Hae
Love Beyond Words

Elämäni haastavin vuosi – 2017

Mikään työelämän haaste tai tenttiviikko ei vedä vertoja vauvavuodelle. Tämä todella haastaa ihmistä ja auttaa löytämään kaikki ne tunteet ja saa ne venymään ihan äärirajoille niin hyvässä kuin pahassa. Koko vuosi on mennyt vauvahuuruissa ja tuntuu, kuin se olisi vaan kadonnut jonnekin. En voi käsittää, että yhtäkkiä ollaan tässä ja meillä ei olekaan enää vauvaa. Vauvavuodesta kokonaisuudessaan on kokonaan oma postaus julkaistavaksi myöhemmin, jossa kerron vähän tarkemmin omia fiiliksiä toisen lapsen vauvavuodesta. Nyt haluan kuitenkin palata vuoden 2017 kohokohtiin. 
Vuosi 2017 starttasi parhaalla mahdollisella tavalla, kun 16.1 meille syntyi poika ja näin ihana vauvantuoksuinen arki pääsi alkamaan.  Isosisko oli onnensa kukkuloilla omasta pikkuveljestään ja heti alusta lähtien nämä ovatkin olleet erottomattomat ja edes mustasukkaisuutta ei ole juurikaan ollut huomattavissa. Maaliskuussa poika sai nimekseen Patrik ja isosisko pyyhki lumoontuneena pikkuveljensä pään papin kastaessaan hänet. Juhlat olivat kaikinpuolin onnistuneet. Vauva sai nimen ja muut lapset sekä aikuiset saivat herkkuja. Huhtikuussa teimme ensimmäisen reissun 400km  päähän mummolaan. Matka sujui hienosti, sillä pieni nukkui vielä tyytyväisenä suurimman osan matkasta. Huhtikuussa päästiin myös Lilianin kanssa kaksistaan discoon, joka oli ihana kahdenkeskinen hetki vaipparallin keskellä. 
Toukokuussa vietin ensimmäistä äitienpäivää kahden lapsen äitinä. Joka päivä olen kiitollinen näistä kahdesta mahtavasta tyypistä, jotka jaksavat hauskuuttaa äitiä, vaikka se välillä murjottaakin. Mitä kaikkea olenkaan oppinut elämästä kahden lapsen äitinä ja siitä mikä rikkaus on, kun vierellä on oma sisarus. Toukokuussa pääsimme myös nuuskimaan ihan pientä vastasyntynyttä, kun sukuun syntyi jo 7. serkku. Tämän pienokaisen ristiäisiä vietettiin kesällä ja minä sain kolmannen kummilapsen. Kesällä kiersimme myös korkeasaaren, linnanmäen ja tein ensimmäisen junamatkan yksin lasten kanssa Kuopioon (selviten siitä niin hyvin, että uskalsin tehdä saman matkan myös jouluna). Vaikka viime kesä olikin hieman kylmä ja pilvinen, niin se ei meidän menoa haitannut. Nautittiin lomasta ja siitä pienestä määrästä aurinkoa. Ennenkaikkea meillä ei ollut kiire minnekään. Tein miehen ollessa töissä pieniä retkiä lasten kanssa helsinkiin, eri puistoihin, kotieläintilalle ja herkuteltiin piknikeillä. Syyskuussa kävin myös tyttäreni kanssa kaksistaan Helsingissä päiväretkellä, joka jäi hänen mieleen pitkäksi aikaa.
Kuvat: Instagram @mmarialove
Lokakuussa juhlittiin 4-vuotiasta rakasta ja pääsimmepä myös mieheni kanssa illallistamaan pitkän kaavan mukaan ensimmäistä kertaa sinä vuonna. Juhlimme neidin kanssa myös discossa ja samalla otettiin jälleen hieman omaa äiti-tytär aikaa. Marraskuussa oli myös aihetta juhlaan, sillä pääsin ensimmäistä kertaa raskauden + vauva-ajan jälkeen kunnolla juhlimaan kavereiden kanssa! Oli todella upea päivä + ilta + yö ( mutta ei niin upea aamu ). Ystävät rakkaat ovatkin se elintärkeä tekijä vauvavuodesta selviämiseen, joten vapaa illasta haaveilin todella pitkään ja mikä rentouttavava kokemus se olikaan kun pystyi olemaan koko illan parhaiden tyttöjen seurassa juoruten, nauttien ruuasta ja juomasta. Samalla viikolla lapset saivat myös omat halloween juhlat ja viikon päästä siitä me suunnattiin perhen kesken Tampereelle yhden yön minilomalle. Joulun odotus oli tänä vuonna jälleen astetta lumoampaa, sillä 4-vuotiaan jännitys oli aistittavissa. Joulukuussa  pääsin  viettämään myös omaa-aikaa, sillä suuntasin pikkujouluihin Tampereelle. Itse joulu oli ihanan tunnelmallinen valkoisessa ihmemaassa. 
Vuoteen on mahtunut monia synttäreitä ja leikkitreffejä sekä viikottaisia sukulaisilla kyläilyjä. Tänä vuonna, jos koskaan äitikaverit ovat olleet elintärkeitä. Arkipäivä menee tuhat kertaa paremmin, jos sen saa viettää niin, että mukana on myös muita aikuisia ympärillä ja lapsetkin ovat tyytyväisiä, kun saavat leikkiä keskenään.  Vuoteen on mahtunut myös paljon itkua, stressiä, turhautuneisuutta, riittämättömyyttä, uhmakohtauksia, vaippoja, pukluja, liian monta tuntia yksin lasten kanssa, sekasortoa, mutta myös naurua, onnea, perheen yhteisiä hetkiä, vauvan ensimmäisiä hetkiä ja ennen kaikkea kiitollisuutta siitä mitä kaikkea meillä on. 
Niinkuin sanoin, vuosi 2017 on ollut elämäni haastavin siltä osin, että mikään koulu maailmassa ei valmista siihen mitä vauva tuo tullessaan – todella suuren muutoksen ja riittämättömyyden tunteen. Tähän lisättiin toisella kerralla myös isosiskon vaatimukset. Olen joutunut pohtimaan omaa jaksamista ja myöntänyt itselle, että yksin lasten kanssa ei vaan pärjää. Jokainen tarvitsee hengähdystauon ja omaa aikaa. Meille vuosi 2018 tuleekin olemaan muutosten vuosi, sillä tähän ”ongelmaan” tuli paras mahdollinen ratkaisu ja isiäkin näkee vuoden alusta lähtien enemmän kotona, sillä hän alkaa tekemään perus päivätyötä ilman sitä 400h vuosittaista ylityötuntimäärää. En voisi olla onnellisempi lasten puolesta, sillä enää kummankaan ei tarvitse iltaisin ikävöidä. Tosin jännityksellä odotan minkälaisia vieroitusoireita hän saa, kun koko ajan ei ”pääsekään” töihin ja toivon kovasti, että uusi työtehtävä on hänelle myös mieluisa. Vuosi 2017 meni täysin lasten ehdoilla, joten odotan myös uudelta vuodelta ja miehen muuttuvan työn myötä myös enemmän omaa aikaa ja säännöllistä lenkkeily harrastusta. Myös kahdenkeskinen aika olisi aika ihanaa. Ennenkaikkea odotan kuitenkin sitä, että meillä olisi jatkossa enemmän aikaa olla koko perhe yhdessä, ilman jatkuvaa kiirettä. 
Mitä sinä odotat uudelta vuodelta? 

8 kommenttia

  1. Minna kirjoitti:

    Ihanaa, että saatte isää vähän enemmän kotiin! Toivottavasti arki järjestyy teille kaikille mukavaksi!

    Mie odotan kivoja isoja ja pieniä matkoja, koko perheen laatuaikaa ja myös vanhempien omaa aikaa ensi vuonna. Pienten lasten ehdoilla vetäminen kun on tuttua täälläkin 😀

  2. piia / On elettävä huolella kirjoitti:

    Kuulostaa ihanalta! Arki kahden aikuisen voimin on aivan erilaista kuin läpsystä vaihto -meininki tai sellainen, että toinen on paljon pois ja toinen paljon kotona 🙂
    Itse odotan tavallista arkea. Pari viime vuotta ovat pyörineet raskauden/imetyksen/vauvan ympärillä ja nyt on aika elää "normaalimmin": käydä töissä ja päiväkodissa, ehtiä tehdä muutakin kuin pyörittää ruoanlaitto- ja pyykinpesurumbaa ja saada itsekin hengähtää välillä ilman, että koko ajan sattuu ja tapahtuu.
    Mukavaa alkanutta vuotta, ja onnittelut taaperon vanhemmille!

  3. Saron blogi kirjoitti:

    Huh, no sen uskon että takana on aikamoinen vuosi – ja ah niin ihana vuosi edessä. Hyvää tätä vuotta teille!

    Itse odotan tältä vuodelta vaan ihan tavallista villasukka-arkea, että kaikki vaan sujuisi jotenkin päin. Ei tarttis olla yhtään jännitystä 😉

  4. Heidi kirjoitti:

    Hyvältä kuulostaa suunnitelmat tälle vuodelle. 🙂 Itsellä on tuo sumuinen ja monien tunteiden vauvavuosi edessä, jee ja apuva!

  5. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    No joo, niin kivaa että voi oikeasti suunnitella että joka viikko on oma hetki! Tuo vanhempien vapaa-aika on suunnitelmissa meilläkin ja ehkä päästään jopa kaksistaan jonnekin yön reissulle!

  6. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Joo se on kyllä niin erilaista sitten kun molemmat on töissä. Enää ei olla "kateellisia" toiselle, kun molemmat on enemmän samalla viivalla. Ja plus ei oo enää koko ajan ruuanlaittoa ja tiskiä 😀

  7. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Hih tavallinen arki kuulostaa lepposalle 🙂 Jännittävä vuosi on kyllä edessä, sillä ehkä niitä töitäkin pitää sit loppuvuodesta taas tehdä 😀

  8. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Viiitsiit, mutta sehän kuulostaa ihanalle <3 Tsemppiä ja vauvantuoksuista arkea teille <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *