Hae
Love Beyond Words

Matka mummolaan kahden lapsen kanssa

Viime viikonloppuna oli edessä taas 400km auton kyydissä istumista. Pelkkä ajatus reissusta saa aina sydämen lyömään nopeasti ja hien pintaan. Lähtöaamuna stressi kohoaa äärimmilleen, kun on miljoona asiaa muistettava ennen kuin päästään lähtemään. Ennen lapsia pystyi vaan pakkaamaan itselle lompakon ja kännykän. Tarvikkeet mitkä unohtui matkasta pystyi helposti ostamaan kohteesta. Nykyisin olisi aika katastrofi, jos se 100e talvihaalari unohtuisi matkasta tai unipupu jäisi eteiseen. Matkalla voi myös sattua ja tapahtua kaikenlaista, kun mukana on kaksi paljon huomiota vaativaa lasta. Esikoisen kohdalla matkustaminen on lähinnä tylsää, sillä joka minuutin välein kuuluu suusta ”joko ollaan perillä”. Pikkumies taas kärsii janosta aika-ajoin tai vaippaan voi ilmestyä yllättävä katastrofi, joka tuhoaa kaikki muutkin päällä olevat vaatteet. Kun tästä on selvitty saattaa neidille tullä myös vessahätä ja tällä taktiikalla ollaankin kohta pysähdytty joka ikisille huoltoasemalla. Kauhuskenaarioista huolimatta selvittiin matkasta kunnialla ja lapset pysyivät tyytyväisinä koko matkan, eikä edes käyty läpi kaikkia huoltoasemia. 
Tämä oli ensimmäinen reissu mummolaan pikku miehen kanssa. Olin luottavaisin mielin, että matkustaminen hänen kanssaan sujuu hyvin, sillä poika on rauhallisuuden peilikuva. Näin myös kävi, eikä poika itkenyt kertaakaan menomatkalla ja paluumatkalla kuului pientä kitinää ehkä kerran, kun ruoka ei ollut tarjolla riittävän nopeasti. 

Oleilu mummolassa on aikamoista lomailua minulle arjen keskellä tällä hetkellä. Kaksi pientä lasta vastaa 24/7 päivystystä ilman vapaapäiviä, sillä kunnollista rytmiä yöuniin ei varmaankaan ole odotettavissa vielä hetkeen, joten saan olla valmiustilassa koko ajan. Päivisin suurin energia menee neidin touhuihin, sillä hän pystyy paahtamaan läpi päivän ilman taukoja. Mummolassa kuitenkin Lilianilla on niin paljon erilaista puuhaa ettei hänelle tarvitse keksiä päivisin tekemistä. Yksi ilta makoilinkin varmaan 2h pelkästään sängyssä illalla Patrikin vieressä miettien miten IHANAA. Esikoisen kohdalla ei ehkä täysillä osannut nauttia nuista hetkistä, kun pystyi vaan ilman kiirettä nauttimaan pienen läheisyydestä. 

Kaiken kaikkiaan onnistunut reissu ja neiti oli super innoissaan kun pääsi vapaasti leikkimään ulkona. Siellä se viihtyi lähes koko päivän räntäsateessa. Saas nähdä uskaltaako tämä mamma kesällä yksin lähtee junalla näitten kahden kanssa mummola reissuun.

5 kommenttia

  1. Ulla/unelmien elämistä kirjoitti:

    Nuo on aina vähän jännittäviä retkiä,kun lähtee pienten kanssa yksin kauemmas. Mutta teillä sujui kyllä tosi hienosti:)
    Mummolassa olo on kyllä superia♡♡

  2. Ulla/unelmien elämistä kirjoitti:

    Nuo on aina vähän jännittäviä retkiä,kun lähtee pienten kanssa yksin kauemmas. Mutta teillä sujui kyllä tosi hienosti:)
    Mummolassa olo on kyllä superia♡♡

  3. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Mukana oli kyllä mieskin 😀 En autolla ainakaan uskaltas nuin kauas vielä ajaa, tulis liian monta pysähdystä ;D

  4. Pirita | Pandamama kirjoitti:

    Hienoa, että meni noin hyvin! Meillä eka 450km reissu mummin luokse tapahtuu loppukesästä, kun siellä on parhaan ystävän häät. Silloin vauva on vasta noin 2kk ikäinen – iik, itseasiassa kauhistuttaa jo nyt! 😀

  5. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Vauvathan nukkuu sillon vaan 😉 Ei siis kannata jännittää 🙂 Mäkin haluun häihin! Miksei kukaan mee naimisiin enää, nyyh :/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *