Hae
Love Beyond Words

Rakas esikoiseni aloittaa eskarin!

Viime torstaina oli se päivä, kun esikoinen oli viimeistä päivää tavallisessa päiväkotiryhmässä. Ihan todella outo ajatus, että ollaan tultu jo siihen pisteeseen, että kesän jälkeen hän aloittaa eskarin. Onneksi mikään sinäänsä ei muutu – edelleen hän on tutussa ja turvallisessa päiväkoti- ympäristössä tärkeiden kavereiden kanssa. Edelleen hänet viedään sinne ennen töiden alkua ja haetaan työpäivän jälkeen. Eskari merkitsee kuitenkin tärkeää merkkipaalua elämässä, joka on tärkeässä roolissa kouluun valmistautumisen kanssa. Vaikka asiat tehdäänkin vielä leikki edelle, niin silti päiviin mahdutetaan yhä enemmän valmistautumista itsenäisyyteen. Eskari merkitsee myös varmasti paljon huikeita retkiä ja yhteisiä kokemuksia kavereiden kanssa. Nämä lapset ovat jo niin isoja, että niiden kanssa pystyy tekemään jo vaikka mitä!

 

 

Meidän tuleva eskarilainen esittää välillä turhankin rohkeaa ja itsenäistä. Hän haaveilee, että saa kulkea yksin matkansa kouluun ja hengailla yksin kotoa. Minun on todella vaikea ajatella, että päästäisin sen vielä pitkään aikaan kulkemaan yksin tuonne liikenteeseen. Nämä pikkuiset on kuitenkin sen verran ajatuksissaan ja ajatus saattai karkailla millon minnekin, jos tielle osuu jotain mielenkiintoista.

Päiväkoti on ollut neidille todella tärkeässä roolissa monessakin suhteessa. Neiti oli kolme vuotiaaksi asti super rohkea ja sosiaalinen, mutta erityiseti päivähoidosta pois jääminen kuopuksen syntyessä sai hänestä esiin herkän ja varovaisen puolen. Enää ei uusiin lapsiin tutustuminen käynytkään samantien ja rohkeutta etsittiin todella kauan. Esimerkiksi toisen lapsen pikkuvauva aikaan vauvatreffeistä ei tullut yhtään mitään, kun neiti ei rohjennut leikkimään tuntemattomien isosisarusten kanssa, vaan turhautui sitten tilanteeseen vieressä, kun äiti koitti keskustella muiden äitien kanssa. Tämä on toisaalta myös iän tuomaa varovaisuutta, mikä on ihan plussaa myös. Sen sijaan tuttujen kavereiden kanssa hän osaa ottaa ilon irti ja on mahtavaa minkälaisia huikeita juttuja tämän ikäiset lapset jo keksii.

Kohta 6-vuotiaat tytöt rakastavat tehdä erilaisia esityksiä. He voisivat vaikka koko päivän soittaa ”mira sofia” biisiä repeatilla ja laulaa ja tanssia sen mukana. Enää leikit ei ole siis pelkästään sitä, että tuhotaan joka kulma kodista, vaan yhteen asiaan jaksetaan keskittyä tosi kauan. Nykyään neiti rakastaa myös hiustenlaittoa ja vaatteiden kanssa hän on ollut jo tyyliin yksivuotiaasta fanaattinen. Mä oon aikamoisessa pulassa kouluaikaan, sillä tälle prinsessalle kelpaa vain tietyt vaatteet 😀 Hänestä on kuoriutunut myös todella eläinrakas ja hän on jo pitkään puhunut, että saisi oman lemmikin. Saa nähdä tuottaako tämä kinuaminen tulosta jossain vaiheessa 😀

Tästä tuli nyt vähän tälläinen höpinä postaus, mutta ihan kivaa vaihtelua sellainenkin. Tiivistettynä siis, että suhdaututaan neidin kanssa aika neutraalisti eskarin alkuun, sillä oikeesti se ei juuri muuta vielä mitenkään tilannetta, paitsi että se on ns.” pakollista”. Eli kun aloitan syksyllä tekee 4pv viikko (woopwoop) on varmaan edessä aikamoiset keskustelut aamuisin, miksi neidin pitää mennä eskariin ja pikkuveli saa jäädä kotiin.

Minkälaisilla fiiliksillä teidän tulevat eskarit odottaa syksyä? 

Nämä kuvat ovat muuten meidän kahdenkeskiseltä juhannusaaton yöttämän yön kävelyreissulta, jolta kerättiin kimppu kukkia. Edelleen sitä havahtuu siihen että miksi ei enemmän tee extempore kahden kesken lasten kanssa asioita, sillä kahden keskinen aika toisen kanssa on niin luksusta. Nytkin tämä oli niin pieni asia, mutta tuotti niin valtavasti iloa ja tärkeyden tunnetta toiselle. Muistan omasta lapsuudesta  juuri juhannuksen siitä miten hienoa oli kerätä yhdessä kummitädin kanssa kimppu kauniita kukkia ja tehdä kukkaseppeleitä.

Lammassaari – kaunis retkikohde pitkospuiden päässä

Olen asunut pk-seudulla jo 10 vuotta! Ihan hurjaa, sillä tuntuu että vastahan muutin tänne työpaikan perässä ja päädyin opiskelija- asuntoon kahden ihan huikeen mimmin kanssa. Ennen lapsia ei ole kuitenkaan tullut juuri selvitettyä mitä kaikkia huikeita paikkoja täältä löytyy ihan läheltä. Tänä viikonloppuna ollaan vierailtu kahdessa paikassa, jossa ei olla aiemmin käyty ja molemmat olivat upeita kokemuksia. Instagramista voi käydä katsomassa ihanan kuvasarjan meidän eilisestä retkestä alppiruusupuistoon, joka on siis kukkakeidas Pohjois-Haagassa. Sinne pääsee todella helposti julkisilla tai sitten omalla autolla. Kaunein kukkaloisto alkaa jo karista, joten nyt on ihan viimeiset hetket mennä sinne ihailemaan alppiruusujen kukintaa.

Tänään puolestaan oltiin Lammassaaressa, jonne johtavat täysin esteettömät pitkospuut Pornaistenniemeltä, joten sinne pääsee vaikka rattailla tai pyörätuolilla. Lammassaari sijaitsee Vanhankaupunginkosken naapurissa Arabianrannan läheisyydessä. 

Saari on upea kohde ulkoiluun ja retkeilyyn, jossa voi pongailla mm. erilaisia muuttolintuja. Lammassaaressa vallitsee urbaani mökkitunnelma, sillä siellä on todella monta yksityistä mökkiä tai kesämajaa, jotka on pääosin rakennettu 1950–1960-luvuilla. Aika hassua, että niin lähellä Helsinkiä pääsee pakoon arkea ja mökkifiilikseen keskelle metsää. Lammassaaresta löytyy myös lintutorni, jonne voi kiivetä pongailemaan lintuja ja ihastelemaan maisemia. Tällä kertaa kuitenkaan ei jaksettu lasten kanssa enää lähteä kiertämään sinne, sillä meidän nuorimmainenkin oli ihan jalan liikenteessä.
Lammassaaresta voi jatkaa retkeä vielä Kuusiluodolle kapeampia pitkospuita, josta ei enää rattailla pääse läpi. Lapsista olikin aika jännää kulkea reittiä, missä pitkät kaislikot oli reilusti itseä isompia. Kuusiluodolla majailee kesäisin vapaana lampaita, joka piti olla meidänkin retken kohokohta, mutta valitettavasti huomattiin perillä olevasta kyltistä, että ne tulevat vasta huomenna. Onneksi retki itsessään oli niin kiva ja erilainen, joten kovin suuri pettymys ei ollut lampaiden puuttuminen. Mikäs sen ihanempaa kesällä, kun kierrellä uusissa paikoissa ja syödä retkieväitä ulkona.
Paluumatkalla pysyhdyttiin vielä ihailemaan Vanhankaupunginkoskea, jossa en ollut myöskään koskaan käynyt. Syötiin jäätelöt ja katseltiin, kun pari kalastajaa onki kaloja ja aina välillä he saivatkin sieltä kalaa. Tämä oli lasten mielestä todella jännää seurattavaa tarttuiko virveliin mitään mukaan. Samalla aloin itsekin haaveilemaan mökkireissusta ja onkimisesta, sillä oispa aika rentouttuavaa istua kauniilla säällä veneen kyydissä.

Oletko käynyt Lammassaaressa ja mitä muita paikkoja löytyy Helsingistä, mitkä ei oo ehkä niitä kaikista tunnetuimpia vierailukohteita lapsiperheelle?