Patrik 2kk
Tällä viikolla on saatu Patrikia kutsua hänen oikeallaan nimellä, vaikka melko useasti vielä suusta tulee vauva. Tällä viikolla ikää tuli myös tasan 2kk ja tuntuu, että hän kasvaa ihan silmissä, sillä tuntuu, että vaatekoko 62 käy myös kohta pieneksi. Ei sitä muistanutkaan miten nopeata tää kasvu on alussa, sillä Lilianin vaatekaapissa pyörii nykyään samat vaatteet yli vuoden. Nyt olen haikeudella joutunut laittamaan kaikki 50/56 kokoiset vaatteet jo hyvää aikaa sitten pois Patrikin lipastosta. Tällä kertaa niiden pois ottaminen tuntui kamalemmalta kuin viimeksi, sillä jos meille ei enää kolmatta lasta tule, niin enää en pääse pukemaan vastasyntynyttä vauvaa niihin ihaniin pienen pieniin vaatteisiin. Tällä hetkellä aika sydäntäsärkevä ajatus, sillä tää ihan vastasyntyneen aika on mennyt liian nopeasti.
Yhden kuukauden aikana pieni mies on kehittynyt tottakai hurjasti. Enää hän ei pelkästään nuku ja syö, vaan oikeastaan valvoo suurimmaksi osaksi koko päivän. Meillä on lähdetty ulkoilemaan lähes poikkeuksetta päivittäin klo 10, jolloin Patrik aloittaa päikkärit, jotka kestävät 3-4h, mutta tämän jälkeen otetaan ehkä yhdet 30min torkut ja illalla muutamat tissitorkut. Illalla hän menee edelleen nukkumaan 22-23 aikoihin samaan aikaan kun minä ja herää aamulla klo 8 samaan aikaan kun Lilian. Ensimmäinen unipätkä nukutaan omassa sängyssä ja se kestää yleensä 2-3 asti. Tosin keskiyöllä saattaa olla yksi tutin laitto. Toisen kerran poika herää 4-5 aikoihin, jonka jälkeen 6-7 aikoihin. Mun mies on saanut nauttia koko tämän ajan täysistä yöunista, sillä yleensä kerkeen ruokkimaan pojan ennen kovempaa meteliä. Itseänikään ei ole syötöt väsyttäneet, sillä nukahdan saman tien. Joskus olen huomannut, että jos jaksaisin syöttää molemmat puolet 2-3 aikoihin. niin hän nukkuisi paljon pidempään, mutta silmät menee heti kiinni, kun vauva saa otteen.
Edelleen hän on luonteeltaan ehkä maailman lepposin kaveri. Kiukku tulee vaan nälän yllättäessä tai jos hänet lasketaan julmasti pois sylistä kesken kivan sylittelyhetken. Iltasin ei ilmene enempää itkua kuin mitä päivällä on. Päivisin hän viihtyisi parhaiten sylissä, mutta hän viihtyy myös pitkään leikkimatolla tai sitterissä katsellen kun muut syö tai laittaa ruokaa. Hän hymyilee paljon, mutta kunnon naurua ei vielä tule. Patrik tykkää jutella paljon, kun hänelle puhutaan, mutta leluille ei paljon juttua irtoa, vaan niitä vaan katelleen uteliaasti. Jokellus on aina ihanan kuuloista, sillä hänen äänestä kuuluu hymy ja suupielet menevät korviin asti. Patrik osaa jo taivasti kannatella päätään ja välillä hän heiluttaa itsensä makuuasennosta takaisin selälleen.
Ruokailun suhteen hänellä ei ole päivällä rytmiä, vaan hänelle saattaa tulla nälkä 10minuutin päästä tai sitten vasta 4h päästä. Meillä juodaan tissistä ja pullosta. Pullosta menee maitoa päivittäin 1dl-1.5dl, jonka syöttää yleensä Kimmo tai Lilian. Olen halunnut pitää korvikkeenkin mukana matkassa, sillä haluan, että minulla on hyvä mieli käydä esimerkiksi kaupassa vauvan jäädessä kotiin. Tissistä minulla ei tälläkään kertaa tule litrakaupalla maitoa, joten saan tehdä aika paljon töitä, että maidontuotanto pysyy yllä, joten vaikka pumppaisin maitoa, niin se menee samantien suusta alas. Kirjoittelen ajatuksia imetyksestä vähän lisää myöhemmin.
En olisi temperamenttisen tytön jälkeen uskonut, että vauvat voi olla myös jatkuvasti tyytyväisiä ja rauhallisina. Luonteiden puolesta nämä lapset ovat täysin vastakohtia, joten täydentävät siis täydellisesti toisiaan. Plussana vielä, ettei nukuttaminenkaan aiheuta ylimääräistä draamaa, vaan silmät menevät kiinni, kun väsyttää. Tiedän kyllä, että tämä on vaan tälläinen vaihe, kun kaikki on hyvin valtakunnassa 😉
Niin äkkiä ne pienet kasvaa. Suloinen poitsu siellä.♥
Ihana pieni! <3 Tämä menee vähän ohi aiheen, mutta pakko kommentoida tuohon viimeiseen lauseeseen. On niin ärsyttävää, kun näitä "meillä menee hyvin" lausahduksia joutuu aina kauheasti puolustella. On niin ärsyttävää, kun sieltä löytyy aina joku "odotapa vain" tyyppi, jos et äkkiä ehdi lisäämään perään "mutta väliaikaistahan tämä vain on" kommenttia. Eikö olis ihana vaan nauttia siitä, kun menee hyvin? Ettei tarvitsisi koko ajan olla puolustuskannalla niiden "odotapa vain" tyyppien varalta? No joo. Meni vähän tunteisiin, kun oon tätä asiaa viime päivinä mietiskellyt.
No niimpä ja nyt sen vasta tajuaa! Esikoisen kohdalla kaikki on niin uutta ettei edes tajua kuinka aika menee.
No joo ja ehkä sitä vähän jopa nyt pelkää kun edellinen vauva oli vaikeempi, niin ei osaa sit nauttia täysillä vaan tästä, kun koko ajan miettii ja pelkää, että millon se hullunmylly taas alkaa. En tiedä voiko sitä oikeasti ollakaan stressaamatta ja elää hetkessä, kun koko ajan on joku tilanne päällä tai pelkää jo tulevaa. Ja se vaan pahenee lapsen iän myötä.
Voi että, ihan mahtavaa, että sulla ajatuksissa ehkä vielä kolmaskin lapsi 🙂 Me ollaan noin 1 000 000 % varmoja, että meidän perheen lapsiluku on KAKSI. Ei mulla oikeasti olisi ikääkään enää tehdä myöhemmin lapsia ja toooooooodellakaan ei tähän samaan syssyyn enää yhtään enempää. Huomaatko, lähes neljän vuoden ikäero on silti mun mielestä "samaan syssyyn".
Patrik on kyllä tosi kiva nimi! Varmaan hassua kutsua häntä nyt sit nimellä. Me puhutaan nyt jo vauvasta öö.. nimestä johdetulla lempinimellä, joka rimmaa Nopsuun 🙂 Tai sit pikkuveljenä. Tai hyvin harvoin ihan vaan vauvana. TOIVOTTAVASTI haastavan vauvan jälkeen tännekin siunaantuisi vähän iisimpi tapaus tällä kertaa!!
Hei! Jonkin aikaa blogiasi olen lukenut, mutta nyt tuli kohta, jota haluan kommentoida 🙂 itsekin ihmettelin (ja edelleen aina vaan ihmettelen) että miten voi lapsi olla niin positiivinen ja rauhallinen. Minulla siis yksi lapsi, ja yllätyin kyllä melkoisesti, että vauvavuosi voi olla näin "helppo". Vauva nyt siis 7kk ja edelleen samanlainen kuin vauvana, helppo tapaus siis. Että turhaan sitä aina pelkää, että kohta tämä loppuu. Jospa teilläkin tyytyväinen poika jatkaisi samanlaisena! 🙂
Ihana kuulla, että se siis voi oikeasti jatkua! 🙂 Toivotaan, että meilläkin sama meno jatkuisi. Vauva-arjesta nauttii kyllä nyt ihan erilailla 🙂
Toivottavasti teilläkin tulisi tälläinen rauhallinen poitsu! Sitä osaa kyllä arvostaa, jos on ollut edellinen hieman haastavampi 😉 Pitääkin alkaa miettimään mikä mahtaa olla Nopsun pikkuveljen nimi.
Jaa katotaan sitä kolmatta sitten viiden vuoden päästä jos sillonkaan 😀 😀