Hae
Love Beyond Words

Milloin lapsi on tarpeeksi vanha yökylään?

Meidän pikku taapero on 1v 3,5kk vanha ja hän ei ole ollut vielä kertaakaan muutamaa tuntia pidempään erossa vanhemmistaan. Ja näitäkin muutaman tunnin pätkiä on ehkä sattunut kaksi matkan varrelle. Tuntuu niin oudolle, sillä neiti oli jo ensimmäistä kertaa yökylässä varmaan 3,5kk ikäisenä. Tällä toisella kerralla kuitenkin hoitoon antamista rajoitti ekat 10kk imetys ja sitten aika on vaan mennyt eteenpäin.  Ei ole tullut sellaista tarvettakaan, että pienemmän ois pitänyt päästä jonnekin hoitoon. Iän puolesta minulla ei ikinä ole ollut mitään tiettyä rajaa mikä on sopiva aika laittaa lapsi hoitoon, sillä se riippuu niin lapsesta ja vanhemmista. P on aina ollut super reipas ja se olisi varmasti pärjännyt yökylässä jo aikoja sitten. 

Toisen lapsen kohdalla omaa aikaa ei kaipaa niin paljon 

Toinen lapsi eroaa myös tässä määrin paljon siitä ensimmäisestä. Omaa aikaa ei ole enää niin ikävä, kun on jo kerran kokenut sen intensiivisen vaiheen ja tietää, että se menee kyllä ohi. Esimerkiksi tämä 4-vuotias jo menis innosta kiljuen vaikka joka päivä yökylään. Meillä on onneksi toiminut hyvin se, että molemmat pääsee aina halutessaan viettämään kavereitten kanssa aikaa tai omille asioille. Myöskin kotona molemmat on tasavertaisia huoltajia ja lapsen hoitaminen/kotityöt onnistuu molemmilta (vaikka minä en kuulemma edelleenkään osaa siivota :D). Jatkuva tiskaaminen / ruuanlaitto / kotiorjana oleminen alkaa kuitenkin jossain vaiheessa puuduttaa, sillä nää kotihommat vaan lisääntyy sitä mukaan kun niitä koittaa tehdä kiitos mun ahkerien apukäsien.

Miniloma Hotelli Sveitsissä 

Päätettiinkin ihan extempore viikko sitten varata yhden yön reissu Hyvinkään Hotelli Sveitsiin. Myös mummille kävi tämä yökylä päiväksi, joten minilomaa ei tarvinnut kauan odottaa. Loma tuli kivaan saumaan, sillä meillä oli 4. hääpäivä ja minun synttärit tässä kuussa. Ihana hetki siis edes yrittää rentoutua pikkaisen. Tosin ensimmäinen yökylä ei ikinä ole vanhemmille kovin rentouttavaa, sillä koko ajan kuitenkin miettii miten siellä pärjäillään. Ihan turhaan stressassin, sillä poika ei tainnut edes huomata päivän aikana äidin tai isin puuttumista ja molemmat menivät kiltisti nukkumaan jo puol yhdeksän aikoihin. Tässä tapauksessa varmaan tilannetta helpotti suuresti se, että isosisko oli koko ajan turvana ja he olivat päivän sekä yön meillä. 

Osaako miehen kanssa edes viettää aikaa kahdestaan? 

Tämän puolentoista vuoden aikana näitä hetkiä on ollut ehkä kaksi, kun on poistuttu kaksistaan kotoa, joten se on ihan todella outoa! Näin ensimmäisellä kerralla se tuntuu jotenkin todella väärältä. Miten me voidaan lähteä ilman lapsia jonnekin? Koko reissu menee miettiessä miten lapset pärjää ja, että jotain oleellista puuttuu matkasta. Minilomasta on todella vaikea siis nauttia. Tämä fiilis on varmasti poissa jo ensi reissusta kaksistaan, sillä eka kerta on ehdottomasti se kamalin. 

Miksi joku sairastuu aina, kun jotain kivaa on tiedossa? 

Tämä on jotenkin niin uskomatonta, että aina joku on kipeänä, kun jotain kivaa on tiedossa. En varmaan edes muista sellaista kertaa että kukaan ei olisi ollut kipeänä. Tällä kerralla Patrikille nousi yli 39 asteen kuume, kun olimme hotellissa. Onneksi Hyvinkäältä pääsi nopeasti kotiin, vaikka ei tuo poika nyt kovin kipeältä enää vaikuttanut, kun on päivän jaksanut touhottaa yhdillä pienillä päikkäreillä.
Meillä oli kuitenkin kiva reissu kaksistaan! Kerettiin käydä kylpylässä ja syömässä todella hyvin. En muista koska olisin viimeksi ollut niin täynnä ja ruokakin oli erittäin hyvää. Me ei yleensä tehdä mitään super erikoista silloin, kun ollaan kaksistaan ja tälläkin kertaa löhöttiin vaan loppuilta täyden mahan kanssa hotellihuoneen pehmeissä lakanoissa ja katsottiin jotain hömppää tv:stä. Ensi kerralla, jos matka suuntautuu Sveitsiin, niin sinne täytyy lähteä ehdottomasti koko porukalla, sillä lapsille löytyy sieltä paljon mielekästä puuhaa – esimerkiksi Super Park, kylpylä ja seikkailupuisto. 
Suosittelen lämpimästi edes testaamaan yökyläilyä. Joskus on ihan kiva tuntee itsensä oikeaksi ihmiseksi, siis sellaiseksi, jolla on jokin muukin tarkoitus kuin palvella näitä alamaisia. Ja jos se on ihan kamalaa, niin seuraavaa kertaa voi sitten taas lykätä jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Mutta kyllä se pienikin lepohetki tekee ihan terää omalle mielelle. 

Missä iässä teidän lapset ovat olleet ekan kerran yökylässä? Ja miten se sujui? 

Esikoisen ensimmäisestä yökyläreissusta 3.5 kuukauden ikäisenä voi lukea täältä. 

Milloin äiti saa sairastaa?

Tiedättehän sen sanonnan ”voi kumpa saisin itselleni kaikki maailman pöpöt, ettei vaan minun lapsieni tarvitsisi kärsiä”. No tässä on nyt vaan se yksi pieni muuttuja missä ihmeen välissä äidillä on aikaa sairastaa... Jos mun pikkumurut sattuu olemaan kipeenä, niin me vuorataan sohva nenäliinoilla, herkuilla ja pillimehuilla jo löhötään siinä koko päivä. Mutta kuka palvelee äitiä, kun äiti on kipeä?
Me ollaan onneksi yleensä aika terveenä, mutta nyt jostain syystä olen kerännyt koko perheen pöpöt. Kevätflunssa alkoi jäätävällä parin viikon nuhalla. Mä en nyt puhu mistään pikku nuhasta, vaan sitä räkää oikeasti tuli litroittain. Tämä päättyi yskään, jonka jälkeen aloin näyttämään suht elävältä. Onnistuin kuitenkin saamaan kivan jälkitaudin, kun tiedossa oli kerrankin jotain kivaa iltamenoa itselle. Tästä kuitenkin selvittiin, kun lääkkeenä oli hyvää seuraa. Seuraava takaisku tuli viime viikolla, kun tiedossa oli lapsimessut. Sain nimittäin silmätulehduksen uusiutuneen flunssan seuraks. SIIIS IHAN OIKEESTI, silmätulehduksesta tulee vaan mieleen joku lapsuusajan sairaus, mutta nähtävästi se kuuluu myös näihin pikku bonuksiin äitiydessä. Oli miten oli, se on kyllä todella mielenkiintoinen fiilis aamulla, kun silmät ovat muurautuneet umpeen ja niitä kirvelee mukavasti koko päivän.  Onneksi tipat tehosi nopeasti ja pääsin messuille.
Oli äiti kipeä tai ei niin lapsilla on kuitenkin aina samat tarpeet. Niin tuskattuvia on ne päivät, kun itse tahtoisi vaan levätä lämpimän peiton alla. Koitat lahjoa lapsia kuuntelemaan satua lämpimän viltin alla, mutta ainoa mitä heitä kiinnostaa on juoksuhippa pitkin käytävää tai koko asunnon kaappien tyhjennys alle kymmenessä minuutissa. Välipaloja pitäisi myös loihtia, taapero tunkee vessanpyttyyn millon minkäkin esineen ja 4-vuotias pyytää jo kymmenettä kertaa leikkimään nukeilla. Miksi näinä päivinä tuntuu myös siltä, että lapset ovat erityisen paljon toisten kurkuissa kiinni? Ja ne huudot ovat juuri sinä päivänä extra kovia ja  jäävät kaikumaan korviin  pitkäksi ajaksi.

 

Mutta ollaan me äidit kyllä sellasia super-ihmisiä, kun pystytään vetämään päivät läpi vaikka pää kainalossa. Me ei jätetä välistä lapsen harrastukseen kuskaamista vaikka olisi 40 astetta kuumetta, kentän laidalla jaksetaan kannustaa omaa pikkumurua räntäsateessa  ja kerhon kemuille on lähdettävä hakemaan tarvikkeet vielä kellon lähennellessä puolta yötä. Töistä tulee monta päivää sairaslomaa lasten takia, mutta jos itse sattuu sairastumaan, niin on sinne raahauduttava, jos omin jaloin pystyy vielä kävelemään, sillä yhtään enempää ei kehtaa sairaslomaa ottaa. Kiltisti vaan mennään työpaikalle, ettei vaan kukaan katso pahalle. Ei se mitään vaikka päässä humisee ja silmät ovat yhtä punaiset kun aikoinaan viikon juhlaputken jälkeen.
Haluan loppuun vielä mainita taudin nimeltä miesflunssa? Tämä on kuulemma todella paha tauti, sillä isä makaa ihan puolikuolleena sohvalla. Sillon pitää koko perheen olla ihan hyshys. Isille pitää olla myös kaukosäädin käden ulottuvilla ja ruudusta koko päiväksi Netflixiä. Lapset pitää myös lahjoa säännöllisin väliajoin sympatisoimaan isin huonoa vointia ja tuomaan jotain pientä naposteltavaa. Turha odottaa, että isi jaksaisi tässä tilassa suorittaa isin perus velvollisuuksia, eli lasten iltapisuja ja -pesuja, on se miesflunssa sentään sen verran äkänen tauti.

LUKASEPA MYÖS

Mistä olen kateellinen muille äideille

ja

Huonon äidin tunnustukset