Hae
Love Beyond Words

Äiti, varaudu pitkään pinnaan liikkuessasi lasten kanssa

Viime viikonloppuna ollessani Jumbossa nuorimmaisen kanssa tuli puhetta kavereiden kanssa miten liikkuminen muuttuu radikaalisti lasten saannin myötä. Tästä saatiin taas ihan konkreettinen esimerkikki, kun kaverit koitti rynniä heti ekoille vastaantuleville liukuportaille, mutta minä jouduin etsimään hissin, että pääsisin etenemään toisiin kerroksiin rattaiden kanssa. Flamingon puolella erityisesti rattaiden kanssa liikkuminen saattaa olla melkoinen shokki ekalla kerralla, kun on tottunut että ravintoloihin pääsee kätevästi niillä liukuportaille, jotka tulevat suoraan nenän eteen. Rattaiden kanssa puolestaan joutuu kiertämään tyyliin parkkihallin puolelta, että pääsee alas tai ylös.

 

Matkustaminen metrolla

Tänään puolestaan oltiin Hakaniemessä ja päätettiin vaihtelun vuoksi mennä metrolla. Olen ehkä kerran tai pari mennyt rattaiden kanssa metrolla, joten reitit eivät ole piirtyneet mieleen. Hakaniemen torilla on erityisen mielenkiintoista yrittää etsiä oikeaa reittiä, kun mahdollisia sisäänpääsyjä on monta, mutta yleensä sieltä menee vain liukurappuset. Onnistuttiin kuitenkin löytämään heti oikea ovi ja sitten vaan mentiin 3 eri hissin kautta metroon. Ei siis ihan ihan se suorin reitti varmasti, kun vois vaan valita ne heti nenän eteen tulevat liukurappuset 😀

Matkustaminen bussilla 

 

Pois päin tultiin sillä legendaarisella ruuhkabussilla ja onnistuttiin nappaamaan tasan klo 16.00 Helsingin keskustasta lähtävä bussi. Voitte kuvitella, että siellä oli muutama muukin. Bussissa kyytiin pääseminen on aikalailla tuurista kiinni onko se keskiväli jo täynnä niitä vaunuja tai turistien matkalaukkuja. Tänäänkin kuulin tutun lauseen, eräältä äidiltä joka odotti kahden lapsen kanssa bussia ” se on täynnä, odotellaan seuraavaa”, kun se isompi lapsi alkaa olla jo hermostunut tilanteeseen. Jos satut mahtumaan ihmeen kaupalla kyytiin, niin ei toivookaan että vahingossa pääsisit istumaan missään vaiheessa itse. Voi miten luksusta onkaan sitten joskus aina matkustaa ihan yksin tai ilman rattaita bussissa, kun voi valita ihan minkä vaan istumapaikan!
Bussissa extra jännitysmonenttina on myös se, että kuinka lapset jaksavat istua paikallaan/rattaissa. Tänäänkin bussissa oli myös perinteinen case: lapsi koittaa riuhtoa itseään pois rattaista ja nousta koko ajan seisomaan. Bussissakin voi olla paljon houkutuksia, kuten esimerkiksi se nappi mistä painaa, kun pitää pysähtyä. Sitä tekisi mieli painaa jokaisella pysäkillä ja vaikkei olisikaan mitään pysäkkiä moneen kilometriin.

 

Matkustaminen junalla 

 

Juna matkustaminen oli ennen lapsia aika tylsää. Oli pitkä matka katseltavana maisemia, jonka aikana lueskelin ehkä jotain lehteä. Nyt tästä samasta tilanteesta voisin antaa pienen omaisuuden, sillä junamatkustaminen lasten kanssa on kaikkea muuta kuin lehden lueskelua tai maisemien katselua. Ensinnäkin voit valita yleensä paikan vain leikkivaunusta tai perhehytistä, jos et halua syyttäviä katseita perusvaunussa kun lapset ovat virittäneet 100m kisaradan junan keskikäytävälle. Itse suosin aina perhehyttiä, jos se vaan on vapaana, sillä sieltä saa paikan ihan samaan hintaan. Leikkivaunussa yleensä desibelit on aika korvia huumaamia, joten perhehytissä on edes pieni mahdollisuus saada lapset laskemaan vähän kierroksia. Käy lukemassa myös postaus näin selviät junamatkasta lasten kanssa, mikäli suunnitteilla on reissu junalla.

Autossa ja lentokoneessa matkustaminen

 

Jälleen kerran sama homma, eli aiemmin nämä olivat myös todella tylsiä ja puuduttavia tilanteita. Edelleen ne ovat puuduttavia, mutta tylsää hetkeä ei tule. Näihin reissuihin yleensä valmistauminen kestää super kauan, kun koitat kuumeisesti pähkäillä millä taikakeinoilla saisit lapset pysymään paikaillaan tuolissa toooodella monta tuntia. Luojan kiitos meidän lapset alkaa olla jo siinä iässä, että he voivat tuijottaa tablettia tyyliin koko matkan.
Onko lapsen saaminen vaikuttanut sinun matkustamis tottumuksiin? 
Tekstistä huolimatta suosittelen reissaamaan lapsien kanssa ihan normaalisti, sillä kaikesta huolimatta lapset nauttivat uusista seikkailuista vaikka ne tekevät sen välillä lievästi haasteelliseksi 😀

Lepposaa viikon alkua. Meillä se oli tekstistäkin päätellen hieman angstimpi 😀 

2 kommenttia

  1. Nicola kirjoitti:

    Itselläni lapsen saannin jälkeen matkailu ei ole muuttunut mitenkään, kun lapsi on jo syntymästään lähtien oppinut matkaamaan pitkää matkaa. 🙂 Ja kohta 6v olen kulkenut yksin lapsen kanssa kotimaassa vaikka missä. Lapsi on siis nykyään jo 8.5v. 🙂 Itsekkin aina suosittelen lähtemään lasten kanssa reissuun. 🙂 Itselleni on aikanaan ihan kauhisteltu et miten uskallan yksin mennä lapsen kanssa. Voin vain todeta sen, että erittäin hyvin kun matkailu on meillä täysin normaalia. 🙂

  2. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    No niimpä! Jos vaan asennoituu siihen niin, että lasten kanssa voi matkustaa niinkun yleensäkin niin ei se ole sen kummempaa, kun siihenkin nopeesti tottuu ja lapset erityisesti tottuu siihen. Ajan kanssa se helpottaa kun lapsetkin oppii, että esim matkustetaan nyt autossa koko päivä että ollaan perillä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *