Hae
Love Beyond Words

DIY maja lastenhuoneeseen + säilytysvinkki

Olin haaveillut majasta/tiipiistä Lilianin huoneeseen siitä lähtien kun muutettiin vuosi sitten meidän uuteen kotiin. Kaikki valmiina myytävät tiipiit ja majat tuntuivat kuitenkin liian isoilta tai muuten vaan epäsopivilta huoneeseen, joten päädyin tekemään majan itse, mikä olikin paljon edullisempi ratkaisu. Materiaaleiksi ei tarvinnut kuin yhden ikean valkoisen verhon + 2 harsomaista verhoa myöskin ikeasta. Majan oviaukkoon laitoin pätkän vaaleanpunaista kangasta, jota käytin myös tyynyissä. Valkoinen verho on pujotettu ympyrän muotoiseen rinkulaan, jonka ympärille asettelin harsokankaat. Maja ei vaatinut leikkaus- tai ompelutyötä muuta kuin vaaleanpunaisen kankaan osalta. Lisäksi ompelin verhon sivusaumaan tarpeeksi leveän kolon, jonne rinkulan pystyi pujottamaan.
Majaa varten ompelin myös kaksi isoa lattiatyynyä, joiden sisään laitoin vierailla käytössä olevat petivaatteet ja tyynyt. Näin myös näiden säilytysongelma on ratkaistu ja majassa on pehmeät isot tyynyt, jonka päällä mahtuu makoilemaan ja lukemaan satuja. 

Raskaudelle uhrattu vartalo

Raskaus saa aikaan kropassa ihmeellisiä muutoksia. Ennen ensimmäistä raskautta kuvittelin, että raskaana ollessa maha vaan kasvaa ja sitten se häviää. On kuitenkin aika harvassa ne naiset, jotka selviävät raskausajasta pelkällä vyötärönympäryksen muutoksella. Toisen raskauden kohdalla huomaan raskauden tuomat muutokset yhä selkeämmin, enkä voi kuin hämmästellä mihin kaikkeen naisen keho on luotu. Jo pelkästään mahan kasvaminen on ihmeellistä, sillä se pystyy venymään useita kymmeniä senttejä, jonka jälkeen se palautuu toisilla lähes samanlaisiin mittoihin mitä se oli ennen raskautta. Muutokset kehossa on jokaiselle omanlaisensa. Toisilla koko kroppa on arpien täyttämä ja jalkoja on vaikea erottaa enää turvotuksen keskeltä. Toisilla taas vatsa näyttää vielä synnytyssalissa pieneltä iltaturvotukselta. 

Toisella kerralla olen osannut nauttia enemmän raskaudesta mahan kasvamisen myötä. Olen kulkenut ylpeänä kireissä vaatteissa, jotka korostavat mahaa ilman että olen murehtinut ylimääräistä rasvakerrosta mahan alueella. Olen ihastellut kasvavaa vatsaa päivittäin peilistä ja saanut energiaa, kun vauva on myllännyt mahan sisällä. Olen tähän asti selvinnyt myös ilman arpia tai suurempia turvotuksia, joten en ole kokenut yhtään negatiivista tunnetta muuttunutta kroppaa kohtaan. 
Odotusajan lähestyessä loppuaan lienee kuitenkin selvää, että mahassa ei enää asu se muutaman sadan gramman painoinen sintti, vaan ihan oikea vauva, jonka kantaminen on raskasta. Kroppa on täydellisesti vielä lainassa hetken hänelle ja aamuisin olo on kirjainmellisesti sellainen, että joku on potkinut sinua koko yön. Maha on niin iso, ettei joudun tarkoin harkitsemaan miten pystyn kurottamaan jonkin esineen lattialta saati sitten pääsemään ylös sieltä. Myös kumartaminen eteenpäin ei tule ollenkaan kysymykseen ja kauhulla ajattelen niitä päiviä, kun neiti 3v heittäytyy hankalaksi ja ei saa omia vaatteitaan ylle. Rimpuilevan 3-vuotiaan pukeminen sylissä on lähes mahdoton tehtävä, kun omatkaan vaatteet eivät tahdo osua päälle. Kiloja kertyy myös jokaiselle raskauden myötä enemmän tai vähemmän. Itse olen vielä alle 10kg kertymässä, mutta jokainen voi jo kuvitella, että yhtäkkinen painonnousu rasittaa joka osaa kehosta. Viimeisen kuukauden aikana painontunne mahassa, selässä ja alapäässä on lisääntynyt kerralla paljon, joten pitkien matkojen käveleminen on tällä hetkellä aika tuskaista. 
Ei mulla muuta, nautitaan niistä viimeisistä hetkistä raskaana, eikö? 😉 

Mitkä raskauden tuomat muutokset olette kokeneet pahimpana?