elämästään päiväkodissa 1.5 vuotta, mikä on enemmän kuin arki kotona kesti. Aika hurja fakta, sillä tuntuu ettei kovin kauaa ole siitä, kun palasin töihin. Lilianille päiväkoti on ollut pitkään jo osa arkea, jonne hän menee mielellään ja viettää päivän leikkien kavereiden kanssa. Myöhäisempinä päiväkoti aamuina hän yleensä hoputtaa lähtemään ja päiväkodista haettaessa leikit jää aina pahasti kesken. Päiväkoti on kuulunut hänen arkeensa jo niin pitkän ajan viitenä päivänä viikossa, joten on selvää, että siihen on jo tavallaan kiintynyt ja tottunut. Päiväkoti ei kuitenkaan ikinä voi antaa samanlaista tukea ja turvaa, mitä vanhemmat pystyvät, joten neidin 5 viikkoa kestänyt loma palautti hänelle mieleen sen, mitä arki olisi, jos hän olisikin koko ajan kaiken huomion keskipiste.
Ekana viikkoina hän hieman epäili asiaa, sillä kotona ei varsinkaan sadepäivinä ole hirveen mielenkiintoista tekemistä, kun ei pääse ulos purkamaan energiaa. Kolmannen sadepäivän osuessa kohdalle hän sanoikin ”joko huomenna voitaisiin mennä jo päiväkotiin…?”. Montaa kertaa tätä lausetta ei kuitenkaan kuultu. Lomalla on kuitenkin aina se huono puoli, että se jossain vaiheessa loppuu ja niin myös tällä kertaa. 5 viikon aikana Lilian oli täysin sopeutunut arkeen kotona, eikä päiväkotia ollut enää ollenkaan ikävä. Loman jälkeen onkin yleensä aloitettava totuttelu päiväkotiin uudestaan. Vielä hankalamman asiasta tekee sen, että hän joutui menemään loman jälkeen päivystyvään päiväkotiin, jossa ei ollut kuin yksi tuttu kaveri ja yksi tuttu hoitaja. Voitte varmaan kuvitella, ettei tälläinen järjestely ollut ihan ok meidän prinsessalle, joka oli tottunut viettämään yli kuukauden kaiken keskipisteenä.

Normaali tilanteissa Lilian juoksisi suoraan leikkimään sellaisella vaudilla ettei heippaa ehdi sanomaan, mutta nyt neidin silmät olivat kyynelissä jo iltaisin nukkumaan mennessä. Pelko päiväkodista tuli myös uniin ja aamulla lähtemisestä ei meinannut tulla mitään. Päiväkodissa itkettiin hysteerisesti äidin perään ja halattiin hyvästiksi miljoona kertaa. Lilian on luonteeltaan todella temperamenttinen ja osaa näyttää kaikki tunteensa miljoona kertaisesti. Lilian osaa myös dramatisoinnin taidon ja on siinä erittäin vakuuttava välillä. Tälläisen sydäntä särkevän itkun jälkeen päiväkodin pihasta ei kuitenkaan ole kenenkään äidin tai isin helppo lähteä viettämään 8h töitten parissa, vaikka tiedossa on, että itku yleensä loppuu siihen, kun ovi sulkeutuu perässä ja neiti huomaa ettei ei ole mitään syytä enää itkeä.
Päiväkodin päivystys mahdollisuus on toisaalta super hyvä asia, sillä kaikki äidit ja isit eivät saa lomaa juuri heinäkuulle, mutta pienelle päiväkotilaiselle uuden paikan tuoma stressi saattaa olla todella hankala paikka. Onneksi tämä on todella isolla todennäköisyydellä viimeinen kesä, jolloin neiti joutuu turvautumaan varahoitoon ja isommille lapsille uusi päivähoitopaikka on luultavasti pelkkää mieluisaa vaihtelua. Viikon jälkeen Lilianissa huomasi jälleen selvästi, että neidille tuli jälleen lisää rohkeutta ja omatoimisuutta. Näin loma-aikaan on paha tapa hänellä muuttua vauvaksi, joka ei uskalla tehdä itse asioita tai ei vaan halua. Lilianilla on onneksi taas ensi viikko lomaa Kimmon kanssa, jonka jälkeen pitäisi taas viikko olla varahoidossa ennen kuin päästään tuttuun ja turvalliseen omaan päiväkotiin.

Onko teillä koskaan käytetty varahoitopaikkaa? 

2 kommenttia

  1. Minna kirjoitti:

    Miusta kesäpäivystykset ovat kamalia. :/ Meillä mies ei voi vaikuttaa kesälomansa ajankohtaan ja on toisaalta onneksi aina heinäkuun lomalla, eli lasten ei tarvitse päivystyksiin mennä. (Ikävä puoli toki on se, että meillä voivat joskus jäädä perheen yhteiset lomat kokonaan pitämättä, ja lasten mennessä kouluun kesäkuu muodostuu sitten vuorostaan ongelmaksi).

    Tsemppiä teille loppukesään!

  2. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    No sehän käy sitten hyvin! 🙂 Ainahan se tulee olemaan varmasti tulevaisuudessa säätöä, kun lapsilla on pitkät lomat ja itsellä vaan 4 viikkoa. Ens viikko pitäis vielä neidin sinnitellä ja sitten pääsis omaan tuttuun päiväkotiin! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *