Hae
Love Beyond Words

Äiti, joka pääsi töihin

Uutta arkea töissä ja päiväkodissa on nyt viikko takana ja jotenkin asiat on sujuneet niin helposti siirtymän suhteen. Lapset ovat supeutuneet nopeasti omaan ryhmäänsä ja oma työpaikka vaikuttaa sellaiselta paikalta, joka on ehkä mielenkiintoisin työpaikka tähän mennessä. Jos luitte postaukseni päivähoidon aloitukseen liittyen, niin fiilikset silloin oli aika haikeat.  Ja näin varmasti monella asia on, sillä jo pelkästään vanhemmalle työelämään palaaminen yli 1.5 vuoden tauon jälkeen on todella vaikeaa saati sitten, että siihen lisätään jännitys lasten sopeutumisesta päiväkotiin.

Kotiäiti vuosien jälkeen pakostikin jännitän uusia aikuis kontakteja. On helppoa tutustua toisiin äiteihin, sillä lapset toimivat hyvänä suojana uusissa tilanteissa. Aina on aiheita mistä puhua ja aina toinen ymmärtää, jos tilanteesta pitää poistua lapseen liittyvän syyn takia. Mutta entäs sitten, kun olet vaan sinä itse? Ja toisella ei välttämättä ole edes lapsia? On todella haastavaa näin alkuun yrittää olla läsnä ja 100% mukana just siinä hetkessä, kun on tottunut että samalla pitää hoitaa noin 100 muuta asiaa. 


Kun ensimmäisenä aamuna lähdin ilman lapsiani ulos ovesta ennen kello 8 aamulla, tunsin oloni rikolliseksi, sillä olin jättänyt taakseni ne asiat joiden kanssa olen tottunut viettämään joka ikisen päivän aamusta iltaan viimeiset puolitoista vuotta. Olo kuitenkin hävisi heti, kun astuin ovesta sisään uuteen työpaikkaani. En ole tainnut avatakaan vielä ihan täysin täällä blogin puolella sitä miten sain töitä. Kaikki alkoi alkukesästä, kun selailin työkkärin sivuja, sillä ajatuksena oli palata töihin syyskuussa. En kuitenkaan ollut vielä tosissaan laittanut hakemuksia, sillä harvemmin montaa kuukautta aikaisemmin ihmisiä nykyään rekrytoidaan töihin. Huomasin kuitenkin mielenkiintoisen ilmoituksen paikkaan, joka sijaitsee meidän lähellä ja myös työ itsessään vaikutti juuri sellaiselta mitä olin haaveillut tekeväni. Näpyttelin hakemuksen, pääsin yllätyksekseni työhaastetteluun, jonka jälkeen viimeistään olin myyty. Minun oli pakko päästä sinne! Yksi elämäni hienoimpia fiiliksiä oli, kun sitten pari päivää myöhemmin sain sen puhelun, jossa minut toivotettiin tervetulleeksi töihin ja aloitusajankohdan sain myös itse valita. Ihan uskomatonta, että tällaisia lottovoittoja tapahtuu tänä päivänä, kun pelkkään haastatteluun pääsy on yleensä hirveän vaivan takana. Olin super helpottunut ja onnellinen, että pystyin tämän ansiosta nauttimaan kotiäiti ajan loppu kuukaudet rennosti ja pääsin keskittymään vain lapsiin. 

Uranvaihdos ravintola-alalta liiketalouden puolelle 

Minulla on takana ravintola-alan tutkinto ja siihen liittyviä työpaikkoja, sekä alan vaihdos kokonaan eri alalla, kun aloin opiskelemaan liiketaloutta. En tiedä mikä aikoinaan sai menemään ravintola-alan kouluun, sillä minulle on aina ollut numeroitten pyörittely mielenkiintoista. Olin aina luokkani parhaimpia matematiikassa ja se oli oikeestaan lempiaineeni. En kuitenkaan kadu ravintola-alan koulutusta, sillä ne olivat elämäni hauskimmat ja rennoimmat vuodet. Se huoleton aika kun ollaan juuri täysi-ikäisiä ja vailla huolia, koko elämä edessä. Tutkinnon ansiosta olen myös työelämässä saanut ystäviä, jotka ovat pysyneet matkassa mukana ja heidän kanssaa nähdään ja pidetään yhtä edelleen aktiivisesti. 
Meinasin tehdä elämäni virheen, kun olin tehnyt kokin töitä noin vuoden ja halusin jotain muuta. Hain opiskelemaan restonomi linjalle ja pääsin kouluun. Olin kirjoilla reilun kuukauden, kunnes tajusin, että tämähän on ihan hullua! Miksi olen täällä koulussa, jos en halua tehdä edes ravintola-alan hommia loppu elämääni. Onneksi jätin koulun kesken ja hain uudelleen hetkeksi kokin hommiin ja tämän jälkeen hain uudessa yhteishaussa tradenomi-linjalle. AMK- koulutus on jokseenkin joustavaa, sillä vuoden intensiivisemmän perus opintokokonaisuuden jälkeen opiskelu oli rennompaa ja siinä sivussa ehti hyvin tehdä keikkahommia ja tehdä yhden lapsen. Työpaikan saaminen sen sijaan uudelta alalta ei ollutkaan niin yksinkertaista, sillä minulla oli yksi lapsi ja ei yhtään kokemusta. Olin siis todella kiitollinen, että pääsin suorittamaan viimeisen työharjoitteluni yhteen aikaisempaan työpaikkaan, jossa olin aikaisemmin ollut kokkina. Tämän jälkeen pääsin kesätöihin kaupungille, jossa minun työsuhdettani jatkettiin aina siihen asti kunnes jäin äitiyslomalle. Viihdyin hyvin kaupungilla, sillä työkaverit olivat mukavia ja pääsin ensimmäistä kertaa tekemään sitä hommaa, mitä olen aina halunnutkin tehdä. Rakastin sitä vastuuta, kun itse hoitaa esimerkiksi 400 eri palkansaajan palkkoja. Ehkä olisi ollut helpompaa palata takaisin tuttuun ympäristöön, sillä minun ei olisi tarvinnut opetella niin paljon uutta ja työkaverit olisivat olleet tuttuja, mutta en näe itseäni sellaisessa ympäristössä missä koen, että en pääse kehittymään työntekijänä niin paljon kuin ehkä itse haluaisin. 

Uusi työpaikka

Sain siis onnekseni paikan tilitoimistosta palkanlaskijana. Yhden viikon perusteella voin jo sanoa, että se on paljon haasteellisempi ympäristö jo pelkästään sen takia, että siellä lasketaan niin moni eri tessin alaisia palkkoja. Minä kuitenkin nautin siitä tunteesta, että koko ajan oppii jotain uutta ja pitää olla skarppina. Työympäristö on ehkä motivoitunein ikinä, huomasin heti alkuun, että työntekijät viihtyvät siellä ja tekevät hommia sen takia, että he tykkäävät tehdä sitä. Siellä on ykkösprioriteetti siinä, että työntekijöillä on hyvä olla ja jos he viihtyy, niin myös asiakkailla on hyvä olla. Työnantaja voi parantaa ihan pienilläkin arkipäiväisillä asioilla viihtymistä. Esimerkiksi minusta on jo huikeaa, että siellä on ilmaiset kahvit ja muut virvokkeet. Työpaikalla myös koulutetaan todella ahkerasti opiskelijoita, ja tällä hetkellä siellä on 8 tulevaa ammattilaista. Jo pelkästään se, että opiskelijoille annetaan mahdollisuus näyttää mihin ne pystyvät, antamalla niiden tehdä ihan niitä samoja hommia kuin muutkin, antaa niille upeat mahdollisuudet työelämään. Liian usein näkee työharjoittelu paikkoja, jossa opiskelijalle annetaan vaan yksinkertaisia hommia, jotka eivät hyödytä heitä millään tasolla. 
Oloni ei ole enää yhtään haikea. Jo viime kerralla huomasin sen jossain vaiheessa, että olen parempi äiti, kun saan tehdä myös omaa juttua. Monesti sanotaan, että silloin pitää olla kotona, kun lapset ovat pieniä. Valitettavaa kuitenkin on, että varsinkaan jos ei ole vakituista työtä minne palata, niin mitä pidempään kotona on sitä vaikeampaa töihin palaaminen on. Minulla on edessä vielä monta vuotta työelämässä, joten tämän työn mahdollisuuden avulla haluan päästä siihen tilanteeseen, että tulevaisuudessa, kun lapset ovat koulussa pystyn tekemään töitä myös etänä kotoa. Silloin minun ei tarvitse niin paljon  stressata pienten koululaisten liikkeistä, kun olen paikalla. Haluan myös kehittyä ja saada enemmän vastuuta ja uskon, että nykyisessä työpaikassa tähän annetaan kaikki avaimet. Tämä on myös hieno tilanne siihen nähden, että voin alkaa myös haaveilemaan ja tekemään asioita myös omaa työuraani ajatellen, kun enää ei ole tulossa uusia pikkulapsiaikoja. Uskon, että myös äitinä minulla on hyvä tilanne, sillä työelämässä ei myöskään voi kuluttaa itseään loppuun, kun on aina syy lähteä ajoissa kotiin. 
Jälleen kerran haluan siis rohkaista sinua, jos haaveilet jostain muutoksesta tulevaisuuden suhteen, niin tee rohkeasti muutoksia elämään, niin että pääset siiihen pisteeseen! Viime aikoina olen kuullut myös huikeita tarinoita myös kavereilta, jotka ovat rohkeasti alkaneet pikkulapsiarjen jälkeen tekemään ihan eri juttua mitä ennen sitä. Ikinä ei häviä siinä, jos vaikka laittaakin työhakemuksen jonnekin mielenkiintoiseen yritykseen. Myös äideillä on se oma elämä elettävänä 🙂

Millä fiiliksillä sinä olet palannut töihin? 




Kurkkaa myös  seuraavat postaukset 

Äitiysloma miinus cv:ssä?

Vaihtoehdot äitiysloman jälkeen? 

10 kommenttia

  1. JohaNna / Arjen miljonääri kirjoitti:

    Silloin kun itse palasin töihin, oli nuorimmaiseni vähän alle 1-vuotias. Kyllähän se melko haikeaa oli, mutta olin kyllä kieltämättä jo kaivannut aikuista seuraa ja "hengähdystaukoa".

  2. Unknown kirjoitti:

    Olin kotona 2013-2016 välisen ajan kokonaan. 2016 syksyllä menin entiseen työhöni kaupanalalle osa-aikatyöhön, ja hoidimme lapset vuorotellen. 2017 siirryin opiskelijaksi, ja valmistuin tänä keväänä uuteen ammattiin. Sain pari viikkoa valmistumisen jälkeen töitä uudelta alaltani, ja nyt olen ihan perus arkityössä. 🙂 Ihanat kotiäitivuodet, ja nyt kun lapset jo aika isoja oli päiväkotiin siirtyminen tosi helppoa!

  3. Tiina/Fit Fat Mama kirjoitti:

    Huikeeta, onneksi olkoon mieluisasta työpaikasta 🙂

  4. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Joo esikoisen kanssa sitä kaipaa ihan eri lailla 😀 Näin se oli mullakin ja oikein odotin sitä, että pääsen takaisin aikuisten ilmoille 🙂

  5. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Oii kuulostaa hyvälle järjestelylle ja ihan huippua, että olet saanut noin pian töitä uudelta alalta 🙂 Ja siis onneksi olkoon opintojen suorittamisen johdosta 🙂

  6. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Kiiitos <3 Se on kyllä niin tärkeää, että työ on sellaista missä on kiva käydä, että arki tuntuu mieluisalta 🙂

  7. Maria Kojola / Nyt Heti kirjoitti:

    Ihanaa, että viihdyt noin hyvin työssäsi! Mun työ on kotonaolon jatketta, kun teen töitä kotona perhepäivähoitajana. Nyt se on oikein hyvä ratkaisu minulle ja meidän perheelle. 🙂

  8. Saron blogi kirjoitti:

    Onnittelut työpaikasta! Ihan huippu juttu! 🙂

  9. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Sehän se tärkeintä on, että arki on sellaista mikä tuntuu parhaimmalta koko perheelle 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *