NYT SE JO KÄVELEE
Oikeastaan hän on jo kävellyt varmaan kuukauden päivät, mutta hyvin hitaalla temmolla askelia tulee lisää. Hiljaa hyvää siis tulee. Onneksi tällä toisella kierroksella ei ole minnekään kiire ja mitä hitaammin liikkeellelähdössä on mennyt, niin sitä helpommalla tämä äiti on päässyt. Nyt ollaan siinä pisteessä, että hän saattaa kävellä huoneen toisesta päästä toiseen, mutta yleensä kuitenkin kyllästyy kesken matkaa ja vaihtaa konttaukseen, sillä niin matka sujuu nopeammin.
Edelleen kuitenkin pidän poikaa ihan pienenä vauvana, vaikka se jo kävelee. Aika hurjaa, että esikoisen kohdalla ajattelin tässä vaiheessa, että nyt se jo kävelee, eli on iso tyttö ja pärjää hyvin esimerkiksi hyvin päiväkodissa. Nyt en raaskisi millään laittaa mun vauvaa tässä iässä päiväkotiin, sillä onhan se nyt ihan mini, kun vertaa isosiskoon, jonka jalkoihin se jää joka ikinen päivä. Käy sääliksi aina, kun toinen on niin pieni, eikä sillä ole vielä voimia pistää vastaan tai sanoa ääneen omaa mielipidettä asioihin. Ainoa keino on itku tai huutaa täysiä ”KAKKA”. Se on siis THE ensimmäinen oikea sana, joka löytyy sanavarastosta päivittäin. Ei huono valinta, sillä se onkin aika tärkeä sana osata.
Kävelyn oppimisen kunniaksi käytiin viime viikolla hankkimassa ensimmäiset oikeat kengät kevääksi/kesäksi. Näistä on tulossa kokonaan oma postaus ensi viikolla, sillä onhan ensimmäiset kengät aika huikea juttu! Nyt ollaan hieman kokeiltu kenkiä sisällä, mutta aika oudoille ne tuntuvat jaloissa, joten niiden kanssa vaan yleensä konttaillaan. Talvi aika mennään luultavasti kokonaan Stonzeilla, sillä innostusta kävelyyn ei löydy juurikaan ulkona. Stonzit ovat pehmeä välimuoto oikeiden kenkien ja tossujen välimaastossa, joten niillä on kiva tepastella ne muutamat askeleet ulkona. Stonzit ovat olleet meille ihan nappivalinta koko syys- ja talvikaudeksi, sillä muita kenkiä ei olla tarvittu. Kirjoittelin aiheesta myös blogin puolella syksyllä. Käy kurkkaamassa teksti tästä, mikäli kenkähankinnat ovat mietinnässä vajaan vuoden ikäiselle.
Kävelemään oppiminen on jokatapauksessa merkittävä juttu. Enää ei voi puhua maan rajassa makaavasta pienestä kääröstä, vaan on hyväksyttävä se tosiasia, että kohta mennään ja lujaa. Enää ei ole ok istua vaan rattaissa, vaan kohta vaaditaan päästä treenaamaan taitoja joka puolella. Edessä on siis monen monta ihanaa taistelua uhmaikäisen kanssa, jonka askeleet johtaa ihan jonnekin muualle kuin on tarkoitus. Asiaa ei yhtään helpota se, että välillä tuo 4v oikeen yllyttää toista pahoille teille. ( esimerkiksi tänään kuulin, kun neiti kuiskaili veljelleen, että katso nyt vessanovi on auki, mene äkkiä sinne…)