Hae
Love Beyond Words

Äitiys – ei heikkohermoisille

Meillä arki sujuu pääsääntöisesti kivasti, lukuunottamatta isomman uhmaraivareita, joihin yleensä tehoaa lahjonta, kiristys tai uhkailu. Mutta sitten on myös näitä päiviä… 
Klo…23.30 suljen silmät – suomi onnistuikin sitten lopulta häviämään pelin 
1.30 heräilen Patrikin ähellykseen ja siirrän sen viereen. 
Tästä eteenpäin heräilenkin tunnin välein, kun pieni mies hamuilee rinnalle. Oiskohan taas joku kuuluisa ”vaihe”. 
6.30 Patrik on taas rinnalla. Poika pitää mua kyllä niin mua huvituttina.  Lilianin huoneesta alkaa kuulua vaativaa kitinää ”tuu laittaa peittoo, peitto ei oo hyvin”. Huikkaan, että ”Patrik on syömässä, osaat laittaa peiton päälle. Nukutaan vielä.” VIRHE.
Kitinä voimistuu ja muuttuu huudoksi. Silmät painuvat tästä huolimatta kiinni, enkä millään saa itseäni ylös. Neiti ilmestyy huutaen samaan huoneeseen ja sen jälkeen kukaan meistä ei enää nuku. Saan neidin rauhoittumaan lahjomalla katsomaan videoita ja poika saa masunsa täyteen. 
7.30 aloitetaan aamupuuhat. Lilian on kaivanut kaapista omat vaatteet, mutta kiljuu olohuoneesta tuomaan vielä pikkarit. Vastaan wc:stä, että tuon hetken päästä, kun olen saanut puettua Patrikin. Tämä ei tyydytä neitiä, joten vien hänelle pikkarit ja keskeytän Patrikin aamupuuhat. Palaan vessaan, ja olohuoneesta kuuluu hysteerinen itku, sillä olen tuonut väärät pikkarit. 
7.45 Laitan Patrikin sitteriin Lilianille aamupalan. ”Lilian haluaa vettä, ei haluakaan vaan maitoa, eikun sittenkin mehua. Mehu on pahaa. Haluan maitoa. Lilian haluaa muroja, ei kun sittenkin leipää. Haluan leipään vaan voita. EIEIEI en halua pelkästään voita, vaan juustoa, kinkkua ja kurkkua. Tää leipä on ihan huono, heitän sen roskiin. Haluan jugurttia. ”
8.10 ”Tänään en varmasti mene kerhoon. Jään kotiin. ”
8.15 Patrikilla alkaa mennä hermo jatkuvaan naisten kiukutteluun. Koitan lahjoa sen katsomaan hetken telkkaria. Samalla koitan saada aamupala sotkut pois pöydästä. 
8.20 ”Haluan kerhoon jo.”
8.25 Puoli tuntia sitten valitut Lilianin vaatteet onkin ihan huonot ja hän menee vaihtamaan ne. Hampaiden pesu ja pisut. 
8.30 Pikaiset tisuttelut, jotta saadaan poika tyytyväiseksi ja ulkovaatteet päälle. Samalla neiti raivoaa eteisessä. ” En halua pukea näitä vaatteita” ”Fleece on liian kuuma” ” En osaa pukea itse”. 
8.40 Patrik vaunuissa, joten siirryn kiukku neidin vaateongelman pariin, joka onkin ainainen murhe, sillä kaikki vaatteet on hänen mielestään huonoja. Niitten parissa jaksetaan raivoilla tovi jos toinenkin. Patrikilla menee hermo kuumissa vaatteissa. 
8.50 Vihdoin äitikin on saanut puettua päälle ja ulos ovesta. 
Kello ei ole edes yhdeksää ja en ole pysynyt laskuissa kuinka monesta aiheesta tänä aamuna on saatu aikaan suunnaton kitinä ja huuto. Huoh naiset, löytyykö aihetta, josta ei voisi valittaa. 
Näihin aamuihin ei auta muu kuin päästä mahdollisimman nopeasti ulos ja pois neljän seinän sisältä. Äitiys on vaatii henkisesti paljon ja välillä tulee hetkiä, kun voisi romahtaa ja lukittautua yksin vessaan itkemään. Tunne on musertava riittämättömyys, kun tuntuu ettei mikään keino auta saamaan tilannetta hallintaan. Onneksi meillä aina takuuvarma keino  on päästä ulos purkamaan turhautumista, jolloin kiukut ainakin hetkeksi unohtuvat. Tilanteen rauhottuessa yleensä puhun Lilianin kanssa siitä mikä on aiheuttanut turhautumisen, vaikka välillä sille ei löydy selkeää syytä. Uskon, että tällä hetkellä suurin syy on kaikesta huolimatta mustasukkaisuus pikkuveljeä kohtaan, sillä prinsessalle ottaa välillä lujille jäädä kakkoseksi. 
Miten teillä ratkaistaan uhmakohtaukset? 

8 kommenttia

  1. Pirita | Pandamama kirjoitti:

    Mahtava teksti!! Samaistun nyt jo niin tähän. Täällä Nopsulla kans todella paljon ilmassa tätä "en jaksa, en osaa, äiti EN OSAA pukea housuja.." ja just toi, että haluan tätä, eikun tota, eikun tätä, tää on pahaa, syödään pullaa, miksi en saa PULLAA!??!" Ollaan siis täysin valmiita vauvan tuloon 😀 😀 ps. mä vähän epäilen, että Nopsu kans hieman stressaa muuttoa, ja sen takia nyt oikein megahankalaa esitetty pari päivää.. toivon ainakin, että vähän helpottaa, kun on tää härdelli ohi!

  2. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Mä oon itseasissa just tänään miettinyt, että onkohan teillä ikinä samanlaista huutoraivoa, kun Nopsu on niin megarauhallinen aina kylässä 😀 "innolla" odotan mihin tää vielä johtaa kesällä, kun oikeasti ollaan 2kk kolmistaan. Kimmokin pitää tyhmästi lomat "loma-ajan" ulkopuolella, kun meillä ei oo nyt ei joudu suunnittelee et ajoittas päiväkodin loma-aikoihin, joten muut saa pitää nyt sillon sit.

  3. JohaNna / Arjen miljonääri kirjoitti:

    Kuulostaapa tutulta. 😀 Ihanaa että on kohtalotovereita. 😉

  4. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Hahah varmasti jokaisen lapsiperheen luota löytyy ainakin jossain määrin ;D

  5. Katzukka kirjoitti:

    Täällä sama tilanne pojilla. Esikoinen(Rasmus)3w9kk uhma/mustis ja vauva(Patrik)9kk. Näköjään sullaki on nuorin samanniminen, ku meillä.

  6. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Niimpäs onkin 😀 Tsemppiä sinnekin! Eiköhän ne kohta oo myös hyvät kaverukset keskenään, kun pystyy leikkimään paremmin myös yhdessä 🙂

  7. Anonyymi kirjoitti:

    Meillä 2v:n uhmaan auttaa usein kun toistaa sen mille hän sanoo EI. Esim kun on aika syödä, poika sanoo ei ja jatkaa omia touhuja tai lähtee karkuun. Kun en ala houkutteleen syömään vaan toistan että "ai sinä et halua syödäkkään" niin johan vaihtuu taas mielipide ja nopeasti poika istumaan pöytään vaan �� mut tutun kuulosta kun kaikesta pitää aina vääntää uhmisten (2 ja 4v) kanssa..

  8. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Tuo sama juttu toimii kans meillä joskus. Nyt kun ikää on jo melkeen 4, niin omaa tahtoa on koko ajan enemmän, niin siinä ei enää yleensä mitkään puheet auta kun kunnolla menee hermot tai neiti päättää jotain 😀 Välillä muistelee haikeudella kun sai ite päättää aina minne menee, missä pysähtyy ja mitä tekee 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *