Milloin äiti saa sairastaa?
Tiedättehän sen sanonnan ”voi kumpa saisin itselleni kaikki maailman pöpöt, ettei vaan minun lapsieni tarvitsisi kärsiä”. No tässä on nyt vaan se yksi pieni muuttuja missä ihmeen välissä äidillä on aikaa sairastaa... Jos mun pikkumurut sattuu olemaan kipeenä, niin me vuorataan sohva nenäliinoilla, herkuilla ja pillimehuilla jo löhötään siinä koko päivä. Mutta kuka palvelee äitiä, kun äiti on kipeä?
Me ollaan onneksi yleensä aika terveenä, mutta nyt jostain syystä olen kerännyt koko perheen pöpöt. Kevätflunssa alkoi jäätävällä parin viikon nuhalla. Mä en nyt puhu mistään pikku nuhasta, vaan sitä räkää oikeasti tuli litroittain. Tämä päättyi yskään, jonka jälkeen aloin näyttämään suht elävältä. Onnistuin kuitenkin saamaan kivan jälkitaudin, kun tiedossa oli kerrankin jotain kivaa iltamenoa itselle. Tästä kuitenkin selvittiin, kun lääkkeenä oli hyvää seuraa. Seuraava takaisku tuli viime viikolla, kun tiedossa oli lapsimessut. Sain nimittäin silmätulehduksen uusiutuneen flunssan seuraks. SIIIS IHAN OIKEESTI, silmätulehduksesta tulee vaan mieleen joku lapsuusajan sairaus, mutta nähtävästi se kuuluu myös näihin pikku bonuksiin äitiydessä. Oli miten oli, se on kyllä todella mielenkiintoinen fiilis aamulla, kun silmät ovat muurautuneet umpeen ja niitä kirvelee mukavasti koko päivän. Onneksi tipat tehosi nopeasti ja pääsin messuille.
Oli äiti kipeä tai ei niin lapsilla on kuitenkin aina samat tarpeet. Niin tuskattuvia on ne päivät, kun itse tahtoisi vaan levätä lämpimän peiton alla. Koitat lahjoa lapsia kuuntelemaan satua lämpimän viltin alla, mutta ainoa mitä heitä kiinnostaa on juoksuhippa pitkin käytävää tai koko asunnon kaappien tyhjennys alle kymmenessä minuutissa. Välipaloja pitäisi myös loihtia, taapero tunkee vessanpyttyyn millon minkäkin esineen ja 4-vuotias pyytää jo kymmenettä kertaa leikkimään nukeilla. Miksi näinä päivinä tuntuu myös siltä, että lapset ovat erityisen paljon toisten kurkuissa kiinni? Ja ne huudot ovat juuri sinä päivänä extra kovia ja jäävät kaikumaan korviin pitkäksi ajaksi.
Mutta ollaan me äidit kyllä sellasia super-ihmisiä, kun pystytään vetämään päivät läpi vaikka pää kainalossa. Me ei jätetä välistä lapsen harrastukseen kuskaamista vaikka olisi 40 astetta kuumetta, kentän laidalla jaksetaan kannustaa omaa pikkumurua räntäsateessa ja kerhon kemuille on lähdettävä hakemaan tarvikkeet vielä kellon lähennellessä puolta yötä. Töistä tulee monta päivää sairaslomaa lasten takia, mutta jos itse sattuu sairastumaan, niin on sinne raahauduttava, jos omin jaloin pystyy vielä kävelemään, sillä yhtään enempää ei kehtaa sairaslomaa ottaa. Kiltisti vaan mennään työpaikalle, ettei vaan kukaan katso pahalle. Ei se mitään vaikka päässä humisee ja silmät ovat yhtä punaiset kun aikoinaan viikon juhlaputken jälkeen.
Haluan loppuun vielä mainita taudin nimeltä miesflunssa? Tämä on kuulemma todella paha tauti, sillä isä makaa ihan puolikuolleena sohvalla. Sillon pitää koko perheen olla ihan hyshys. Isille pitää olla myös kaukosäädin käden ulottuvilla ja ruudusta koko päiväksi Netflixiä. Lapset pitää myös lahjoa säännöllisin väliajoin sympatisoimaan isin huonoa vointia ja tuomaan jotain pientä naposteltavaa. Turha odottaa, että isi jaksaisi tässä tilassa suorittaa isin perus velvollisuuksia, eli lasten iltapisuja ja -pesuja, on se miesflunssa sentään sen verran äkänen tauti.
LUKASEPA MYÖS
Mistä olen kateellinen muille äideille
ja
Pakko pärjätä. Toinen lapsi syntyi sektiolla, mies oli isyys vapaat kotona,mutta sen jälkeen oli pärjättävä yksin.. Ei sukulailta mitään apua.. Voin sanoa, et olin super väsynyt ja voimaton.Hb oli matala pitkään ja koti kuin pommin jäljiltä. Onneks mies siivosi pitkälti.. En jaksanu itsestäni oikein huolehtia, hyvä että lapset.. Liian kalliiksi meidän tuloilla olisi tullut kotiapu.. Mulla on sairaus joka väsyttää mua aika paljon, niin onhan se valmiiksi jo haastavaa.Välillä selkä niin paskana, hyvä et käveleen pääsee.Esikoinen sit tietty koettelee hermoja, kun tekee kaikkea kiellettyä –koska äiti ei pysy perässä.Mut voin sanoa, kun kuume tauti iskee,oon kyllä kateellinen niille joilla on oikea saikku,ilman lapsia.. Yhden lapsen kanssa se meni ihan ok,mut nyt kun kaksi nii se luo omat haasteet. Joten nostan hattua kaikille kotiäidelle <3 . Ollaan me aika aliarvostettuja. Oon aina sanonu et kotihoidon tuki pitäs olla suurempi ja mahdollisuus hoitaa lapsia pidempään kotona kuin kolme vuotta, koska tuleehan se silti halvemmaksi valtiolle kuin päivähoito..
Itse en ole vielä pienokaisen aikana sairastellut, mutta kauhulla odotan kyllä sitä päivää – tosin vielä enemmän pelottaa se kun oma pikkuinen sairastuu..
Meillä ollaan kahdesti me vanhemmat sairastettu vatsatauti. Molemmilla kerroilla minä hoidin tytön ja siinä sivussa koiran ulkoilut.
Joulun alla oltiin flunssassa koko sakki ja työnjako sama.
Periaatteena on ollut se, että se kumpi on paremmassa kunnossa pyörittää arjen, kun ollaan kipeinä.
Meillä on onneksi niin hyvät tukiverkostot et sadaan kyllä pojille hoitoapua jos itse ollaan kipeinä. Paitsi vatsatauti. Se on sellainen taiti etei vaan voi sysätä ketään muille ?
Pakko se on vain pärjätä, yleensä mies hoitaa kyllä pojan ja talouden jos itse sairastan 🙂
Pahoittelut, että vastaus on viipynyt :/
Tsemppiä teidän tilanteeseen! Luulisi että olisi jotain edullisia kotihoitopalveluita kunnan toimesta. Onhan sitä äidinkin oikeus päästä hetkeksi hengähtämään. 🙂
Joo se on kyllä pahinta kun lapset ovat sairaana. No näitä perus flunssa kuumeita on ollut 4.5 aikana, joten niihin osaa jo vähitellen suhtautua rennommin, vaikka alkuun nekin oli jotain ihan kamalaa ja ei pystynyt ite nukkumaan jos toinen oli kuumeessa.
Se on kyllä hyvä työnjako 🙂 Me ei olla taidettu olla ikinä ihan samaan aikaan kipeänä, joten toinen on sit ollut jo suht terve kun sama tauti iskee toiselle 🙂
Ihana kuulla! 🙂 Joo kukaan ei varmaan oo halukas saamaan vatsatautia ihan helposti 😀
Joo tuo toimii sitten kun itse on taas töissä, mutta nyt kun mies on päivän töissä niin sit on kuitenkin aamusta 17 asti kotona lasten kanssa 🙂