Hae
Love Beyond Words

Mitä mä Malagas?

Viime viikkoa voisi kuvailla aika huikeeksi reissuksi, sillä tämä mamma pääsi nauttimaan kokonaisen viikon erossa perheestä! Vaikka perhe onkin ihana, niin jokaisen vanhemman tulisi aina säännöllisin väliajoin ottaa pieni breikki arkeen. Itse olen huomannut, että mitä pidemmälle lähden niin sitä rentoutuneempi olen ja nyt etäisyyttä olikin 5h lentomatkan verran. Malagan suunnilla olikin vielä meidän suomalaisten makuun täysi kesä, joten tämä tarkoitti totaali rentoumista palmupuitten alla.

Mitä mä Malagas? 

Mutta mitä mä sitten tein Malagassa? Tai tarkemmin sanottuna kaupungissä nimeltä Benalmadena, joka sijaitsee n. 20 min matkan päässä Malagasta. Meidän työpaikka on vuokrannut koko talvikaudeksi sieltä asunnon, jota pääsee hyödyntämään niin työntekoon kuin vapaa-aikaan. Me suunnattiin viikoksi sinne palkkatiimin kanssa ja tehtiin sieltä käsin etäviikko töitä. On aika ainutlaatuinen mahdollisuus ensinnäkin reissata työporukalla viikoksi etelään. Puhumattakaan siitä, että siellä jaetaan sama asunto 24/7. Tällä tavoin työkavereihin pääsee tutustumaan ihan uudella tasolla, kun töitten jälkeen jaetaan myös ihan arkiset asiat ruuanlaitosta lähtien. Tämän lisäksi vapaa-ajalla pääsee kokemaan porukalla monta uutta asiaa. Valloitettiin mm. Calomorro-vuori, käytiin upeassa perhospuistossa ja tutustuttiin lähialueen kyliin. Aikaa tuli vietettyä myös ihan vaan auringossa ja sohvalla löhöillen. Ihania hetkiä olivat myös yhteiset ruokahetket terassilla illan pimetessä.

.


Isi kotona viikon yksin lasten kanssa? 

Kirjoitin eilen instagramin isänpäivä toivotusten yhteyteen tekstin isä-lapsi suhteesta. Meillä on aina mennyt niin, että molemmat vanhemmat ovat tasavertaisia huoltajia, joten minua ei epäilyttänyt hetkeäkään lähteä viikoksi pois. Olin 100% varma, että isi hoitaa homman kotiin paremmin kuin hyvin ja lapsille viikko pelkästään isän kanssa voi olla pelkästään mahdollisuus kokoa jotain ihan uutta. Ja ainakin kuulemani mukaan viikko kotona oli mennyt oikein hyvin.

.

Ikävä kotiin? 

Eniten kuitenkin jännitin tuleeko minulla sitten ikävä kotiin. En aiemmin ole ollut erossa lapsista kuin 2 yötä putkeen (lukuunottamatta sitä, että kerran olin viikon erossa Patrikista kun olin kahdestaan Lilianin kanssa mummolassa). Tämä on ehkä karua, mutta viikon aikana ei kyllä ehtinyt tulla ikävä kotiin. Viikko meni ihan hujauksessa, kun kuitenkin tehtiin arkipäivät töitä, jonka jälkeen olisi riittänyt vaikka mitä koettavaa ja nähtävää. En siis oikein ehtinyt ajatellakaan mitä kotona tapahtuu. Eikä me myöskään paljon soiteltu, sillä silloin yleensä se ikävä yllättää. Ehkä ikävä olisi tullut, jos olisin vain löhöillyt altaalla, mutta illat meni ihan hujauksessa aina kun jotain puuhaili. Ikävä varmaan olisi myös tullut, jos lapsia olisi vain yksi, sillä tiedän että nyt kun heillä on toisensa on heillä aina turvaa toisista. Molemmat kuitenkin myönsivät, että äiti oli aika pitkään  poissa, joten viikon reissu taitaa olla siis aika maksimi aika pois kotoa päiväkoti-ikäisten lasten kanssa. 

Aikaa vain itselle

Se mitä lapsiperhe arjessa kaipaa on aikaa vain itselle. Nyt sitä oli kokonaisen viikon verran. Nautin siis, kun minun ei tarvinnut juosta koko ajan jonkun perässä pyyhkien maitotahroja lattiasta tai raivata leluja pois kulkuväylältä. Ruokia ei tarvinnut suunnitella viikoksi eteenpäin, kun pystyi vaikka mennä ravintolaan syömään. Ei tarvinnut toimia 24/7 kenenkään erotuomarina, kokkina, hoitajana, viihdyttäjänä, pukijana, siivoojana, pyykkääjänä tai äitinä. Se on aika ihmeellinen vapaus, joka tulee kun voi vaan huolehtia omista tarpeistaan.

Luulin, että minulla olisi aikaa tehdä reissussa iltaisin kaikkia niitä asioita mitä en kerkee kotona tekemään niin paljon kuin haluaisin. Otin kirjan ja sukkapuikot mukaan, mutta luin ehkä kaksi lukua lentokoneessa ja neuloin pari riviä sukkia yhtenä iltana. Kuvittelin myös, että kerkeen tekemään vaikka kuinka monta postausta luonnoksiin, mutta en avannut yhtenäkään iltana tietokonetta eikä myöskään avattu telkkaria kuin yhtenä iltana. Tämä onkin juuri parasta. Reissusta saa paljon enemmän irti, kun ei tee niitä asioita mitä normaalisti tekisi ehkä iltaisin. Sen sijaan me vaan höpöteltiin keskenään, syötiin herkkuja, pelattiin korttia ja käveltiin pitkin katuja sekä ihasteltiin  upeita Espanjan maisemia.

Tämä reissu jää mieleen todella mielenkiintoisena kokemuksena. Fiilis vikana iltana oli ihan super haikea, koska ikinä varmasti ei enää tule reissua tällä samalla porukalla. Me oltiin kaikki ihan erilaisia persoonia ja täysin eri elämänvaiheissa. Kellään ei esimerkiksi ollut lapsia, joka oli yksi osasyy miksi a) en voinut jutella omista lapsista juuri ollenkaan b) reissu on oikeesti lapsivapaa, kun niistä ei höpise 24/7. Työkavereitten kanssa tulee vietettyä päivässä melkeen enemmän aikaa mitä perheen kanssa, mutta silti on jännää huomata että minkälaisia persoonia he ovat vapaa-ajallaan. Yleensä työpaikalla keskitytään niin tiukasti pelkkään työhön ja harvemmin tulee sellaista rentoa oleilua vaan porukalla. 

 Kiitokset tälle huikeelle työporukalle, kun teitte tästä reissusta upean kokemuksen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *