Hae
Love Beyond Words

Milloin lapsi on tarpeeksi vanha yökylään?

Meidän pikku taapero on 1v 3,5kk vanha ja hän ei ole ollut vielä kertaakaan muutamaa tuntia pidempään erossa vanhemmistaan. Ja näitäkin muutaman tunnin pätkiä on ehkä sattunut kaksi matkan varrelle. Tuntuu niin oudolle, sillä neiti oli jo ensimmäistä kertaa yökylässä varmaan 3,5kk ikäisenä. Tällä toisella kerralla kuitenkin hoitoon antamista rajoitti ekat 10kk imetys ja sitten aika on vaan mennyt eteenpäin.  Ei ole tullut sellaista tarvettakaan, että pienemmän ois pitänyt päästä jonnekin hoitoon. Iän puolesta minulla ei ikinä ole ollut mitään tiettyä rajaa mikä on sopiva aika laittaa lapsi hoitoon, sillä se riippuu niin lapsesta ja vanhemmista. P on aina ollut super reipas ja se olisi varmasti pärjännyt yökylässä jo aikoja sitten. 

Toisen lapsen kohdalla omaa aikaa ei kaipaa niin paljon 

Toinen lapsi eroaa myös tässä määrin paljon siitä ensimmäisestä. Omaa aikaa ei ole enää niin ikävä, kun on jo kerran kokenut sen intensiivisen vaiheen ja tietää, että se menee kyllä ohi. Esimerkiksi tämä 4-vuotias jo menis innosta kiljuen vaikka joka päivä yökylään. Meillä on onneksi toiminut hyvin se, että molemmat pääsee aina halutessaan viettämään kavereitten kanssa aikaa tai omille asioille. Myöskin kotona molemmat on tasavertaisia huoltajia ja lapsen hoitaminen/kotityöt onnistuu molemmilta (vaikka minä en kuulemma edelleenkään osaa siivota :D). Jatkuva tiskaaminen / ruuanlaitto / kotiorjana oleminen alkaa kuitenkin jossain vaiheessa puuduttaa, sillä nää kotihommat vaan lisääntyy sitä mukaan kun niitä koittaa tehdä kiitos mun ahkerien apukäsien.

Miniloma Hotelli Sveitsissä 

Päätettiinkin ihan extempore viikko sitten varata yhden yön reissu Hyvinkään Hotelli Sveitsiin. Myös mummille kävi tämä yökylä päiväksi, joten minilomaa ei tarvinnut kauan odottaa. Loma tuli kivaan saumaan, sillä meillä oli 4. hääpäivä ja minun synttärit tässä kuussa. Ihana hetki siis edes yrittää rentoutua pikkaisen. Tosin ensimmäinen yökylä ei ikinä ole vanhemmille kovin rentouttavaa, sillä koko ajan kuitenkin miettii miten siellä pärjäillään. Ihan turhaan stressassin, sillä poika ei tainnut edes huomata päivän aikana äidin tai isin puuttumista ja molemmat menivät kiltisti nukkumaan jo puol yhdeksän aikoihin. Tässä tapauksessa varmaan tilannetta helpotti suuresti se, että isosisko oli koko ajan turvana ja he olivat päivän sekä yön meillä. 

Osaako miehen kanssa edes viettää aikaa kahdestaan? 

Tämän puolentoista vuoden aikana näitä hetkiä on ollut ehkä kaksi, kun on poistuttu kaksistaan kotoa, joten se on ihan todella outoa! Näin ensimmäisellä kerralla se tuntuu jotenkin todella väärältä. Miten me voidaan lähteä ilman lapsia jonnekin? Koko reissu menee miettiessä miten lapset pärjää ja, että jotain oleellista puuttuu matkasta. Minilomasta on todella vaikea siis nauttia. Tämä fiilis on varmasti poissa jo ensi reissusta kaksistaan, sillä eka kerta on ehdottomasti se kamalin. 

Miksi joku sairastuu aina, kun jotain kivaa on tiedossa? 

Tämä on jotenkin niin uskomatonta, että aina joku on kipeänä, kun jotain kivaa on tiedossa. En varmaan edes muista sellaista kertaa että kukaan ei olisi ollut kipeänä. Tällä kerralla Patrikille nousi yli 39 asteen kuume, kun olimme hotellissa. Onneksi Hyvinkäältä pääsi nopeasti kotiin, vaikka ei tuo poika nyt kovin kipeältä enää vaikuttanut, kun on päivän jaksanut touhottaa yhdillä pienillä päikkäreillä.
Meillä oli kuitenkin kiva reissu kaksistaan! Kerettiin käydä kylpylässä ja syömässä todella hyvin. En muista koska olisin viimeksi ollut niin täynnä ja ruokakin oli erittäin hyvää. Me ei yleensä tehdä mitään super erikoista silloin, kun ollaan kaksistaan ja tälläkin kertaa löhöttiin vaan loppuilta täyden mahan kanssa hotellihuoneen pehmeissä lakanoissa ja katsottiin jotain hömppää tv:stä. Ensi kerralla, jos matka suuntautuu Sveitsiin, niin sinne täytyy lähteä ehdottomasti koko porukalla, sillä lapsille löytyy sieltä paljon mielekästä puuhaa – esimerkiksi Super Park, kylpylä ja seikkailupuisto. 
Suosittelen lämpimästi edes testaamaan yökyläilyä. Joskus on ihan kiva tuntee itsensä oikeaksi ihmiseksi, siis sellaiseksi, jolla on jokin muukin tarkoitus kuin palvella näitä alamaisia. Ja jos se on ihan kamalaa, niin seuraavaa kertaa voi sitten taas lykätä jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Mutta kyllä se pienikin lepohetki tekee ihan terää omalle mielelle. 

Missä iässä teidän lapset ovat olleet ekan kerran yökylässä? Ja miten se sujui? 

Esikoisen ensimmäisestä yökyläreissusta 3.5 kuukauden ikäisenä voi lukea täältä. 

4 kommenttia

  1. Anonyymi kirjoitti:

    Esikoinen 1,5v ekaa kertaa yökylässä, toinen 1v7kk kun kolmatta lähdin synnyttämään. Kolmas (5kk) ei vielä ole ollut, ja ehkäpä yökyläilee sitten imetyksen loputtua tai mahdollisesti jos neljäs lapsi suodaan niin häntä synnyttäessä 🙂

    Esikoinen tykännyt aina (3x ollut) jäädä yökylään.
    Toinen jäi perään itkemään, kun ei ollut tuntia pidempään ollut musta aiemmin erossa. Hyvin oli lopulta sitten mennyt, mutta isänsä oli aamulla kuitenkin jo herätessä kotona kun polikliinisesti synnytin.

  2. Anonyymi kirjoitti:

    Esikoinen oli ekan kerran vähän yli 3vuotiaana (eikä oo viel uudestaa ollu) ja nuorempi 1v 3kk ei oo viel ollu. Ei oo ollu tarvetta enkä nuorempaa raskis viel päästää �� ei myöskää oo kuin mun vanhemmat mihin vois mennä ja tiiän että valvoisivat yöllä vahtien lasten unta, niin en kehtais oikein laittaakaan

  3. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Kyllä lapset nopeasti varmasti tottuu muuttuneeseen tilanteeseen, kunhan heillä on vaan turvallista olla 🙂

  4. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Teillä on siis ihan saman ikäinen nuorempi 🙂 Meilläkään ei sen kummempaa paniikkia ollut, mutta nää viihtyy niin hyvin isovanhempien kanssa ja ei vierasta, joten ei se sen kummempaa ollutkaan 🙂 Isosisko oli kuitenkin turvana koko ajan 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *