Onko itsekästä kasvattaa lapsi kotona?
Meillä on päiväkotiuraa takana nyt himpun reilu 2kk. Molempien hyvin sujuneesta startista huolimatta on aika selvää ollut viime aikoina se kummallako päiväkodin aloitus on sujunut helpommin. Se, joka tuntuu olevan täysin oma hurmaava ja naurava itsensä on meidän nuorempi päiväkotilainen. Kun taas 5-vuotiaan kohdalla jo muistot kotoa ovat niin vahvasti mielessä, että ikävä sitä aikaa ja omaa pikkuveljeä kohtaan hiipii päivän aikana mieleen. Hänen on vaikea olla oma itsensä suuressa ryhmässä ja pystyy pääasiassa rentoutumaan vain pienemmässä porukassa, jossa leikit sujuu hyvin yhteen. Iso ryhmäkoko on siis todella haaste herkälle tytölle.
Tästä päästäänkin aiheeseen, kuinka haasteellista isoon ryhmään sopeutuminen olisi, jos ensimmäinen kosketus sellaiseen tulisi vasta esimerkiksi kouluiässä?
Minä olen ollut lapsuuteni kotihoidossa aina kouluikään asti. Ryhmätilanteet ovat olleet aina olleet haasteellisia ja olen kokenut vaikeaksi itseni ilmaisemisen ja uusiin ihmisiin tutustumisen. En tiedä olisinko ollut rohkeampi, jos olisin ollut ennen koulua yksin enemmän myös ryhmätilanteissa. Koen, että päiväkodin tärkein tehtävä on juuri valmentaa pieniä lapsia toimimaan sosiaalisissa tilanteissa, ryhmissä sekä hyväksymään erilaisuutta. Ei haittaa mikä kenenkin alkuperä on, sillä kaikki ovat samanarvoisia.
” Päiväkodin tärkein tehtävä on valmentaa pieniä lapsia toimimaan sosiaalisissa tilanteissa sekä hyväksymään erilaisuutta ”
Minusta onkin todella surullista, että meidän isomman päiväkoti ryhmässä on tullut esiin myös jonkinasteista kiusaamista poikien keskuudessa. Pojat ovat mm. ilkeilleet toisten pukeutumisesta ja käyttäytyneet välinpitämättömästi toista kohtaan. Toivon, ettei Lissu ole joutunut vastaavaan tilanteeseen, sillä 5-vuotiaiden ei pitäisi käyttäytyä tällä tavoin. Toivon mukaan päiväkoti tässä tilanteessa osaa myös yhdessä vanhempien kanssa kasvattaa niin, ettei vastaavaa käyttäytymistä enää olisi ja tällä tavoin ennaltaehkäistä ehkä vastaavaa käyttäytymistä vanhemmassa iässä.
Kaverisuhteiden merkitys ennen koulua
Kenen etu siis on, että lapsi kasvaisi täysin monipuolisten ryhmätilanteiden ulkopuolella? Ryhmätilanteet ovat niin tärkeä taito, jota on mahdotonta opettaa kotona. On myös tärkeää, että lapsi saa elämäänsä myös jotain muita turvallisia aikuisia vanhempien lisäksi, joihin he uskaltavat turvautua ja luottaa. Uskon, että ennen koulua olisi jokaiselle lapselle tärkeää tutustua toisten kanssa toimimiseen myös ryhmässä sekä kokemaan erilaisia kasvatusmetodeita. Toivon, että tämä aika ennen koulua antaa myös paljon rohkeutta meidän 5-vuotiaalle ja luo tärkeitä kaverisuhteita. Vielä hän on arastellut ja ei välttämättä ole rohkeasti mennyt mukaan leikkiin, ennen kuin häntä on rohkaistu. Hänellä kuitenkin on tullut paljon uusia kavereita ryhmässä, sillä hän on todella taitava ja monipuolinen leikkijä. Kaverisuhteilla on jo koulun aloituksessa todella tärkeä merkitys, sillä päiväkodin alkaessa oli hänellä erittäin iso voimavara, että siellä oli pari entuudestaan tuttua kaveria.
Toinen lapsi syntyy – isompi jää kotiin?
Minusta on myös hassua, että siinä vaiheessa kun perheeseen syntyy toinen lapsi oletetaan, että myös vanhempi lapsi jää täyspäiväisesti kotihoitoon. Mulle oli todella tärkeä voimavara, että Lissu sai edes pari tuntia muutaman kerran viikossa olla kerhossa, mutta uskon että olisin nauttinut suunnattomasti, jos hän olisi ollut vaikka pari päivää kokopäiväisesti päiväkodissa. Tällöin olisi jäänyt aikaa myös keskittyä 100% vauvaan ja antaa itselle myös lepohetki. Mikään ei ole tärkeämpää, kuin se että vanhemmat jaksaa arjen keskellä.
Luottamus päiväkodin henkilökuntaan heijastuu myös lapseen
Tärkeintä asiassa kuitenkin lienee, että päiväkoti on turvallinen paikka lapselle ja vanhemmat voivat luottaa 100%, että heidän lapsellaan on siellä hyvä olla. Luottamus heijastuu lapseen ja sitäkautta hänkin osaa olla siellä rennosti. Meillä on pelkästään positiivisia kokemuksia näistä päiväkodeista, missä lapsemme ovat olleet. Minusta on ihanaa, kun esimerkiksi joka päivä facebookiin tulee kuvia siitä mitä siellä puuhaillaan. Myös viikoittaisilla erilaisilla retkillä ja jatkuvalla toiminnalla, on positiivinen vaikutus siihen, että tylsyys ja ikävä ei iske ainakaan niin kovasti.
Mitä ajatuksia ryhmätoiminta ennen kouluikää teissä herättää? Onko lapsen paikka kotona niin pitkään kuin mahdollista vai voiko päiväkodilla olla myös positiivisia vaikutuksia?
LUE MYÖS: