Hae
Love Beyond Words

Tuleeko kuopuksesta koskaan johtajaa?

Asemasi lapsuudessa voi määrätä sen mikä rooli 

sinulle aikuisena työelämässä lankeaa. 

Lapsuutesi voi siis pilata tulevan työuran. Aika karua. 

Ensimmäinen talveni
Työpaikka saattaa tuntua välillä oikealta lastentarhalta. Eikä varmaan syyttä, sillä kaikki siellä ovat joskus myös olleet lapsia. Kaikilla on ollut jokin tietty asema perheessä ja sitä he tahtovat myös hyödyntää myöhemmin aikuisena. Esikoinen on ansainnut vanhempien jakamattoman huomion. Hän on nauttinut siitä kuinka jokainen hänen käskynsä on laki. Hän on asunut valtakunnassaan oman huoneensa itsevaltiaana. Jossain vaiheessa hän on kuitenkin saattanut joutua julman vallankaappaus yrityksen kohteeksi ja hänen itsevaltius on vaarassa. 

Esikoista painaa vastuu – Kuopus on epävarma valinnoistaan

Hän kadehtii, kun uusi tulokas hänen linnassaan saa yhtäkkiä kaiken huomion ja hän hukuttaa tunteensa kovaääniseen kiukutteluun, sillä hän haluaa saada oman asemansa takaisin. Hän haluaa todistaa, että hän on edelleen se vanhempien silmäterä, joten hän opettelee kirjoittamaan, soittamaan uutta soitinta ja tekemään itse oman välipalansa. Hän väheksyy pikkuveljeään, joka samaan aikaan ei osaa edes syödä itse.
Esikoista painaa aina vastuu. Hänen oletetaan huolehtivan pikkuveljestään ja kasvamaan nopeasti isoksi tytöksi.  Äiti ja isä unelmoivat siitä, kun jonain päivänä heidän rakas esikoinen on maailman paras ja he voivat yhdessä iloita menestymisestä, joita he eivät koskaan saavuttaneet. Kuopus on aina kasvanut esikoisen varjossa ja hän on epävarma valinnoistaan. Hän on tottunut siihen, että isosisarus kertoo aina mitä tehdä, ja että hän on aina se pienempi ja avuttomampi osapuoli. Toisin sanoen hänellä ei ole tässä maailmassa kiire minnekään ja hänellä kestää kauemmin löytää omat haaveensa mitä kohti pyrkiä elämässään. Uudessa työpaikassa hän vertaa itseään muihin ja tuntee epäonnistuvansa, sillä muut osaavat jo kaiken, kun hän vasta harjoittelee. 
Meillä tästä asetelmasta on kokemusta reilun vuoden verran vanhempien roolissa ja voin sanoa, että aika hyvin pitää paikkansa sanonta, että esikoinen on pomo ja pienemmän rooli on alistua hänen majesteettinsa tahtoon. Toki isona osana tässä on myös erilaiset luonteenpiirteet, sillä isosisko on meillä se temperamenttinen ja tunteellinen, kun taas pikkuveli on aina ollut rauhallinen ja nopeasti sopeutuva. Asetelma on siis todella säälittävä Patrikin kannalta, kun isosisko tyrannisoi heidän yhteisessä huoneessa ja ei anna hänen koskea mihinkään ilman lupaa. Monet kerrat olen myös yllättänyt heidät asemasta, kun isosisko on laittanut veljensä nurkkaan tuolille istumaan, josta hän ei vielä uskalla tulla omin avuin pois. Tällä hetkellä me todellakin tarvittaisiin se toinen lastenhuone, että miss draama saisi oman tilansa ilman että kukaan ”sotkisi” hänen järjestystään ja pikkuveljellä olisi myös oma tila missä leikkiä muuallakin kuin olohuoneessa. 

Oma roolini esikoisena

Kyselin aiheeseen liittyen myös taustatietoja minun pikkusiskolta, joka oli aikoinaan siis minun valtakunnassani palvelijan roolissa.  Hän näki lapsuutensa alistuvan roolissa, sillä minä isompana määräsin pienempänä leikkien kulun. Hän joutui olemaan koko lapsuutensa ”rosvo ja poliisi” -leikin poliisi, jolla ei ikinä ollut mahdollisuuksia saada yli 3 vuotta vanhempaa isosiskoaan kiinni.  Hän koki olevansa myös omien kavereiden kesken se kiltti osapuoli, joka tyytyi osaansa, kun toinen päätti lelut kummallekin. Päätöksenteko on edelleen vaikeaa, kun lapsena on opittu se, että isosisko tietää ja sanoo kyllä mitä pitää joka tilanteessa tehdä.  Isosiskona puolestaan olen todella kateellinen sille, että pikkusisarukset edelleen ”etsivät itseään” ja viettävät todella rentoa elämää. Tällä hetkellä toinen on 6vk kuvausreissulla Italiassa ja toinen suunnittelee 3kk Thaimaan rentoutumislomaa. Samaan aikaan itse haaveilen, että saan kerran viikossa käydä tunnin happi hyppelyllä yksin. 
Jos vertaan tätä omaan esikoisen rooliin, niin olen aina tietänyt mitä tahdon, vaikka päämäärä elämässä onkin saattanut vaihdella. Olen pitänyt aina tärkeänä, että haluan itse ottaa aina asioista selvää ennen kuin vaan kysyn keneltäkään neuvoa. Jollain tapaa olen myös johtaja, sillä olen  työpaikoilla päätynyt aina siihen asemaan, että opastan työkavereita, vaikka itsekin olisin vasta aloittanut. Se rooli sopii minulle, koska tavallaan haluan aina päteä omalla osaamisella ja jakaa tietoa myös muille. Minusta on aina tuntunut joka työpaikassa, että olen todella hyvä siinä mitä teen, niin itsekeskeiseltä kuin se tuntuukin ja pakko myöntää, että tulevaisuudessa näen itseni johtavassa asemassa tai itse itseni työllistäjänä, mutta en missään nimessä tavallisena rivityöntekijänä. Olen myös omaksunut äidin roolin nopeasti, sillä olen myös luonteeltani huolehtivainen. Olinhan meidän perheen vanhin ja minulla on 2 nuorempaa sisarista. 

