Hae
Love Beyond Words

Kun äitiysloma pelottaa

Vaikka odotankin innoissani 7 työviikon jälkeen koittavaa äitiyslomaa, niin ajatus kokopäiväisestä kotiäitiydestä välillä kauhistuttaa. Työn ja kodin yhdistäminen on jossain määrin paljon helpompaa, kuin pelkkä kotiäitiys. Töissä saa pitää lakisääteiset tauot, käydä yksin vessassa ja toki myös tehdä ammatillisessa mielessä työtä, missä haluaa olla hyvä. En kuitenkaan väitä etteikö pienten lasten paikka olisi muualla kuin kotona, joten uskon, että tällä kertaa osaan myös nauttia kotiäitiydestä eri tavalla kuin viimeksi, sillä hyvin suurella todennäköisyydellä on saa ikinä enää nauttia ajasta pienten lasten kanssa kotona. Eniten odotankin sitä arjen kiireettömyyttä ja myöhäisiä aamuja. 
Jäädessäni 3 vuotta sitten mammalomalle odotin tulevaa innolla, sillä minulla ei ollut minkäänlaista kuvaa mitä kaikkea se tulisi sisältämään. Suoraan sanottuna en tiennyt vauvanhoidosta yhtään mitään ennen kuin sain pienen nyytin syliini. Nyt tilanne on kuitenkin ihan eri, sillä vauva-arjen ihanuudet ja rankimmat vaiheet ovat vielä jokseenkin muistissa. Minusta olisi ihanaa jäädä kotiin taapero ikäisen kanssa, jonka kanssa pystyy tekemään jo kaikenlaista, mutta vauva-arki yhdistettynä uhmaikäiseen tulee varmasti koettelemaan hermoja ihan uudella tasolla. 

Mitä jos vauva itkee koko ajan…? 
Riittääkö minusta kahdelle, jos molemmat itkevät samaan aikaan…? 

Mitä tehdä, jos vauva ei viihdy muualla kuin sylissä…? 

Onnistuuko imetys, jos aikaa pitäisi löytyä myös esikoisen viihdyttämiseen päivisin…?

Kuinka saada vauvan rytmi toimimaan niin, että arki pysyisi suht järkevänä…? 

Kuinka jaksan herätä esikoisen kanssa, jos vauva on valvottanut koko yön…? 

Kuinka keksin mielekästä puuhaa esikoiselle joka päiväksi, joka on tottunut kokopäiväiseen päiväkoti arkeen…?

Tutustunko uusiin äitikavereihin naapurustossa joilla on mahdollisesti suunnilleen saman ikäisiä lapsia…?

Miten jaksan vauva-arkea ilman ihania päiväuni hetkiä…?

Miten parisuhde kestää pitkien työpäivien ja yöheräilyn keskellä…? 

Miten oma-aika ja parisuhde aika järjestyy kahden lapsen perheessä…? Vai voiko tälläisesta edes haaveilla…? 

Miten liikkuminen onnistuu kahden lapsen kanssa…? 

Miten Lilian suhtautuu vauvaan…? Mitä tehdä, jos hän käyttäytyykin todella mustasukkaisesti ja agressiivisesti…? 

Miten selviän niistä päivistä, jolloin ei ole juttuseuraa kenestekään aikuisesta…?


Mikä teitä on pelottanut eniten uuden perheenjäsenen odotus aikana? 

7 kommenttia

  1. Terhi | Äiti ja melukylän lapset kirjoitti:

    Alku on ollut jokaisen lapsen synnyttyä jännittävä ja pelottava. Ensimmäinen/ensimmäiset viikot ovat olleet haasteellisimmat, mutta aika nopeasti se uusi rytmi löytyy ja pian on tuntunut siltä kuin asiat olisi aina ollut niin. 🙂 Rennolla asenteella eteenpäin ja vieraille painottaa että Lilian huomioidaan aina ensin. Ja meillä on auttanut kun vanhemmat lapset ovat päässeet auttamaan vauvan hoitamisessa. Kaikki menee varmasti hyvin.♥

  2. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Niinhän se varmasti menee kuten ensimmäisen kanssa ja pian ei edes muista sitä aikaa kun oli vaan yksi huolehdittava. 🙂 Mutta tuo onkin hyvä vinkki, että muistuttaa kaikkia huomioimaan Lilianin ensiksi. Varmaan yleensä kaikki tulee alkuun ihan täpinöissään hössöttömään vauvasta.

  3. Anonyymi kirjoitti:

    Meille tuli perussairaat kaksoset, kun esikoinen oli 2,5v. Alku rankkaa esikoisen mustasukkaisuudessa n kuukauden ajan, sitten helpotti. Eikä tämäkään ole mikään maailmanloppu ja yksikään sun peloista ei oo toteutunut, vaikka mulla oli ihan samoja tuplien odotusaikana. Rima alas, mies kotihommiin, somesta seuraa (äitiryhmät) niihin päiviin, kun ulos ei pääse, lapsista nauttimista ja sukulaisten/ystävien pyytämistä apuun. Ja jos helpottaa, niin yksi- ja kaksilapsisten vanhempien oon huomannut stressaavan eniten arjen sujumisesta. Ota yli kahden lapsen äitien asenne käyttöön: henkiin jää, vaikkei kaikki ole täydellistä ja lapselle riittää läsnäolo. Kaikki muu kyllä järjestyy tavalla kuin tavalla. 🙂

  4. Minni kirjoitti:

    Meillä on esikoinen vasta vuoden, eikä vielä toista tilauksessa, mutta olen miettinyt myös samoja juttuja jos toista lasta yritettäisiin. Mietin, kun esikoisemme oli muutaman kuukauden ja elämä oli yhtä imettämistä yms, ja vauva nukkui paljon, että miten tähän mahtuisi vielä vanhempi lapsi kuvioon mukaan? 😀 Mietin jo silloin, miten ihmiset pärjäävät 🙂 Yhden lapsen kanssa kun vielä helppo ottaa päikkäreitäkin…Uskon kyllä et teillä Lilian tulee suhtautumaan hyvin vauvaan (vaikken häntä tunnekkaan) alkuun voi olla mustaa sukkaa, mutta hän kun on senverran iso neiti jo, niin varmasti on vauvanhoidossa avuksi <3 Oletko ajatellut laittaa Liliania mahdollisesti johonkin kerhoon muutamaksi päiväksi viikossa? Se voisi olla hänelle hyödyksi kun tottunut olemaan pk:ssa, saisitte vauvan kanssa yhteistä aikaa. Tuo juttu myös huolettaa hieman itseänikin, että miten kahta pikkulasta saa enää jatkossa hoitoon, yksi lapsi kun on helppo viedä esim mummolaan kylään. 🙂 Eiköhän sitä kaikesta selviä, mutta varmasti ekat kuukaudet ja viikot on haastavimpia, kun vauvalla ei ole vielä minkäänlaista rytmiä päivässä.

  5. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Kiitos huipuista vinkeistä! Ihmettelen kyllä miten ne joilla tulee kaksoset niin selviää 😀 Meilläkin on suvussa kaksosia, kun miehen veljelle tuli kaksoset esikoisen jälkeen, joten niissä on riittänyt hommaa ja huolta. En tiedä kyllä olisinko itse selvinnyt järjissäni samankaltaisessa vauvavuodesta.

    Meillä onneksi mies on tosi ahkera tekee myös kotihommia ja tekee niitä minua enemmän, joten mikään kaaos meillä ei varmaan ikinä ole. Tosin se on myös osaltaan stressaavaa, kun sit itellä on huono omatunto, jos en oo siivonnut niin paljon 😀

  6. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Tsemppiä teidän perheelle jatkoon! <3

  7. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Kiitos tsempeistä <3

    Lilian itseasiassa aloittaa kerhon heti päiväkodin jälkeen, joten sieltä saa onneksi vähän muutakin aktiviteettiä mitä kotioloissa tulisi. Muuten täytyy vaan yrittää raahata itsensä ja lapset mukana kerhoihin yms, niin ei ihan seinät kaatuisi päälle 😀 Mutta varmasti näitä samoja asioita pohtii lähes kaikki, jotka odottavat uutta perheenjäsentä. Kaiken on kuitenkin tapana järjestyä ja lapset sopeutuvat yleensä nopeasti uuteen elämäntilanteeseen 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *