Hae
Love Beyond Words

Maagiset kaksi ensimmäistä viikkoa

Kaksi viimeistä viikkoa on mennyt liian nopeasti. Tuntuu kuin olisi ollut eilen, kun heräsin yöllä supistuksiin joiden tiesin johtavan kauan odotettuun palkintoon. Meidän kotiinpaluu sen sijaan ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä sairastuttiin Kimmon kanssa norovirukseen. Onneksi lapset säästyivät siltä. Ennen synnytystä influenssa ja heti synnytyksen perään noro eivät olleet mitään herkkua, mutta tästä on suunta vaan ylöspäin ja nyt ollaan saatu nauttia vauva-arjesta terveinä. 
Vauva onkin IHANA! Tosin ehkä useimmat vauvat ovat helppoja sen pari viikkoa ennen kuin mahdolliset masuvaivat alkavat vaivaamaan, mutta uskon, että tämä poitsu on varmasti perinyt minun rauhallisen luonteen, eikä näin ollen turhasta kitise tai hermostu. Tähän asti itkua on kuultu vain, jos ruokapalvelussa on viivästystä. 
Ollaan kaikki vielä oltu vauvahuumassa, joten mitään suuria mustasukkaisuus kohtauksia ei ole myöskään Lilianin suunnalta ollut havaittavissa. Niinkuin arvelinkin ennen synnytystä, on neiti vähän turhankin innokas vauvan hoitaja ja hän on heti ensimmäisenä paikalla, jos vauvasta kuuluu pienintäkään ääntä. Sylissä halutaan myös pitää vähän väliä sekä hoitaa kaikin tavoin. Arvelin myös, että itselle tulee riittämättömyyden tunteita ja se onkin ollut pahin asia näinä kahtena viikkona. Monesti minusta tuntuu, että haluaisin vaan olla 24/7 vauva sylissä, josta saan huonon omantunnon, sillä täytyyhän minun olla myös läsnä Lilianille. Enää ei siis pysty imettämään päivää makuuhuoneessa, vaan se on tehtävä lattialla samalla leikkien tai ruokapöydässä.
Vauvan kanssa on paljon helpompi ollut olla alusta lähtien, sillä enää ei tullut yllätyksenä kuinka vauva sitoo itseensä koko ajan kirjainmellisesti. Ehkä luottamus itseen ja siihen, että osaa rauhoitella pikkuisen paremmin kuin ensimmäisellä kerralla alkuaikoina saa aikaan myös sen ettei vauvan luota  halua lähteä pois. Minua on jo nyt alkanut ahdistaa kuinka nopeasti aika kuluu, enkä haluaisi hukata siitä sekunttiakaan. Huomaan jo nyt ettei meillä ole enää sitä vastasyntynyttä, joka nukkuu ja syö, vaan poitsu saattaa valvoa aina useamman tunnin päivällä pariinkin otteeseen. Myös nukahtaminen ei käy enää sillä sekunnilla kun maha on täynnä, vaan erilaiset äänet kiinnostaa yhä enemmän ja uni saa silloin aina odottaa, vaikka väsyttäiskin. 
Eniten vauvan tulo varmasti vaikuttaa Lilianiin, joka on ollut paras sisko. Hän on aivan ihastunut ja toistelee kuinka kivaa kun vauva vihdoin tuli. Saa nähdä muuttuuko meininki, kun huomenna jäädään kolmestaan, sillä nyt hän on päässyt päivittäin käymään aina vuorotellen jomman kumman vanhemman kanssa ulkona, kaupassa tai jossain kylässä ilman vauvaa. Jännä nähdä miten sujuu ensimmäiset kerrat, kun pitäisi selvitä tiettyyn kellon aikaan aina jonnekin. Onneksi mennään kesää kohden, sillä näitten kahden pakkaamiseen ulos lähtiessä menee tooodella kauan aikaa, vaikka neiti onkin näitten kahden viikon aikana kunnostautunut myös pukemisen suhteen, sillä hän on tajunnut, että sitä nopeammin ollaan pihalla mitä nopeammin hän saa vaatteet ylle. 

8 kommenttia

  1. Anniina kirjoitti:

    Ihania kuvia pikkuisesta nyytistä! <3

  2. Terhi | Äiti ja melukylän lapset kirjoitti:

    Ihanat sisarukset siellä.❤

  3. Minna kirjoitti:

    Voi ihana pieni ja ihana isosisko <3

  4. Taru kirjoitti:

    Niin se aika menee nopeasti ☹️ Meilläkin on vuoden ikäinen nytti pian.

    Ihanat sisarukset! ? Nauttikaa vauva-ajasta. Kaikki menee varmasti hyvin ❤

  5. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Ihana on nyyttikin <3

  6. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Se on ollut kyllä tähän asti todella innokas isosisko 😀

  7. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Niimpä! Sitä jo nyt kauhistelen päivittäin, ettei kohta oo enää vauvaa 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *