Hae
Love Beyond Words

Lapsen sairasloma

Ollaan aina vitsailtu siitä miten terveitä meidän lapset ovat. Silloin, kun viimeksi olin töissä ja esikoinen päiväkodissa taisin olla hädin tuskin ehkä muutaman päivän syksyllä ja keväällä pois. Nyt en edes muista koska 5-vuotias olisi sairastanut edes perus flunssaa, sillä vastustuskykyä on keretty hakea vuosien mittaan. En siis ihan heti olisi uskonut, että minun toinen viikko töissä alkaa, sillä että saan manantaina tekstarin ” tyttö täällä valittelee kovasti korviaan, voisikohan kyseessä olla korvatulehdus?”. Ihan ensimmäiseksi en uskonut, että siitä olisi kyse, sillä ainuttakaan korvatulehdusta ei ole sairastettu 5 vuoden aikana, mutta Kimmo kävi silti lääkärissä tarkistuttamassa asian. Tähän kysymykseen ei tosin saatu vastausta.

DIAGNOOSI – KEUHKOKUUME

Koko viime viikko meni meiltä siinä, kun neiti poti kovaa kuumetta ja perjantaina käytettiin hänet uudestaan lääkärissä. Eri tutkimusten jälkeen diagnoosina oli keuhkokuume ja neidille napsahti elämänsä ensimmäinen antibioottikuuri. Tämä olikin tehokas lääke, sillä tunti ensimmäisen annoksen jälkeen neiti oli elämänsä kunnossa. Tosin viikonloppu on yritetty lepäillä tehokkaasti ja palautella ruokahalua.
Mutta tiedättehän sen kuumottavan tilanteen, kun palaat töihin äitiysloman jälkeen ja haluat näyttää kaikille kuinka tehokas työntekijä olet ja sitten heti alkuun pamahtaa tälläinen pikkuinen keuhkokuume. Töitä joutuu tekemään siinä pienen potilaan hoidon ohella ja vaihtaa läpsystä miehen kanssa vahtivuoroa, niin että molemmat pääsevät kuitenkin viikon aikana näyttäytymään myös siellä työmaan puolella.

”EN PÄÄSEKÄÄN TÄNÄÄN TÖIHIN”

En tiedä olenko ainoa, mutta minusta tuntuu niin ahdistavalta aina ilmoittaa, että joku on kipeä. Toki näille asioille ei yksinkertaisesti voi mitään ja onneksi nykyisessä työssä pystyn tekemään myös etänä hommia, joten kynnys ei ole niin korkea, kun voin vaan tehdä sen minkä pystyn kotoa käsin. Pahinta olisi aina, jos joutuisi jättämään työkaverit pulaan kiireisenä päivänä, mutta onneksi nyt voin kuitenkin aina jotain tehdä viimeistään silloin, kun mies tulee töistä.

”MIKÄÄN TYÖ EI OLE TÄRKEÄMPÄÄ KUIN LAPSET”

Tämä minun huono omatunto siitä, että joutuu olemaan lasten sairastaessa puoli teholla töistä sai siedätyshoitoa viime viikolla, kun kuulin miten vakava tauti neidillä oli. Olin siis töissä ja Kimmo oli hoitamassa neitiä vuorostaan, kun he menivät lääkäriin. Ehkä elämäni pisimmät, kun kännykkään tulee vaan ilmoitus ” se saattaa olla lähtö Jorviin” ja sen jälkeen ei kuulu tuntiin mitään. En tiennyt mistä oli kysymys, muuta kuin, että jotain vakavaa siis, jos sitä ei pystytyä selvittämään tk:lla. Minuun sattui fyysisesti, en pystynyt enää keskittymään mihinkään ja minun oli pakko kertoa myös työkaverille tilanne. Työntekijänä olen vahva, mutta jos kyse on lapsista niin menetän hallinnan. Onneksi hänelläkin on suht saman ikäinen tyttö, joten hän suorastaan pakotti minut lähtemään myös pois töistä ja pitämään huolta lapsista, sillä ”mikään työ ei ole tärkeämpää kuin lapset”. 
Maanantaina menin aamuksi töihin ja sain myös esimieheltä kannustavaa palautetta siitä ettei lasten takia todellakaan saa tuntea huonoa omaatuntoa. Olen helpottunut, että näistäkin asioista voi puhua suoraan töissä, sillä olen joutunut eri työpaikoissa kokemaan kaikenlaista liittyen sairaslomiin. Eräässä työpaikassa vaadittiin lapsen sairaslomatodistus heti siltä päivältä, kun hän sairastuu. Esimerkiksi yksi päivä neidille nousi kuume kesken päivän ja lähdin hakemaan häntä päiväkodista. Kello oli 12 ja päikkäri-aika ja jouduin lähtemään hirveässä myräkässä bussilla terveyskeskukseen. Tämä on ihan järkyttävän kurja tilanne lapsen kannalta, kun kaikkea mitä hän tarvitsee sillä hetkellä on lepoa omassa kodissa, että hän tulisi mahdollisimman nopeasti terveeksi. 

Eniten toivoisin, että työnantajat luottaisivat enemmän omiin työntekijöihin ja varsinkin lasten kanssa ei ole oikein lähteä jonottamaan terveyskeskuksiin jonkun saikkulappusen takia. Hyvin toimiva työyhteisö toimii niin, että työnantaja luottaa siihen, että työntekijät hoitavat työnsä ja puolestaan työntekijät kertovat suoraan mikäli homma ei toimi.

Onko sinulla huono omatunto, jos joudut jäämään kotiin lasten sairastaessa? 


Ps. Otetaan muuten hyviä vinkkejä vastaan siitä, miten saada lasten vastustuskykyä? 


LUE MYÖS

Äiti, joka pääsi töihin

4 kommenttia

  1. Minna kirjoitti:

    No hiukan on huono omatunto, mutta yritetään aina parhaamme mukaan järjestellä, että kumpikin vanhempi olisi välillä myös töissä. Eihän siinä muuta voi!

    Tuosta Amorionista muuten sellainen varoitus, jos lääkäri ei maininnut, , että sen sivuoireena on nokkosrokko eli ihottuma, ja se iskee sitten viikko, kaksikin kuurin loppumisen JÄLKEEN. Olen itse tämän kokenut ja olen tuttuja varoitellut, se on ilmeisesti aika yleinen sivuoire ja eka ajatus yllättävästä ihottumasta ei välttämättä ole kaksi viikkoa sitten loppunut lääkekuuri.

    Toivottavasti teidän syksy jatkuisi terveempänä!

  2. Kalamuija ja lappilifestyle kirjoitti:

    Tiedän tunteen.
    Ainakin Pääkaupunkiseudulla on mahd tilata lääkäri kotiin. Toi on sairaalle lapselle hirveetä, että pitää kipeenä lähteä päivystykseen jonottamaan.
    Hyvällä käsihygienialla on meillä pysytty terveinä. Tsemppiä ja lepoa jotta tauti menee kokonaan pois.

  3. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Kiitos varoituksesta 🙂 Ainakaan vielä ei ole tullut outoja sivuvaikutuksia. 🙂

    Onneksi on kuitenkin se mahdollisuus, että molemmat vanhemma pystyy olemaan tarvittaessa jäämään kotiin.

  4. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Joo mekin ollaan pyritty tsemppaamaan käsien pesun kanssa. Onneksi nää lapset tykkää läträtä vedellä, niin yleensä ihan suosiolla tullaan käsipesulle 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *