Mitä odottaa vuoden pimeimmiltä ja synkimmältä ajanjaksolta?
Niin vaan syyskuukin on koluttu läpi ja ollaan jo kovaa vauhtia matkalla kohti pimeintä vuodenaikaa. Olen 100% kesäihminen ja rakastan lämpöä sekä sitä arjen helppoutta, kun voi vaan lähteä ovesta ulos, niin koitan silti löytää nykyään jokaisesta vuoden ajasta positiivisia juttuja. Meidän lapsilla (okei ei niinkään kuopuksella :D) on ollut suuria ongelmia vaatekerroston lisäämisten kanssa, joten syksy on siinä mielessäkin stressaavaa aikaa, kun pitäisi jotenkin koittaa usean kerran päivässä lahjoa lapset pukemaan niitä ulkovaatteita välillä useatkin kerrokset päällekkäin. Vihaan myöskin sadetta ja kuraa (tämä ei tosin varmaan kenenkään muunkaan mielestä ole niitä arjen luksus hetkiä, kun saa kuoria lapsensa yltäpäältä mutaisista vaatteista). Myös pimeä masentaa, kun aamulla on pimeää ja myös silloin on pimeää, kun työpäivä loppuu.
Pahimpina aikoina ainoa valonsäde on siis se toimiston ikkunan raosta kajastava pieni pilkahdus auringosta. Tästäkin huolimatta olen koittanut yrittää nauttia jokaisesta vuodenajasta löytää niitä positiivisia asioita.
Juuri tällä hetkellä luonto on omasta mielestä ehkä kauneimmillaan. Ei voi olla huonolla tuulella, kun kävelee ulkona aurinkoisella säällä ja näkee sen upean väriloiston puissa. Myös lapset ovat onnessaan maahan pudonneista lehdistä, joita saa kerätä kotiin koristeeksi ja heitellä ilmaan lehtisateeksi.
Lokakuussa starttaa meidän pitkä juhlakausi, joka alkaa neidin synttärihulinoilla ja päättyy vasta tammikuussa pojan synttäreihin. Tähän väliin mahtuu yleensä monia pikkujouluja, halloween kekkereitä, joulun odotusta (pää juhlaa unohtamatta) sekä uuden vuoden juhlintaa.
Tänä vuonna tiedossa on myös jotain todella spesiaalia, sillä pääsen yksin reissuun kokonaiseksi viikoksi! Tälläisestä reissusta on varmasti vierähtänyt luultavasti lähes 10 vuotta, joten voi olla että tämä mamma on aika ihmeissään isossa maailmassa, kun hän suuntaa koko vuoden synkimpänä ajanjaksona Espanjan Bemaldenaan työkavereiden kanssa. Siellä nimittäin sijaitsee meidän etätyöpiste, joka on käytössä ainakin koko tämän talvikauden lokakuusta huhtikuuhun. Tällä viikolla ensimmäiset suuntasivat jo Espanjan lämpöön ja me muut ollaan saatu kateellisena katsella päivityksiä Espanjan helteisistä rantaolosuhteista täällä räntäsateen keskellä.
Syksyn tullen olen myös perinteisesti innostunut sisutamaan kotia ja lapset ovat kaivaneet jo Halloweenkin koristeita esille 😀 Viikonloppuna he maalasivat lepakoita ja tekivät isoja hämähäkkejä.
Yksi asia mitä tykkään myös tehdä pimeinä iltoina on (punaviinin lipittämisen lisäksi) on kaivaa puikot kaapista ja neuloa ihania lämpimiä asusteita. Tällä hetkellä on tulossa neidille pitkävartiset neulesukat, jotka toivottavasti valmistuvat jo tänä iltana niin pääsen seuraavan projektin kimppuun, sillä suunnitelmia on taas vaikka miten paljon.
Itsekin avauduin uudessa blogitekstissäni hieman syksyn synkkyydestä. Mä koitan vaan rämpiä läpi tämän ajanjakson, liikunta ja vitamiinit auttaa. Ja se, että keksii tekemistä eikä jää liian pitkäksi aikaa jumittamaan niin kuin minulla on joskus tapana… 😀
Joo liikunta varmasti on tosi voimaa antava juttu! Pakko ois vaan saada itsekin aikaseksi ja lähdettävä sinne lenkille 😀