Oletko sinä esikoinen, keskimmäinen vai kuopus? 

Näkyykö se jotenkin myös aikuisena? 


Ps. Kuvituksena käytetty oman lapsuuden albumin kuvia. Aika ihania muistoja 🙂 

Lue myös:
MISTÄ OLEN KATEELLINEN MUILLE ÄIDEILLE?

VAUVA TULEE – MITEN KÄY PARISUHTEEN?


VAIHTOEHDOT ÄITIYSLOMAN JÄLKEEN


8 kommenttia

  1. Jenni / Ilopiikki kirjoitti:

    Mielenkiintoinen kirjoitus! Niin tuttuja ajatuksia. Olen kovasti koettanut olla painostamatta esikoista kasvamaan liian nopeasti isoksi tytöksi. Se on hankalaa, sillä käsiä on vain kaksi ja välillä hän joutuu tekemään itse asioita, mitkä ehkä haluaisin vielä tehdä hänelle valmiiksi. Luonteeltaan Pigels on tosi reipas ja toimelias, joten hän kyllä tarttuu hommiin yleensä hyvin. Maiskis taas on rauhallinen mössykkä, joka seurailee siskon touhuja. Kyllä hänkin kuitenkin sanoo kovan sanan, jos jokin asia ei miellytä. Vaikea sanoa, miten paljon iso- tai pikkusisarena olo on jo nyt vaikuttanut luonteen kehitykseen.

    Olen itse keskimmäinen, joten ole kokenut sekä isosiskun pamputuksen että saanut ohjailla ja huolehtia pienemmästä. Tämän vuoksi osaan asettua molemman rooliin kiistatilanteissa. Ehkä tämän vuoksi olen aika ymmärtäväinen ja avarakatseinen. En kovin helpolla tuomitse ketään. Toisaalta tämän vuoksi olen vähän nössykkä, kun en koskaan halua aiheuttaa kenellekään pahaa mieltä. Olen oppinut myös huolehtivaiseksi. Pieni sisareni on minua viisi vuotta nuorempi. Jollain tasolla kannan hänestä aina huolta vähän niin kuin olisin äiti 🙂

  2. Mira / Blinger shimmer -blogi kirjoitti:

    Itse olen keskimmäinen ja tokikin jossain määrin saadun kasvatuksen kautta se näkyy onko syntynyt esikoisena, keskimmäisenä vai kuopuksena, mutta olen sitä mieltä ettei se ole jotain mikä ei voisi vielä joskus muuttua. Esim. veljeni on kuopus, mutta mielestäni hänessä on kuitenkin selkeästi johtaja-ainesta.

  3. Ida kirjoitti:

    M en usko stereotypioihin näissäkään. ?
    Mä olen keskimmäinen. Sellainen tyytyväinen haaveilija. Ei mulla ole kilpailuhenkeä niinkuin mun siskolla.

    Meillä pojat ovat molemmat todella kovapäistä, mutta uskon pikkuveljen olevan jopa enemmän sitä johtajatyyppiä. ?

  4. Anonyymi kirjoitti:

    Mielenkiintoista lukea millainen tästä tuli ja mihin vastauksiini kiinnitit huomiota. Monesti olen huomannut että näet minut edelleen aika "PIKKUsiskona", ja varsinkin nuo asiat mitkä poimit vastauksistani kirjoitukseesi lisää sitä mielikuvaa 😀 Aika erilainenkin näkemys sinulla on, mitä taas itselläni on: koen siis että nuorempana nuo roolit ovat vielä vaikuttaneet enemmän, mutta en koe nuorempana olemisen vaikuttavan noin suuresti enää tänä päivänä, enkä aivan samallailla mitä kirjoitit. 🙂 Roolini on tosin kyllä ollut keskimmäisenä; pikku sekä isosikona oleminen, joten kokemusta on kummaltakin kantilta.

