Hae
Love Beyond Words

Kuinka luksusta onkaan viettää aikaa vain yhden lapsen kanssa

Sanonta kaksi lasta menee missä yksikin saa mielessäni aikaan huutonaurua. YOU WISH! 

 

Nyt jos miettii, niin arki yhden lapsen kanssa on niin helppoa! Omaa aikaa oli mahdollista ottaa ihan millon vaan, kun oli vaan se yksi lapsi jota pysty vuorotellen hoitamaan. Ja tokihan isinkin on aina saatava sitä kahdenkeskistä laatuaikaa lapsensa kanssa. Kahden lapsen kanssa tämä tilanne on sitten jo ihan eri, kun molemmat lapset vaativat sitä laatuaikaa myös kahdestaan vanhempien kanssa, niin tähän yhtälöön on jo aika tiukkaa sovittaa omaa-aikaa saati sitten kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa.

Kuvioihin tulee mukaan myös yhä suurempiin mittasuhteisiin kohoava huomionhakuisuus, kun pienempi sisarus saa yhtäkkiä paljon huomiota. Sisaruksen kasvaessa huomionhakuisuuden kaveriksi tulee jatkuvat tappelut sisarusten kesken ja näitä sotatilanteita saakin sitten olla selvittelemässä yleensä koko päivän. Ehkä juuri raskainta 2- ja 5-vuotiaan kanssa on se jatkuvat taistelu. Molemmat haluavat saada huomion omalle jutulle.

 

Molemmat alkavat kuitenkin olla jo niin isoja, että suoriutuvat arjen askareista itsenäisesti mitä tulee syömiseen, pukemiseen ja vessassa käyntiin. Jos ja kun he haluavat vaan. Tämä on sitten eri tarina kuinka ison suostuttelun aina kyseinen operaatio vaatii, että esimerkiksi sadekelillä suostutaan pukemaan kurahousuja jalkaan.

Tänään päätin todella pitkästä aikaa viettää kokonaisen päivän pelkästään pienemmän kanssa. Hän on yleensä se, joka valitettavasti jää monesti pienemmälle huomiolle, sillä isompi sisarus on niin vahva persoona. Minun on aina ollut super helppo olla pojan kanssa missä vaan, sillä hän on aina niin rauhallinen. Eikä tämä 2-vuoden ikä ole tuonut muutosta asiaan. Hän jaksaa istua rauhallisesti bussimatkat, keskittyy rauhassa aina yhteen leikkii ilman draamailua ja hän ei vetä kilareita siitä, että leikkipuistosta joutuu joskus lähtemäänkin. Kaupassa hän on kiltisti vieressä ja välillä saattaa tutkia, mutta ei vaadi mitään tavaraa itselleen ostettavan tai jouksentele päämäärättömästi ympäriinsä. Ravintolassa hän nauttii ruokaansa paaaljon pidempään kuin minä, eikä hänellä ole kiire pöydästä yhtään mihinkään. Esimerkiksi synttäreillä hän saattaa nautiskella pöydässä koko juhlien ajan. Hän osaa nauttia arjen jokaisesta hetkestä rauhassa.

Nämä yllä olevat asiat toteutuvat siis ainoastaan silloin, kun hän on erossa isommasta sisaruksestaan. Sillä mikäli he ovat molemmat paikalla, niin silloin helvetti on irti. Sisaruksien elämään kuuluu taistelut ja molemmille toisten läsnäolo on kaikesta huolimatta se kaikista tärkein juttu. Patrik kysyi reissun aikana kolme kertaa ”missä Lilian on?”.

Kahdella ensimmäisellä kerralla hän ei kuulemmat kaivannut sisarustaan vierelle, mutta kolmannella kerralla hän vihdoin sanoin ”ikävä Liliania, mennään jo kotiin”.  On nää vaan sellaset paita ja peppu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *