Hae
Love Beyond Words

Päiväkodista siirtyminen kerhoon

Lilian joutui jättämään rakkaan päiväkodin viime vuoden lopulla, kun jäin äitiyslomalle. Valitettavasti Vantaalla osa-päiväsenä jatkamiseen samassa päiväkodissa oli huonot edellytykset, sillä ainoa vaihtoehto olisi ollut 5x/vk 4h kerrallaan, josta olisi mennyt kaikki hyöty siinä, kun olisin joutunut heräämään joka aamu aikasin ja kuskaamaan neidin parin kilometrin päähän kävellen. 3x/viikko mahdollisuus olisi ollut puolestaan eri päiväkodissa, jonne olisi ollut vielä pidempi matka. Myös maksu osapäivähoidosta on hurja, sillä se on 60% kokopäivähoidon hinnasta. Jo melkeen pelkästään tästä syystä vaihtoehto pidemmän päälle oli ilmainen kerho, sillä päivähoitomaksut äitiyslomalla tekisivät todella ison menoerän. En myöskään montaa kertaa miettinyt neidin sopeutumista kerhoon, sillä se hän olisi siellä vaan pienen murto-osan siitä ajasta mitä oli tottunut olemaan päiväkodissa ja tämän ikäiset lapset sopeutuvat muuttuviin tilanteisiin nopeasti. Kerhotoimintaa 3-vuotiaille on 2x viikossa aina 2,5h kerrallaan, mikä on kova tiputus täyspäiväiselle päiväkotilaiselle. Kotihoitoon tottuneelle tämä olisi varmasti sopiva määrä ryhmätoimintaa, mutta Lilian selvästi on kaipaillut kovasti enemmän säännöllisiä aktiviteetteja päiviin. Toisaalta tämä myös pakottaa meidät liikkumaan joka päivä ja näkemään kavereita, sillä kotipäivän sattuessa on piru irti. 
Ehkä kuitenkin tänä keväänä olen ollut pikkaisen kateellinen niille vanhemmille joilla osa-päivähoidon järjestäminen on sujunut, sillä sen ansiosta viikossa on muutama päivä, kun saa vaan keskittyä vauvaan ja voi olla lähtemättä puistoihin, jos ei huvita. Kaipaan arkeen sellaista päivää, kun voisi olla vaan kotona ja olla tekemättä mitään erityistä, mutta tuo esikoinen taitaa olla asiasta eri mieltä. Myös haikailen niitä pitkiä vaunulenkkejä, kun ei tarvinnut pysähtyä joka keinun viereen tai kaupoilla ajan tuhlaamista, kun vauva nukkuu tyytyväisenä päiväunia. Ajallisesti myös 2.5h on lyhyt aika, sillä itselle se ei juurikaan takaa hengähdystaukoa, sillä se aika kuluu yleensä vauvan kanssa hengailuun, joka ei malta nukkua pitkään, sillä päiväunirytmi menee kerhopäivinä sekaisin, sillä ekat päikkärit alkavat ennen kuin hän on kunnolla väsynyt. Ehkä jopa kuitenkin nautin kerhoajasta enemmän, kun Patrik on hereillä, sillä voin vaan keskittyä kokonaan häneen silloin. 
Lilian sopeutui kerhoon heti ekasta päivästä lähtien. Kerhoryhmä on todella pieni ja tiivis, jossa on vaan 6 lasta. Tämä onkin ollut todella iso plussa isoon päiväkotiryhmään verrattuna, sillä he kerkeävät puuhaamaan parin tunnin aikana ihan super paljon eri asioita. Päiväkodissa kaikki valmistelut ja siirtymiset vievät sellaisen lapsijoukon kanssa paljon aikaa, joten Lilian saa varmasti parista tunnista enemmän irti mitä 4 tunnin päiväkotipäivästä. Olen myös huomannut, että kerhokavereiden vanhempiin tutustuu paljon paremmin kuin päiväkotikavereiden, sillä kerho alkaa ja loppuu aina kaikilta samaan aikaan. Kaikkien lasten äidit ovat (ainakin luultavasti) kotona, joten kellään ei ole ikinä kiire ja aikaa on jäädä vähäksi aikaa kerhopäivän jälkeen leikkimään pihaan. 
Ollaan Lilianin kanssa oltu kerhotoimintaan tyytyväisiä ja onneksi syksyllä neiti pääsee isompien ryhmään, joka on 3x viikossa. Vaikka nykyään arjen keskellä ei olekaan omaa aikaa yhtään, niin olen pysynyt melko hyvin järjissäni. 😀 Haluan uskoa, että myös Lilian on pysynyt järjissään kotihoidossa, sillä ainakin hänen puheiden perusteella hän haluaa edelleen olla kotona äidin ja vauvan kanssa ja se on ainut asia millä on merkitystä. Vaikka päivähoidon aikaan tuntui, että 3.5 vuotias kaipaa paljon enemmän mitä voin ikinä tarjota, niin on ollut huojentavaa huomata, että äiti on odelleen se tärkein ja vauvan hoidon lomassa pystyn myös tarjoamaan erilaista tekemistä Lilianille. Kesä tuo varmasti tullessaan uudenlaisia haasteita, sillä kaikki harrastustoiminta loppuu, joten kavereilla ja puistopäivillä on yhä suurempi merkitys. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *