Hae
Love Beyond Words

Miltä tuntuu olla 6-vuotiaan tytön äiti?

Viikonloppu on ollut täynnä juhlahumua, kun juhlittiin meidän rakasta 6-vuotiasta tyttöä. Viimeinen vuosi on jo hurjaa vauhtia menossa ennen esimmäistä kouluvuotta, joten on otettava kaikki irti, kun saa vielä turvallisin mielin aina saatella ja hakea  neidin joka aamu eskarista. Voi luottaa siihen, että turvallinen aikuinen on aina läsnä ja ketään ei jätetä leikin ulkopuolelle. Vielä on myös aikaa harjoitella tärkeitä sosiaalisia taitoja, joiden avulla sitten pärjätään koulumaailmassa isossa porukassa, joka on täynnä erilaisia persoonia.

Kuten sanottu tämä viimeinen vuosi on ehdottomasti uuden oppimisen vuosi ja se on iso kasvun paikka myös meille vanhemmille. Meidän neiti ilmaisi jokin aika sitten itse halunsa harjoitella yksin olemista ulkona. En aiemmin ollut edes miettinyt sitä mahdollisuutta, että vilkkaalla kerrostalo alueella päästäisin sen yksin pihaan. En kuitenkaan halua kieltää häneltä näitä tärkeitä itsenäistymiseen liittyviä asioita, sillä näitäkin asioita on pakko vaan alkaa harjoittelemaan rauhassa. Niimpä hakiessani lapsia päiväkodista annoin hänen jäädä yksin pihaan, siksi aikaa kun lämmitin meille iltaruokaa. Neiti oli super ylpeä ja onnellinen tästä kehitysaskeleesta. Ja olipa myös omasta mielestä ihanan rauhallista tehdä tämä yleensä niin ahdistava ja nälkä huutojen täyttämä arkinen askare ihan rauhassa, kun ei ollut molemmat lapset yllyttämässä toisiaan 😀

Viimeinen neuvola oli myös viime viikolla, mikä tuntuu erityisen haikealta. Meidän neuvola täti on ollut alusta lähtien ihan huippu. Hän on aina ollut rento ja kannastunut minua tekemään just niin kun itse koen parhaaksi. Tosin tällä viimeisellä neidin käynnillä hän koitti vihjailla tekemään kolmannen vauvan, ettei meidän neuvola käynnit loppuisi kohta kokonaan 😀 Onneksi vielä on pojalla muutama käynti, ettei ihan täysin tarvii luopua neuvola-ajoista.

Näin syksyllä käytiin myös LEOPS- keskustelu. Meidän neiti sai pelkkää hehkutusta, mitä en yhtään ihmettele, sillä hän on aina ollut oikeen mallityttö päiväkodissa. Äitinä olin erityisen ylpeä siitä, että hän rohkenee jo hienosti tuoda ääntä esille ryhmän edessä, mikä on ollut aiemmin jännä paikka. Hän on todella toivottua leikkiseuraa, sillä hän omaa todella hyvän mielikuvituksen, on hauskaa seuraa ja ottaa aina kaikki huomioon leikeissä. Hänellä on päiväkodissa todella tiivis 4 tytön porukka, joilla on hitsautuneet leikit ja luonteet todella hyvin yhteen. He eivät tappele ikinä keskenään ja leikit ovat todella monipuolisia. Olen huomannut tämän saman myös aina, kun näen heidän leikkejään myös itse. Ikinä ei tule mitään riitoja, vaan aina keksitään yhdessä uusia ja hauskoja leikkejä. Ja mikä parasta ainakaan tämän ikäiset eivät kaipaa mitään älylaitteita, vaan kaikki leikit ovat oikeasti leikkejä. Ainoo mitä tytöt yleensä haluaa tehdä mihin liittyy älylaitteet on esiintymisleikit, jossa tarvii saada musiikki kuulumaan jostain laitteesta. Tytöt tykkäävät leikkiä myös erilaisia lautapelejä yhdessä, perinteisiä leikkejä kuten hippaa/piilosta moderneilla twisteillä. Onko teillä tuttuja hippaleikkejä esimerkiksi koiranpissi hippa ? 😀 Erittäin suosittuja leikkejä on myös petsi/barbi/eläin leikit sekä kampaamoleikit.
Meidän 6-vuotias on ihan todella eläinrakas. Tultiin siis siihen päätökseen pitkän anelun jälkeen, että neiti saa tänä vuonna ihka ensimmäisen lemmikin. Toki se on myös koko perheen lemmikki, sillä hoitovastuuta ei voi täysin laittaa lapselle. Viime viikolla meidän perhe täydentyi yhden hamsterin verran ja ainakin tämän viikon jälkeen neiti on kyllä täyttänyt odotukset, sillä hän voisi tuijottaa häkkiä vaikka koko päivän. Siitäkin huolimatta, että hamsteri nukkuu yleensä koko päivän omassa mökissään. Myös kesytys projekti on täysin vaiheessa ja hamsteri on todella arka. Neiti on kuitenkin yleensä todella aikaisin aamulla ekana yksin hereillä, niin että hamsteri on vielä hereillä, jotta hän kerkee hoitamaan sitä ja ihmettelemään sen touhuja. Tulen varmasti kertomaan tästä meidän uudesta perheenjäsenestä pian lisää, kunhan saadaan se hieman totutettua ihmisten käsittelyyn.

Meidän päiväkodissa oli ihana idea järjestää synttärisankareille aina oma juhlahetki. Siispä mekin saatiin kotiin viime viikolla aarrelaatikko, jonne sai laittaa vauvakuvia, vauvanvaatteita ja leluja. Tämän lisäksi kirjoitin nimen tarina ja siitä minkälainen neiti meillä oli vauvana. Tämä on ollut ihan tosi  kiva juttu aina päiväkodissa, kun on juhlittu siellä jonkin synttäreitä. He ovat mittailleet langan avulla kuinka pitkä aina kukin on ollut vauvana ja punnitteet vauvan painon määrän kirjoja ja pohtineet olisivatko he jaksaneet kantaa sen painoista vauvaa. On myös ollut hauskaa katsella vanhoja valokuvia ja pohtia missä vaiheessa vauva on alkanut näyttää siltä tytöltä mitä se nyt on.
Päiväkotikaverit olivat myös tehneet oman kortin, johon oli kirjoitettu ajatuksia siitä minkälainen Lissu on kavereiden mielestä ja haluan jakaa nämä ihanat ajatukset myös teidän kanssa:
”Hauska ja kiva leikeissä”
”Söpö ja kaunis, kun hymyilet”
”Tosi kiva, nauratat meitä”
”Ei jätä ketään ulkopuolelle leikeissä”
”Hyvä”
”Välillä se huijailee mua”
”Tosi mukava hauskuudellaan”
”Ottaa kaikki mukaan leikkiin”
Vitsit miten hyvälle mielelle näistä tulee, sillä juuri tuollaisena omana itsenään on ihanaa, että hän pystyy olemaan myös päiväkodissa. Toivottavasti saan pitää hänet aina tuollaisena suloisena, hauskana ja sosiaalisena tyttönä!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *