Hae
Love Beyond Words

Kerhon aloitus

Uusi arki tarkoitti Lilianin kohdalla myös kerhon aloitusta. Onneksemme päästiin aloittamaan se jo joulukuun puolella ja nyt neiti on käynyt tutustumassa siellä jo 3 kertaa. Näin ollen siirtymävaihe päiväkodista kerhoon kävi nopeasti, eikä myöskään vauvan syntymä ollut hidastamassa tutustumista. Etukäteen jännitin miten Lilian sopeutuu uuteen paikkaan, sillä päiväkodista oli muodostunut niin tärkeä osa elämää, sillä siellä oli tutut kaverit ja hoitajat. Myös neiti vierasti ajatusta siitä, että joutuisi menemään uuteen paikkaan ja pieni itku pääsi kotona ensimmäisenä kerho aamuna. Päiväkoti aikana hänelle oli raskasta joutua varahoitopaikkaan joulu- ja kesälomilla, joten pelkäsin taas kovaa huutomyrskyä ja raskaita iltoja, mutta kuinkas sitten kävikään…? 
Itku loppui kotona eteisessä ja kerhon ovelle neiti oli jo todella reippaana ” Minä en aio itkeä ollenkaan”. Käytiin pikaisesti tutustumassa kerhon paikkoihin, täytin pari lappua ja seurasin 15minuuttia vieressä, kun kerho alkoi ja Lilian alkoi askartelemaan tonttuja.  Sitten oli äidin vuoro poistua. Yhtään kyyneltä ei tullut pieneltä kerholaiselta ja hän vilkutti vaan reippaana hyvästiksi. Parin tunnin päästä oli aika hakea tyttö kotiin ja hän oli aivan ihmeissään miten nyt jo kotiin lähdetään, sillä eihän hän kerennyt ollenkaan ulkoilemaan tai nukkumaan päiväunia. Kotona oltiin kyllä puhuttu moneen kertaan, että kerhossa ollaan vaan pari tuntia, mutta ehkä aikakäsite on vielä vieras. Seuraavat kerrat menivät vielä helpommin, sillä kotoa lähdettiin innoissaan kohti kerhoa ja myöskään ihmetystä ei herättänyt se ettei äiti menekään sillä aikaa töihin. Lilian on tykännyt  kerhopäivistä ja jo heti ensimmäisestä päivästä lähtien hän on innoissaan selittänyt kuinka kivaa siellä on ja mitä kaikkea hän on kerennyt tehdä. Toivotaan että sama meno jatkuu vielä ensi vuonna vauvan synnyttyä, eikä ongelmia tule myöskään kerhosta pois lähtemisen kanssa. 

Oli ihana huomata miten reipas tyttö Lilianista on tullut näinkin ison muutoksen edessä. On totta, että lapset sopeutuu nopeasti, mutta tällä kertaa se kävi super helposti (ainakin näin alkuun). Osasyy on myös Lilianin sosiaalisessa luonteessa ja en usko, että hän viihtyisi kovin kauaa ilman samanikäisiä leikkikavereita. Tänään oli ensimmäinen päivä, jolloin ei ohjelmassa ollut kenenkään muun lapsen seuraa ja sainkin kuulla kysymyksen ”miksei ketään muita lapsia ole täällä?”. Suurin sopeutuminen onkin ehkä neidin kohdalla oppia viettämään myös kotipäiviä ilman mitään sen kummempaa ohjelmaa, sillä tällä hetkellä hän kyselee jatkuvasti minne seuraavaksi lähdetään, mitä seuraavaksi tehdään ja milloinka tänne tulee kavereita. 
Kerhon aloitus osui myös omalta kohdalta hyvin, sillä nyt pääsen nauttimaan myös täysin omasta ajasta keskellä päivää! Miten luksusta tehdä vaan omia juttuja hetki tyhjässä kodissa tai kierrellä kaupoilla rauhassa. En ole kuitenkaan oppinut vielä oppinut elämään ilman kellon tuijottelua ja tuntuu, että nyt minulla on ollut vielä enemmän kiire kaikkien joulu- ja vauvavalmisteluiden suhteen. Mikä on toisaalta pelkästään hyvä sillä mielessä ei ainakaan pyöri se, että milloinka vauva syntyy. 

4 kommenttia

  1. Onneli kirjoitti:

    On kyllä ihana huomata, miten ne kaverit tulee koko ajan lapsen kasvaessa tärkeämmiksi ja tärkeämmiksi. Ja vähän aiheen vierestä, mutta onpa teillä suloinen kerhoreppu eväsrasioineen! 🙂

  2. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Niinpä! Kohta ei enää äiti kelpaa ��

    Reppu löyty eurolla kirpparilta! On kyllä just kuin tehty neidille. ��

  3. Klara kirjoitti:

    Meilläkin aina kysellään kun on "kotipäivä" että kuka kohta tulee tai kelle mennnään leikkimaan 😀 ajetaan siis teille! Lumi sai saman eväsrasiani kun kerho alkoi syksyllä, se on ollut hitti!

  4. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Joo tulkaa vaan! 😀 Tuo rasia on varmaan monella Frozen fanilla 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *