Hae
Love Beyond Words

Mörköjä sängyn alla vai kuolemanpelkoa – mitä lapsesi pelkää?

Pienen lapsen mieli on avoin erilaisille virikkeille, mutta samalla se saattaa myös kuvitella mörköjä milloin mihinkin. Kun lapsesi tulee kertomaan pelostaan, että häntä pelottaa nukahtaa, kun sängyn alla piileskelee mörkö tai pelkää jäävänsä yksin – osaatko suhtautua erilaisiin tilanteisiin vakavasti? 


On luonnollista, että eri ikäisenä pelot ovat erilaisia. Muistan, että taaperovaiheessa saattoi esikoisen kohdalla esiintyä kauhukohtauksia öisin, kun yhtäkkiä kesken unen alettiin itkemään hysteerisesti. Kuopus puolestaan on pelännyt pimeätä ja hän ei tykkää edelleenkään siitä, että leikkikaveri sulkee valot. 
Isona erona kuitenkin on, että siinä missä neiti on aina tarvinnut paljon vahvistusta siihen, että hän pystyy luottamaan tai rohkaisua uusien asioiden oppimiseen. Hän on esimerkiksi kerännyt paljon rohkeutta, että pystyy kiipeämään korkealle tai hyppäämään sohvalta. Hän on varovasti opetellut ajamaan potkupyörällä pikkuhiljaa aina lisäten vauhtia. Meidän kuopus poikamme sen sijaan on oppinut luottamaan tärkeisiin ihmisiin nopeasti ja jos Lilian esimerkiksi yllyttää häntä johonkin, niin hän luottaa täysin siskonsa arviointikykyyn ja siihen että se on hyvä juttu. Tänään Patrik sai ihka ensimmäisen potkupyörän ja voi sitä onnen määrää. Hän oli pitkään jo katsellut muiden pyöräilyä ja toivonut omaa pyörää. Häntä ei tarvinnut paljon rohkaista, kun hän oppi taidon samantien ja puoli tuntia tästä hän veti potkupyörällänsä jo täysiä eteenpäin. 
Äitinä koen suhtautumisen erilaisiin pelkoihin haastavana, varsinkin siinä vaiheessa kun lapsen kasvaessa myös pelon aiheet muuttuvat vakavammaksi. Olen jopa yllättynyt siitä mitä kaikkea pienen lapsen mielessä voi pyöriä ja välillä unohdan, että meillä asuu jo niin iso pieni tyttö, joka vaatii jo ihan omanlaiset tavat käsitellä asioita.  Toki täytyisi muistaa, että samalla tavalla myös pienen lapsen pelot möröstä sängyn alla on ihan samallalailla vakavia asioita ja heille se voi olla todella ahdistavaa, kun mielikuvitus piirtää mieleen värikkäitä kauhutarinoita. 

Esikoisen kohdalla ollaan viime aikoina jo päästy pohtimaan mitä sitten, jos äiti ja isi kuolevat. Ja ahdistusta siitä, kun häntä pelottaa tutustua uusiin ihmisiin. Ja miltä tuntuu, kun isommat pojat eivät ota mukaan leikkiin. 

Meidän neiti on pohjimmiltaan todella herkkä, vaikka hän näyttääkin meille vanhemille sen kovalla äänellä. Toisaalta tiedän, että se on hänen tapansa suojautua ja saada huomiota omille tunteilleen, mutta välillä se toki saa raivon partaalle. Vanhemmilta se vaatii taitoa ja hermoja nähdä se oikea asia mikä on pielessä. Lapsen kannalta on tärkeää, että aikuinen onkin aidosti kiinnostunut siitä mikä hänessä aiheuttaa pahan mielen ja ollaan saatukin illalla rauhassa hyviä keskusteluja siitä mitä hänen mielessä pyörii. Tämä kuitenkin vaatii rauhallisen ympäristön, sillä muuten se ei onnistu jos molemmat lapset ovat pyörimässä ympärillä. Olisi hienoa, että vanhempana saisin  kaikki murheet pois lapsen mielestä ja käännettyä mahdolliset pelot ja ahdistukset pois tai jopa tehdä niistä vahvuuksia. 

Tärkeintä kuitenkin on, että saisin luotua myös jatksossa sellaisen suhteen, että lapsella on turvallinen olla lähellä ja, että äidille voi puhua aina ihan kaikesta. 

Seuraatko  meitä myös INSTAGRAMISSA ?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *