Hae
Love Beyond Words

Voihan 4 kuukauden hulinat

Tähän asti kaikki vauvavuoteen kuuluvat ”hulinat” ovat menneet kivuttomasti, vaikka näitä eri kausia on riittänyt 4kk aikana jo vaikka kuinka paljon. Ekan vauvan kohdalla onneksi oppi sen, että jokainen vaihe loppuu lopulta ja mikään päivä ei ole koskaan samanlainen. Koen, että 4kk hulinat on kuitenkin itselle tähän mennessä se pahin koettelemus, sillä se on hävittänyt pienimmänkin rytmin meidän päivästä. Hulinat alkoivat yöllisellä ”tiheänimun” kaudella, jota on nyt jatkunut enemmän tai vähemmän vajaa kuukausi. Maitoo on tankattu  2 jälkeen tunnin / puolen tunnin välein tai sitten vaan haettu läheisyyttä. Itseltä yleensä tämä menee vähän ohi, sillä olen koko ajan kuitenkin puoli unessa. Ehkä tästä tissillä olemisesta johtuen maitotilaus on mennyt pojalla vähän överiksi ja nyt sitä maitoa suihkuaa oikein kunnolla. Nyt hän on sitten  koko ajan tukehtumassa tissillä, joten ote irtoaa melkeen samantien ja alkaa kova huuto. Lopulta koko hommasta ei tule mitään ja syöminen lopetetaan ennen kuin ollaan kylläisiä.

”4 kuukauden hulinat alkoivat yöllisellä ”tiheänimun” kaudella, jota on nyt jatkunut enemmän tai vähemmän vajaa kuukausi. Ehkä tästä tissillä olemisesta johtuen maitotilaus on mennyt pojalla vähän överiksi ja nyt sitä maitoa suihkuaa oikein kunnolla.”

Tästä tietenkin seuraa, että päikkäreille mennessä maha ei ole täynnä, joten päikkärit on tosi lyhyitä. Olen saanut heittää viime aikoina hyvästit sille varmalle klo 9-11 ajanjaksolle sijoittuville päiväunille, jolloin on päästy tekemään Lilianin kanssa omia juttuja ja viettämään aikaa puistoissa rauhassa. Tämän myötä myös neiti on ollut entistä kiukkusempi, kun vauva on herännyt samantien, kun ollaan oltu puistossa ja sille on tietenkin iskenyt heti nälkä. Välillä koko päivä on ollut yhä nukuttamista, sillä lyhyet päikkäripätkät eivät kovin pitkälle riitä. Paljon leikkiaikaa yhdessä Lilianin kanssa ei päivälle jää puhumattakaan siitä, että pienen osan vauvan päikkäriajasta voisi itse istahtaa alas kahvikupin kanssa. 

Vauvan uni muuttuu pois vauvaunesta

Luin vasta faktatietoa 4kk iästä, jolloin nukkuminen muuttuu pois vauvaunista, jolloin heti vajotaan syvään uneen. Nyt syvään uneen pääseminen saattaa kestää ja unisyklien välillä saattaa tulla vaikeuksia päästä takaisin syvään uneen itsenäisesti. Erityisesti tämän voi huomata siinä ettei paljon enää nukuta sillon, jos tullaan kotiin ja Lilianilla on huuto päällä. Myös vauvaa joutuu oikeasti jo nukuttamaan. Aikaisemmin on riittänyt, että maha on täynnä ja vaunut lähtee liikkeelle. Välillä uni on tullut jo kun on saatu vaatteet päälle. Varsinkin nyt, kun vaunuissa ei välttämättä ole tarvinnut olla kuin sisävaatteet, niin tilaa on paljon, mikä on innostanut potkimaan ja tutkimaan käsillä eri paikkoja. Unen tulo on saattanut kestää pitkänkin aikaa, vaikka vaunut on liikkuneet. Onneksi näin kesän tullen varmasti saadaan jotain tolkkua päiväuniin, kun kiinteät alkaa. Tämän myötä  ruoka-ajat selkeentyy ja ruoka myös täyttää ihan eri tavalla. 

Tämä kuva nyt ei ehkä liity muulla tavalla aiheeseen, kuin että onneksi muru jaksaa olla päivänsäde katkonaisista unista huolimatta. Ihanaa kun herätessään vauvat on AINA hyvällä tuulella. Tänäänkin aamulla heräsin siihen, kun minityyppi nipistelee mua naamasta ja naureskelee. Okei klo 6.00 ajankohtana on ehkä liian aikainen minulle (ja Lilianille, joka ei osaa nukkua, jos kuulee että muut on hereillä). Mut eihän nyt siitä voi tulla kuin hyvälle tuulelle, kun saa heräillä iloisen kaverin vierestä. 

Onko teillä 4kk ikä ollut jotenkin erityisen haastava? 

Laatuaika

Viime viikko oli ihana. Vihdoin oli kelit kohdillaan ja päästiin nauttimaan auringon paisteesta jopa viikonloppuna. Otettiin siitä kaikki irti ja käytiin viikonlopun aikana perheen kesken Korkeasaaressa ja pyörimässä kaivarissa heppatapahtuman lähistöllä. Lilian selvästi nauttii, kun koko perhe on koossa, vaikka viikonlopun aikana koettiin myös draamaa, sillä neiti ei hyväksynyt helpolla sitä, että Patrik on myös ratasosan kyydissä, sillä hänen itse pitäisi päästä siihen. Lilian on ehkä kunnolla tajunnut viime aikoina, että Patrik oikeasti tulee joka paikkaan mukana ja myös niihin erityisiin paikkoihin, josta on vielä paljon muistoja ajoista kun meitä oli kolme. Koville myös ottaa ne viikot, kun isiä ei välttämättä näy töitten takia. Neiti onkin hieman suuttunut tästä isille, sillä pieni pää ei pysty sisäistämään sitä miksi isin pitää olla koko ajan töissä ja äitin ei.
Laatuaika perheen kesken onkin jotain erityistä. Innolla odotan jo ensi viikolla alkavaa Kimmon parin viikon lomapätkää, kun voi taas viettää laatuaikaa yhdessä ja erikseen kummankin lapsen kanssa. Pidän tärkeänä sitä, että myös Lilian pystyy tuntemaan olemaan samanlailla erityinen edelleen mitä se oli ainoana lapsena. Kahden lapsen kanssa ollessa tämä on välillä haaste sillä vauvan tarpeet menee edelle, jos hätä on kovimmillaan,  sillä oletan että Lilian kyllä ymmärtää (vaikkei se kiukuttelun määrän perusteella aina ihan ymmärrä :D). Kahdenkeskisista kauppa- ja puistoreissuista on tullutkin tärkeitä Lilianille, sillä takaraivossa ei ole pelko siitä, että vauvalla tulee kohta kuitenkin nälkä.
Myös aika kahdestaan vauvan kanssa on harvinaista. Onneksi Kimmo tykkää viedä neitiä leikkimään vapaapäivinä. Viime viikolla oli myös harvinainen hetki, kun minulla oli ensimmäistä kertaa kokonainen päivä kahdestaan Patrikin kanssa, kiitos mummin! Tuntui kuin olisin ollut liikenteessä ihan yksin, sillä kukaan ei vaatinut pysähtymään jokaisen keinun ja leikkipaikan kohdalle tai väitellyt jokaisesta asiasta. Oli kyllä ihanan rentouttava päivä. Kimmo on myös lupaillut menevänsä lomalla yön yli reissulle Lissun kanssa mökille, jolloin saisin viettää kokonaisen vuorokauden pelkästään vauvaa nuuskutellen. Voi se olisi kivaa! Vastavuoroisesti olen luvannut pysyä poissa kotona pari päivää lasten kanssa 500km päässä mummolassa, jolloin Kimmo saa nauttia täysin hiljaisesta kodista 😉 
Miten teillä on otettu vastaan kesän ensimmäiset aurinkoiset päivät?