Hae
Love Beyond Words

AUTS, vauva puree!

Vauva on ollut koko ajan aika kovakourainen ja tykkänyt riuhtoo tissistä ikenillä rajusti aina ennen maidontulon alkua ja sen jälkeen, kun maha on alkaa olemaan jo täynnä. En siis ollut yllättynyt, että sama meno jatkui kun ensimmäiset pikku hampaat työntyivät läpi. AUTS, ei niin mielyttävä tunne! Sain puremisen loppumaan joksikin aikaa ihan vaan sillä keinoin, että irroitin aina otteen puristamalla nenästä varovasti ja yrittämällä ennakoida milloin mahdollisesti Patrik ei enää ime maitoa ja tarjoomalla maitoa ainoastaan, jos hänellä on oikeasti nälkä. 
Nyt kuitenkin pureminen on taas jatkunut. En tiedä johtuuko se, että ikenet kutisevat jälleen kovemmin ja niillä olisi kiva jyrsiä ihan kaikkea minkä saa laitettua suuhun. Pureminen on kuitenkin muuttunut entistä rajummaksi, sillä alahampaat ovat kasvaneet jo isoiksi. Nyt, kun yritän irroittaa otetta nenästä puristamalla saan vauvan vaan innostumaan enemmän ja hän pitää kiinni tissistä entistä lujemmin ennen kuin irroittaa otteen samalla nauraen. Puremista tapahtuu ainoastaan edelleen silloin, kun hänellä ei ole oikeasti enää nälkä, mutta liian usein hän kerkee puremaan ennen kuin osaan ennakoida tilannetta. En halua edes kuvitella miltä tämä tuntuu, jos hän pian saa vastaparin yläpuolelle. 

Onko imetys siis lopetettava nopealla aikataululla?

Ajatus siitä, että joutuisin nyt yhtäkkiä lopettamaan tuntuu todella haikealta, vaikken alunperin edes halunnut imettää ”näin kauan”. Ehkä tämä on Patrikin tapa sanoa, että maitoa voisi antaa jo muulla tavoin ainakin päivisin. Päivisin hänen on myös nykyään kovin vaikea keskittyä juomiseen ja hän keskeyttää yhden ruokailun yhteydessä yleensä imemisen monta kertaa, kun hän huomaa jotain mielenkiintoisempaa. Öisin hän sen sijaan edelleen viihtyisi vaikka koko yön ihan kiinni. 
On tää imetys niin jännä asia, sillä siihen kiintyy ihan älyttömästi, jos se onnistuu alkuvaikeuksien jälkeen. Jotenkin siitä on tullut luonnollista ja helppoa. Outo ajatus ettei meillä yhtäkkiä olisikaan tälläistä meidän omaa juttua. 
Onko teillä antaa vinkkejä puremisen lopettamiseen? 

4 kommenttia

  1. Anonyymi kirjoitti:

    Mun vauva on vähän reilu kuus kuukautta. Ei ollu helppo imetystaival alkuunsa eikä esikoisen kanssa, mut se made it tällä kertaa! Lopettelu edessä käytännön syistä, ku oon menossa erääseen operaatioon. Mut mitä?! Mul on niin haikea mieli ja itkettää ja samalla helpottunut olo, jos yölussutukset jää pois. Hyvin siis ottaa myös pullosta ja korvike sopii. Mikä tässä onkin?! Ku niin tunteisiin menee asia?!

  2. Anonyymi kirjoitti:

    Ei ole muita vinkkejä kun aika! Nää on niitä kuuluisia kausia :DMeillä loppui imetys aina ensimmäiseen puraisuun (yleensä merkki ettei enää maistu), pureminen kesti varmaan kuukauden verran (ei öisin) ja sitten se pureminen vaan loppui. Imetys on jatkunut pari kuukautta sen jälkeen ja vaikka lisää hampaita on tullut ei enää puremista ollenkaan.Liittyi varmasti hampaisiin. Jos vaan jaksat niin älä lopeta imetystä jos haluat kuitenkin haluat jatkaa lähemmäs 1 -vuotiaaksi. Tsemppiä!

  3. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Jep samoja fiiliksiä siis, paitsi mulla on tulis ikävä jopa niitä yösyöttöjä, kun se korvikkeen lämmitys on niin raskasta yöllä, varsinkin jos herätyksiä tulee vielä sillon. Mut onneksi teillä ei oo ongelmia pullon tai korvikkeen kanssa, niin siirtymä varmasti suht helppo 🙂

  4. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Kiitos kommentista! 🙂 Meilläkään ei oo nyt purru enää niin paljon ja tänään ei oo ollenkaan! Että ehkä tää nyt taas rauhottu. Aloin antaa sille kurkkua, joten saa pureksia jotain muuta sallittua, ehkä se on vähän hillinnyt myös osaksi puremishimoja 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *