Hae
Love Beyond Words

Kiintyminen omaan lapseen

Meidän pienten elämän alut ovat olleet täysin erilaiset. Patrikin kohdalla häntä kerettiin toivoa ja yrittää sekä kokea matkan varrella iso pettymys tuulimunaraskauden myötä. Lilian puolestaan tuli elämään yllättäen sellaiseen elämäntilanteeseen, jossa ei vauva ollut vielä haaveissa.
Uskon, että kiintymiseen on suuri vaikutus synnytyksellä sekä ensimmäisillä päivillä. Koin Lilian synnytyksen todella tuskalliseksi ja ahdistavaksi tapahtumaksi. Ilo lapsen saamisesta vihdoin rinnalle vaihtui nopeasti jälleen ahdistavaksi, kun vauva itki koko lapsivuodeajan ja en saanut miestä tueksi sairaalaan. Ensisynnyttäjälle pienikin vauvan itku itsessään on kova isku mielelle ja tuskaa lisää se, ettei pieni rauhoitu missään vaiheessa. Kotiin päästäessä tilanne tasaantui, mutta itkuisuus jatkui todella pitkään rajuna aina iltaisin. Äidille kamalin asia on se, ettei tiedä miten oman lapsen itkun saa loppumaan ja meillä tätä kesti monta kuukautta. Jollain tapaa tämä myös etäännytti vauvasta, kun koin useita pettymyksiä sen takia, etten osaa lohduttaa itkevää lasta. 3kk kohdalla myös imetys loppui kokonaan, sillä maidontulo oli myös pikkuhiljaa loppunut ja ne vähäiset tissittelyhetket olivat pelkkää kitinää ja huutoa. Useina päivinä arki tuntui turhauttavalta, kun vauvan kanssa ei uskaltanut poistua ulos kodista ainakaan pitkän matkan päähän. Myöskään äitikavereita ei juurikaan ollut, joten uusien tunteiden kanssa oli yksin. Tuntui, kuin koko vapauteni olisi riistetty ja halusin vaan päästä takaisin omaan elämään -sellaiseen mitä muut 24-vuotiaat nuoret elivät. Kiintyminen vauvaan ei ollut itsestäänselvyys esikoiseni kohdalla, vaan Lilian oli minulle se, joka opetti minut olemaan ÄITI. Aluksi kiintyminen pelotti, sillä en uskaltanut rakastaa jotain niin pientä ja haurasta, jota en osannut edes käsitellä tai lohduttaa. Pikkuhiljaa huomasin kuitenkin kuinka tärkeä olin pienelle tytölle ja ne pienet hymyt ja naurut saivat sydämen pakahtumaan.

Patrikin syntymän koin helppona ja kivuttomana. Ensimmäiset päivät olivat ihania, kun saimme tutustua kahdestaan toisiimme. Olin saanut rinnalleni rauhallisen ja tyytyväisen pojan. Lilian oli opettanut minut rakastamaan pyyteettömästi ja tähän poikaan oli helppo rakastua heti ensisilmäyksellä. Enää minua ei pelottanut vapauden menettäminen, sillä koti-arki ei tullut enää yllätyksenä. Enää minua ei pelottanut se, etten osaisi lohduttaa pientä itkevää vauvaa, sillä tiesin, että itku loppuu lopulta. Enää myöskään minua ei pelottanut se, että jään yksin. Vaikka suurimman osan päivistä äidit tekevät tätä työtä yksin ilman toista osa-puolta, niin silti se toinen osapuoli välittää, vaikka se ei olisikaan juuri sillä hetkellä paikalla, kun tilanne ehkä sitä vaatisi. Vuosien mittaan myös äitikavereita on löytynyt, joten minkään hankalan asian kanssa ei koskaan ole yksin, sillä  joku toinen on yleensä kokenut saman.

Kiintyminen omaan lapseen ei aina tapahdu heti synnytyssalissa. Se voi vaatia pienen tutustumisen uuteen tulokkaaseen tai voi tapahtua silmänräpäyksessä. Kaikkiin lapsiin aina rakastuu koko sydämestä ja pyyteettömästi, mutta rakkaus on erilaista jokaista kohtaan. Pienempää kohtaan tuntee erityisesti kovaa suojelun halua, joten tunteet ovat välillä ristiriidassa esikoista kohtaan, joka suhtautuu välillä rajustikin pienempään. Tällä hetkellä vaikein asia onkin,   miten saada isompi tajuamaan, että hän on edelleen yhtä tärkeä, vaikka äiti haluaa välillä osoittaa huomionsa pelkästään vauvalle. Ehkä pienoinen mustasukkaisuus on vallannut Lilianin mielen tällä hetkellä, sillä hänellä on menossa ”äiti-vaihe”. Vaikka vietetään yhdessä lähes 24/7, niin hän saa raivareita, jos yritän viettää pelkästään aikaa vauvan kanssa. Hän myös vaatii koko ajan minusta leikkiseuraa ja viimeisenä keinona hän kiinnittää huomioni yrittämällä kiusata Patrikia. Itsestä tämä roikkuminen tuntuu ajoittain ahdistavalta, kun haluaisin kovasti tilaa pelkästään Patrikin kanssa. Olen yrittänytkin viettää molempien kanssa myös yhteistä omaa aikaa vaan kahdestaan, mutta nähtävästi tällä hetkellä äidin pitäisi vaan tehdä kivoja juttuja vain Lilianin kanssa. No ehkä tämäkin ”vaihe” menee viimeistään ohi, kun Lilian huomaa, että veljen kanssa leikkinen on oikeestaan paljon hauskempaa kuin äidin 😀 
Oletteko te kiintyneet omaan lapseen silmänräpäyksessä vai onko se vienyt aikaa? 



Messut, jotka saa äidit sekaisin

Jälleen koitti se viikonloppu, kun äidit rynnivät hullaantuneita lastenrattaiden kanssa kohti messukeskusta. Lapsimessut ovat tapahtuma, jotka saavat äidit odottamaan tuntikausia 20% alennuksen perään. Tällä samaisella nimeltä mainitsemattoman merkin kohdalla meininkiä oli jopa hillitty järjestynsenvalvojilla, jotka päästivät vain muutaman äidin sisään kerrallaan nauhoilla aidatulle alueelle. Tämän vuotiset lapsimessut olivat minulle 4. kerta ja täytyy myöntää, että itsekin alan päästä messutunnelmaan. Aikaisempina vuosina messut ovat alkaneet nopeasti ahdistamaan, sillä ihmisvilinä on valtaisa. Messutarjouksiinkaan ei ole tullut keskityttyä, kun mukana on ollut kärsimätön (tai kaksi kärsimätöntä seuralaista). Tällä kertaa seura oli mitä ihanin ja äiti sai ihastella lastenvaatteita kaikessa rauhassa Patrikin ihmetellessä tunnelmaa rattaissa. Pakko myöntää, että ne ihastuttavat överi hintaiset frillapaidat ja frillamekot alkavat kummasti himottaa, kun kaikki muutkin ostaa! 

Parhaimmat tarjoukset oli epäilemättä Pomp De Luxilla, sillä esimerkiksi paitoja ja housuja sai huokeaan 5 euron hintaan! Epäilemättä kojulla kävi kuhina ja minun epäonneksi 98-koon tyttöjen vaatteet olivat siellä perimmäisessä nurkassa, jonne ei päässyt vahingossakaan tunkemaan rattaiden kanssa. Muita lemppareita messuilla oli Papu, Blaa!, Mainio, Metsola sekä Miniones. Harmikseni en pongannut Ipanaisen pistettä, jossa olisin halunnut testailla uutta Tulan kantoreppua ja ostoslistalta olisi ollut myös aurinkolasit poitsulle. Myös For Minis and Mommiesin piste jäi kokonaan huomaamatta. Kannattaakin suunnistaa paikalle kartan kanssa ettei jokin suosikki näytteilleasettaja jää huomaamatta. 
Itse olin paikalla rattaiden kanssa, joten kannattaa huomioida paikalle tultaessa se, että niin on moni muukin äiti. Jonot hisseille saattaa siis olla tuskastuttavat. Rattaiden kanssa on myös super vaikea yrittää tunkea ahtaisiin väleihin, jossa on kaikista mielenkiintoisimmat tarjoukset. Huomasin myös, että messujen ajaksi tarjottiin kantoreppua lainaan, joka varmasti helpottaa, mikäli hermot meinaa mennä monen tunnin rattaissa oleilun aikana.  Muuten vauvan kanssa messuilu onnistuu hyvin, sillä paikalta löytyy vaippaparkki, jossa ei tarvinnut ollenkaan jonottaa ja imetykseen löytyy myös paljon rauhallisia paikkoja. Itse kävin syöttämässä vaippaparkin vieressä, joka oli mukava alue suojattuna verhoilla. Imetykseen oli varattu sohvia, tyynyjä, herkkuja ja paikalla tarjottiin myös vettä sekä imetysteetä.  

Oletteko jo käyneet messuille, mitä tarttui mukaan? 

Yhteistyössä Messukeskus