    Itse koen että kun oon suhtautunut elämään niin, etten ole asettanut tavoitteita(päässyt myöskin irti siitä ajatusmallista) nyky-yhteiskunnan hyötyjen mukaisesti (joka ei ole mielestäni useinkaan kovinkaan moraalinen eikä ihmisen henkiselle hyvinvoinnille hyväksi), koen että olen oppinut itsestäni paljon enemmän, kuin että olisi ollut kiire "suorittaa" elämää. Näen siis että ihmiset jotka ovat vaan menneet ja suorittaneet elämää kiireesti eteenpäin, eivät itseasiassa ole koskaan edes tutustuneet itseensä niin hyvin kuin ihmiset jotka ovat menneet enemmän "rauhassa", opetellen kuuntelemaan sisintään (eikä vain malleja, jotka yhteiskunta on meidän päähän asentanut= koulutus– >työpaikka–>RAHA–>omaisuus (puoliso ja lapset).

    Yleisesti taas näen huonona ajatella liikaa itseään tiettyyn rooliin (esim nyt pikkusisko tai isosisko), sillä näkemällä itsensä esim aina "heikompana" tai "tietämättömämpänä" pikkusisarena, ohjaa silloin ajatuksiaan juuri siihen suuntaan joka vain lisää näitä ominaisuuksia ja estää kehitystään esim vahvempaan itseluottamukseen. (Tässä minulla on ollut ajoittain suuria haasteita, sillä olen kokenut itseni joskus erittäin ujoksi ihmiseksi, ja välillä se joissain tilanteissa uudempien ihmisten kanssa edelleen laukeaa päälle ja juuri se että joku käytöksellään suhtautuu sinuun "ujona" henkilönä, se voi se vaan buustata ujoutta. Kun taas jos suhtaudutaan ihan vain normaalisti, niin silloin onkin itsevarmempi ja normaalimmassa olomuodossaan. Eli näen että silläkin on paljon väliä, kuinka me toisia kohtaan käyttäydytään. Olen miettinyt välillä sitäkin että ehkä joskus jotkut sosiaalisesti "rohkeammat" tai suulaammat henkilöt jopa haluavat tietoisesti buustata sitä että toinen on ja pysyy hiljaa, jotta voivat tuntea itsensä vahvemmiksi ja viisaammiksi. 😀 Tiedä sitten, voihan se olla vain tietämättömyyttäkin kuinka käytös, eleet ja sanaton viestintäkin voi vaikuttaa herkkästi aistivaan ihmiseen jos itse ei ole niin aistiva..)

    Myöskin uskon että ajattelemalla itsensä automaattisesti aina "tietävämmäksi" isosisko roolinsa takia, voi tämä tehdä ihmisen "sokeaksi" ettei näe esim. ajattelussaan vikoja eikä kehitysmahdollisuuksia, jolloin kokonaiskuva voi jäädä suppeammaksi.

    Eli nää oli syitä miksi ei mielestäni kannata pitää itseään minään liian tietynlaisena, sillä ihmismieli on hyvin muokkautuva, ja sitä voi itse muokata jos huomaa ettei joku malli ei ole itselle hyväksi tiedostamalla miksi käyttäytyy niin kuin käyttäytyy ja näkemällä vaivaa muutokseen. Ja muut ihmiset voivat myös auttaa toista pääsemään mallista pois, mikä ei palvele häntä, ettei kohtele häntä vanhan mallin mukaisesti. 🙂

    Tulipas tästä romaani, mutta nyt kerrankin kun kirjoitan, niin kirjoitanpahan kunnolla. 😀

    T.(Pikku)Sisko
    P.S Reissun ei ole tarkoitus olla rentoutuslomamatka, vaan ollaan menossa reppureissaamaan. 😀

  5. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Mikään ei varmastikaan pois sulje sitä, että jos oikeasti haluaa jotain niin kaikkeen on mahdollisuudet 🙂 Nämä on varmasti aika perhekohtaisia juttuja, jossain on ne kuopukset pomoja, jos sattuu oikeen temperamenttinen vauva 😀

  6. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Kuulostaa tutulta kuvaukselta. Itsekin näkisin keskimmäisen lapsen tuolla tavalla 😀

    Sitä onkin mielenkiintoista seurata miten sisarussuhteet alkaa menemään 🙂 Meilläkin L oli jo yli 3v kun vauva syntyi, joten periaatteessa osasi asiat jo yksin. Yhtäkkiä hän tuntui kuitenkin unohtaneen kaiken ja taantui takas vauvan tasolle 😀 Onneksi nyt taas ollaan jo hyvin taas kartalla ja neiti tekee asioita itsenäisesti 🙂

  7. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Aika jännä! 😀 Niin paljon siis vaikuttaa ne luonne erot teillä 😀 Ehkä tytöillä on sitten enemmän asennetta, kun meillä ei ainakaan millään näe sitä lähitulevaisuudessa että P olisi johtaja 😀

  8. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Noo olipas pitkä kommentti 😀 Mutta sähän olet aina PIKKUSISKO, joten näinhän se menee 😀 Reppureissaus = yhtä kuin rentoutumisloma, jos ette siis ota mukaan sinne myös sisaren lapsia 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *