Hae
Love Beyond Words

Tekemistä pääkaupunkiseudulla koko perheelle – Päivälehden museo

Viime viikonloppuna saatiin kylään mun sisarukset. Ajoitus oli sopivasti kyläilylle niin, että heille osui myös maanantaille lapsenvahtivuoro, kun päiväkoti oli kiinni kehittämispäivän vuoksi. Päätettiin viikonloppuna keksii jotain tekemistä ja vierailla sellaisissa paikoissa missä kukaan ei ole aiemmin vielä käynyt. Meidän on monesti pitänyt mennä lasten kanssa käymään Päivälehden museossa, jossa on myös mielenkiintoista nähtävää lapsille. Nyt siis vihdoin päätettiin toteuttaa tämä suunnitelma. Vaihtoehtona oli myös lauttaretki yhteen Espoon museosaareen, mutta tää varmasti oli parempi idea, kun samaan reissuun yhdistettiin myös retki Vallisaareen. Meidän pienempi onkin kovasti puhunut, että haluaa jo laivan kyytiin, sillä hän edelleen muistuttelee siitä, että isosisko pääsi sillon keväällä kaksistaan äidin kanssa… Joten nyt vihdoin oli myös se päivä, kun hän pääsi laivan kyytiin! Katsotaan, josko kirjoittaisin myös Vallisaaren retkestä oman postauksen 🙂 Mutta itse aiheeseen, eli Päivälehden museoon.

Pekka Töpöhäntä näyttely avoinna 15.9.19 asti

Tällä hetkellä meneillään on ihastuttava Pekka Töpöhäntä näyttely, jonka pääsee kokemaan vielä 15.9.19 asti. Näyttelyssä voi katsoa maailmaa kissan näkökulmasta ja kiivetä esimerkiksi jättimäiselle tuolille ja ottaa torkut pehmeän kalan päällä. Kurkistamaan pääsee myös Monnin hämärään hiilikellariin ja KISS-radiosta kuuluvat tarinat Pekan seikkailuista.

Uutisvirtaa vuosien takaa 

Päivälehden museossa pääsee myös katselemaan uutisia vuosien takaa, jossa kaikista mieleenpainuvimmat lehden etusivat ovat esillä. Painokellarissa pääsee tutustumaan käytettyihin laitteisiin ja työmenetelmiin, joita käytetettiin lehden tekemisessä ennen tietokoneaikaa.  

Ilmainen  sisäänpääsy

Päivähden museo on ilmainen retkikohde, jonna pääsee joka päivä klo 11-17. Se sijaitsee Helsingin ydinkeskustassa. Suositukset siis tällekin paikalle! Meillä ainakin myös lapset tykkäs. Pienempi pääsi hassuttelemaan kissanhäntä ja kissankorvat päässä. Lapsista oli myös mielenkiintoista nähdä minkälaisesta isosta koneesta lehtiä painetaan. Tälläset yhdistelmä museot, jossa on jotakin lapsille ja aikuisille on kyllä just kivoja, sillä niistä tulee heti sellainen fiilis, että myös lapset ovat lämpimästi tervetulleita, eikä siellä tarvitse olla hiljaa 😀 

Mitkä ovat olleet teidän suosikki museot lasten kanssa? 

Ps. Paljon vinkkejä tekemiseen lasten kanssa pääkaupunkiseudulla löytyy täältä

Kuinka luksusta onkaan viettää aikaa vain yhden lapsen kanssa

Sanonta kaksi lasta menee missä yksikin saa mielessäni aikaan huutonaurua. YOU WISH! 

 

Nyt jos miettii, niin arki yhden lapsen kanssa on niin helppoa! Omaa aikaa oli mahdollista ottaa ihan millon vaan, kun oli vaan se yksi lapsi jota pysty vuorotellen hoitamaan. Ja tokihan isinkin on aina saatava sitä kahdenkeskistä laatuaikaa lapsensa kanssa. Kahden lapsen kanssa tämä tilanne on sitten jo ihan eri, kun molemmat lapset vaativat sitä laatuaikaa myös kahdestaan vanhempien kanssa, niin tähän yhtälöön on jo aika tiukkaa sovittaa omaa-aikaa saati sitten kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa.

Kuvioihin tulee mukaan myös yhä suurempiin mittasuhteisiin kohoava huomionhakuisuus, kun pienempi sisarus saa yhtäkkiä paljon huomiota. Sisaruksen kasvaessa huomionhakuisuuden kaveriksi tulee jatkuvat tappelut sisarusten kesken ja näitä sotatilanteita saakin sitten olla selvittelemässä yleensä koko päivän. Ehkä juuri raskainta 2- ja 5-vuotiaan kanssa on se jatkuvat taistelu. Molemmat haluavat saada huomion omalle jutulle.

 

Molemmat alkavat kuitenkin olla jo niin isoja, että suoriutuvat arjen askareista itsenäisesti mitä tulee syömiseen, pukemiseen ja vessassa käyntiin. Jos ja kun he haluavat vaan. Tämä on sitten eri tarina kuinka ison suostuttelun aina kyseinen operaatio vaatii, että esimerkiksi sadekelillä suostutaan pukemaan kurahousuja jalkaan.

Tänään päätin todella pitkästä aikaa viettää kokonaisen päivän pelkästään pienemmän kanssa. Hän on yleensä se, joka valitettavasti jää monesti pienemmälle huomiolle, sillä isompi sisarus on niin vahva persoona. Minun on aina ollut super helppo olla pojan kanssa missä vaan, sillä hän on aina niin rauhallinen. Eikä tämä 2-vuoden ikä ole tuonut muutosta asiaan. Hän jaksaa istua rauhallisesti bussimatkat, keskittyy rauhassa aina yhteen leikkii ilman draamailua ja hän ei vetä kilareita siitä, että leikkipuistosta joutuu joskus lähtemäänkin. Kaupassa hän on kiltisti vieressä ja välillä saattaa tutkia, mutta ei vaadi mitään tavaraa itselleen ostettavan tai jouksentele päämäärättömästi ympäriinsä. Ravintolassa hän nauttii ruokaansa paaaljon pidempään kuin minä, eikä hänellä ole kiire pöydästä yhtään mihinkään. Esimerkiksi synttäreillä hän saattaa nautiskella pöydässä koko juhlien ajan. Hän osaa nauttia arjen jokaisesta hetkestä rauhassa.

Nämä yllä olevat asiat toteutuvat siis ainoastaan silloin, kun hän on erossa isommasta sisaruksestaan. Sillä mikäli he ovat molemmat paikalla, niin silloin helvetti on irti. Sisaruksien elämään kuuluu taistelut ja molemmille toisten läsnäolo on kaikesta huolimatta se kaikista tärkein juttu. Patrik kysyi reissun aikana kolme kertaa ”missä Lilian on?”.

Kahdella ensimmäisellä kerralla hän ei kuulemmat kaivannut sisarustaan vierelle, mutta kolmannella kerralla hän vihdoin sanoin ”ikävä Liliania, mennään jo kotiin”.  On nää vaan sellaset paita ja peppu.