Hae
Love Beyond Words

Viikko arkea maalla

Minä oon ihan täysin maalaistyttö syntyjään, joten toinen mummola sijaitsee ihan maalla, josta lähimpään kauppaankin on 20km matkaa. Kaupunkilais lapsille onkin todellinen elämys nauttia isosta tilasta ympärillä ja eläimistä pihamaalla joka päivä. Viimeisen parin vuoden aikana meidän neidistä on kasvanut todellinen eläintenhoitaja, joka vois asua koko ajan navetalla. Hän syöttää siellä pikku vasikoita, lakaisee lattioita ja silittelee kissoja sekä seuraa silmä tarkkana mitä kaikkea siellä touhutaan. Patrik oli vielä tähän päivään asti pelännyt navetan ääniä, mutta nyt sekin rohkeni jo tulla sisälle asti ihmettelemään.

Maalla on aina tilaa ulkona missä keksii puuhaa koko päiväksi. Ikinä ei tarvitse lähteä eri puistoja metsästämään, sillä puuhaa olisi niin paljon ettei iltaisin malta mennä nukkumaan. Olen saanut tainnutettua nämä vasta lähemmäs 11 iltaisin unille. Maalla on myös se erilainen juttu, että lapset yleensä saa mennä ulos yksin melkein heti kun vaan omat jalat kantaa. Meillä Lilian ei ole rohjennut aikaisemmin olla hetkeäkään yksin pihalla, mutta nyt sekin hetki koettiin kun hän veljensä kanssa leikkivät hetken yksin ulkona hiekkalaatikolla. Aika jännää, että kohta ne voivat kahdestaan vaan puuhailla päivän ulkona.
Me tosiaan ollaan oltu täällä kolmistaan lasten kanssa ja mies on ollut kotona Vantaalla viettämässä normaalia työviikkoa. Itse olen myös tehnyt etänä normaalin työviikon, mutta täällä on riittänyt paljon hoitajia, joten työnteko on onnistunut super hyvin myös täältä käsin. Ihanaa, kun voi mahdollistaa lapsille myös pidemmän kesäloman päiväkodista, vaikka itselle ei ole kertynyt töistä kuin hassu pari viikkoa oikeaa kesälomaa.
Maaseudulla saattaa törmätä myös elämän kiertokulkuun rankemmin, sillä viimeksi pääsiäisen aikoihin kun oltiin täällä Lilianin kanssa viikko kaksistaan yksi lehmä kuoli poikimisen yhteydessä. Tällä viikolla myös tämä pieni kissanpentu kuoli. Voi olla, että hän tippui jostain korkealta, sillä yhtäkkiä hänen jalat eivät enää kantaneet. 
Nyt sen toden totta huomaa miten lapset alkaa olla jo ”isoja”. Meidän automatka meni tänne 400km päähän tosi hyvin. Kumpikin oli ihan rauhassa takana ja pysähdyttiin vaan kerran tauolle. Myöskään täällä ei ole ollut mitään ongelmaa, ja molemmat ovat viihtyneet todella hyvin päivät touhuten. Jatkossa varmaan tulen enemmän käymään myös pelkästään lasten kanssa täällä viikon reissuja, kun ei tarvii jännätä itse reissaamista ja mies pääsee myös nauttimaan kotona omasta rauhasta. Oma rauha jos mikä on super tärkeää kiireisen arjen keskellä ja onhan tämäkin mulle aika lomaa, kun ei tarvitse miettiä päiväkoti-työpaikka-päiväkoti-kauppa-ruuanlaitto-siivous jne rumbaa vuorokauden ympäri.
Maaseutu on töitten puolesta omanlaisensa elämys kaupunkielämään tottuneena, sillä täällä päivät voisi viettää täysin ulkona. Ruuan voi tehdä grillissä ja omasta maasta löytyy ruuanlaittoon jos mitäkin herkkua. Pihalta löytyy mm. pihasauna, uima-allas, trampoliini, leikkimökki, hiekkalaatikko ja eri työvälineitä joka lähtöön. Maalla riittää myös kaikenlaista työtä, kun on heinän- ja rehuntekoa sekä 24/7 kasvimaan hoitoa. Eläimetkin pitää muistaa joka päivä ruokkia ja hoitaa. Kaupunkilaiselle toki maaseudun rauha itsessään on super rentouttavaa. Täällä näkee ehkä kerran päivässä auton liikkuvan tiellä. Järvi on 500m päässä ja minne ikinä kulkeekin on pellot ja metsä vastassa.
 
Mitä teidän kesään kuuluu? 🙂 

4 kommenttia

  1. Anonyymi kirjoitti:

    Melkoisen romantisoitu kuvaus maatilan arjesta. Maatilalla lomailevan arkea tuo toki varmaan kuvastaakin hyvin. Toivottavasti ei kukaan pieniä lapsia nykypäivänä yksinään maalla ulos laita, ei se ole mikään lintukoto, omat vaaransa sielläkin on lietesäiliöineen ja koneineen.

  2. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Niin aika hurjaa, että silloin kun olin sisarusten kanssa pieniä niin me päästiin ulos yksin heti kun vaan ovesta osattiin kävellä ulos 😀 Ja kaikessa maatilan touhussa oltiin myös mukana pienestä pitäen. Esimerkiksi heinäpellolla istuttiin peräkärryn kyydissä minne lensi heinäpaalit jo tosi pienestä lähtien, kun eipä pikku lapsia voi yksin kotiinkaan jättää 😀

  3. Iina / MouMou kirjoitti:

    IHANAT kuvat! Itsekin kasvoin pitkälti maatilalla. Mummulan navetassa ratsastin pienenä sialla ja "auttelin" töissä. 🙂

  4. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Kiitos! 🙂 Minäkin taluttelin pienenä vasikoita niinkuin koiria tiellä 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *