Hae
Love Beyond Words

Elä unohda esikoista

Viime viikonloppuna oli luvassa jotain spesiaalia, sillä ensimmäistä kertaa Patrikin syntymän jälkeen päästiin Lilianin kanssa yhdessä pitemmälle retkelle kaksistaan. Lilian odotti retkeä todella paljon, sillä hän tykkää bussissa matkustamisesta sekä käydä eri paikoissa. Tärkeintä toki neidille on näissä retkissä on, että tehdään jotain yhdessä. Toisen lapsen kanssa vauvavuosi on varmasti kaikista rankin sille esikoiselle, joka joutuu sopeutumaan ihan uuteen tilanteeseen. Vanhemmat ehkä osavat jo pikkasen aavistaa elämänmuutoksen toisen lapsen myötä, mutta esikoiselle se on todella mullistava kokemus. Pakostikin esikoinen jää välillä taka-alalle, jos vauvan tarpeet menevät edelle. Pitkin vuotta olen harmitellut enimmäkseen sitä Lilianin ollessa myös kotihoidossa, että hänelle ei pysty antamaan lähes milloinkaan täyttä huomiota ilman häiriötekijöitä. Se tuntuu todella pahalta, kun esimerkiksi Lilian on järjestänyt jonkun kivan leikin ja odottaa kiltisti, että äiti pääsisi siihen osallistumaan, mutta aina tulee keskeytyksiä, eikä ikinä leikkiin pysty keskittymään niin täysillä kun Lilian ehkä toivoisi. Tämänkin takia toivoisin pikkuhiljaa pääseväni siihen tilanteeseen, että pystyn viettämään pelkästään Lilianin ehdoilla kokonaisen päivän. Jotenkin tiedostan koko ajan enemmän ajankulun ja sen, että kohta Lilianille on tärkeämpää viettää kavereiden kanssa aikaa. 

Viime viikonloppuna meillä oli kuitenkin ihana päivä Helsingissä. Lilian oli pakannut reppuun bussimatkaa varten kynän ja vihkon ja piirteli siihen kirjaimia. Kerhossa on luultavasti treenailtu jo A-kirjainta, sillä hän piirtelee sitä jatkuvasti vihkoihin. Heti ekaksi käytiin leikkipuistossa Hakaniemessä, joka on ihanan suojaisa paikka meren rannalla. Lilian tykkää tuosta isosta kiipeilytelineestä ja kiipesi sinne aina uudestaan ja uudestaan ja laski alas putkimäestä. Tämän jälkeen mentiin muumikahvilaan herkuttelemaan, joka on tosi lapsiystävällinen paikka. Sinne voi huoletta mennä koko katraan kanssa, sillä isompi voi roikkua renkaista ja pienempi keinua vauvakeinuissa samalla kun itse juo kuumaa kahvia. Testattiin myös sekin, että miten asiakaspalvelijat suhtautuvat uhmakohtaukseen ja neiti rauhoittuikin samantien, kun myyjä toi pari muumitarraa kiljuvalle 3-vuotiaalle. Muumikahvilan jälkeen vielä kierreltiin Hakaniemen rannassa kirpparilla sekä ihasteltiin kauniita taloja, katuja ja laivoja. 

Tälläiset irtiotot arjesta on kyllä luksusta. Lähes 4-vuotiaan kanssa pystyy jo tekemään lähes mitä vaan, sillä rattaitakaan ei tarvitse raahata mukana. Hän osaa nauttia kaikista elämyksistä, eikä saa (yleensä) selittämättömiä uhmakohtauksia varsinkaan jos on tiedossa jotain kivaa. Esikoisen huomioiminen ei vaadi päiväretkeä, vaan hän on varmasti mielessään jo pelkästä kahvilassa tai leikkipuistossa käynnistä kahdestaan äidin kanssa. Tämäkin me toteutettiin yksi viikko ja voi sitä onnen määrää, kun neiti sai valita sen kaikista suurimman herkun vitriinistä. Lilianin kanssa on hauska viettää aikaa, sillä hänen höpötykset on niin huvittavia välillä, että ne saa hymyn huulille välittömästi. On mulla vaan maailman ihanin tyttö

Miten te pyritte huomioimaan esikoisen toisen vauvavuoden aikana? 🙂 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *