Hae
Love Beyond Words

Luovunko unelmien koti haaveesta asuinalueen takia?

Kun olin pieni tyttö niin haaveilin, että kun olen aikuinen niin minulla on iso ja kaunis oma koti järven rannalla, kultainen noutaja (jota en ikinä saanut lapsena) ja kaksi ihanaa lasta. Haaveilin kodista, jossa on iso oma piha, jonne lapset voivat rakentaa majan ja löytää joka päivä uuden piilopaikan. Haaveilin kodista, minne meidän on ihana kutsua kylään vieraita ja missä vieraat voivat myös huoletta nukkua yökylässä omassa rauhassa takkatuvan lämmossä. 

 

En haaveillut kodista, joka sijaitsee vilkkaan kehäradan vieressä keskellä ihmisvilinää. En haaveillut kodista, joka tuntuu niin pieneltä, että juuri ja juuri mahdumme sinne tavaroiden sekaan. En haaveillut kodista, jossa on leikkipiha on yhtä kuin iso parkkipaikka. En haaveillut kodista, jonne on hankalaa kutsua isompaa porukkaa kylään, sillä on mahdotonta saada kaikkia rakkaita edes saman pöydän ääreen.

 

Elämä kuljettaa meitä aina tiettyjä reittejä ja tässä me nyt ollaan. Asumme kerrostalo kolmiossa kahden lapsen kanssa. Lapsilla on oma huone ja meillä oma, mutta olen varma että monikin riita olisi pienempi, jos lapsilla olisi jo tällä hetkellä enemmän reviiriä ja omaa rauhaa, sillä tilanteet eskaloituvat aika nopeasti muutaman neliön sisällä. Olen maalta, joten minulle kaikki tämä lastenkasvatus keskellä kaupunkia ja hälinää on ihan uutta ja outoa. Olen tottunut, että lapset saa juosta ulkona ja kodissa niin paljon tilaa touhuta omiaan.
Me olemme pyöritelleet ajatuksia asuinpaikasta lähes niin kauan kun ostimme tämän ensimmäisen yhteisen asunnon 4 vuotta sitten. Olemme miettineet teimmekö virheen, kun emme heti silloin lähteneet pois tutulta alueelta? Onko nyt jo liian myöhäistä muuttaa jonnekin muualle, sillä lapsilla on koko elämä täällä (kaverit, päiväkoti, harrastukset, sukulaiset, tuttu ympäristö)? Kuinka paljon vaikeampaa elämä olisi jossain muualla (kun päiväkoti-työt-koti-kaupat-harrastukset eivät sijaitse 5km säteellä)?
Kerrostalo asuminen ei ole ikinä tuntunut kodinomaiselta. Voisiko sitä sanoa niinkin karusti, että se on vain tavaroiden säilytyspaikka. Ehkä tästä johtuen emme juurikaan ole kotona, sillä kodin neliöitten sisällä on mahdotonta luoda rauhallista tunnelmaa, kun lapset villiintyvät sekunnin tuhannesosassa. Jos meillä olisi iso omakoti talo siellä olisi pakko olla (jo senkin takia, että se sijaitsee kaukana viihdykkeistä ja siellä riittää puuhaa).
Osaisimmeko kuitenkaan olla paikallaan kodissa vai kaipaisimmeko hektistä elämää? Itse kaipaisin sitä, että kotimme on paikka missä meillä on jokaiselle omaa tilaa, niin että pystymme  myös siellä viettämään enemmän aikaa puuhastellen eri asioita yhdessä. Minusta olisi ihanaa, että olisi oma iso piha missä lapset rakentaisivat majojaan ja voisin samalla nauttia kupposen kahvia terassilla. Voisin järjestää isot grillijuhlat omalla pihalla ja lämmittää paljun ja kutsuisin ystäviä kylään lapsineen.
Kuva: Ida Iholla 

Kuitenkin meillä on kaikki täällä nyt niin hyvin mistä moni voi vaan unelmoida. Koti on siellä minne kodin rakentaa. Koti voi olla vaikka pieni yksiö, kunhan vaan siellä on tunne, että täällä on just kaikki mitä tarvitsen – oma perhe. Joskus haaveet on hyvä pitää vain haaveina. Mutta ihan vielä kuitenkaan en sano, että ei koskaan, sillä tämä on kortti minkä haluan ehkä jossain vaiheessa ehkä edes vähän kurkata. 

Kuvat: Etuovi.com 

Kumpi sinulle on tärkeintä: asuinalue vai koti? 

4 kommenttia

  1. Anonyymi kirjoitti:

    Sekä että. Me ostimme täydellisen kodin täydelliseltä asuinalueelta.

    Se on hyvä puoli siinä, kun ei asu pk-seudulla. Turun seudulla saa ostettua inhimilliseen hintaan ok-talon, joka on samaan aikaan rauhallisessa ympäristössä että kävelymatkan päässä palveluista.

  2. Minna kirjoitti:

    Vastasin, että asuinalue, mutta tehtiin kyllä vähän joustoa molemmissa. Oltiin haluttu talo ja ostettiin talo, tosin ei vanhaa eikä jättipihalla, kuten aina oltiin haaveiltu. Eikä myöskään maaseudulta tai ihan keskustasta, vaan lähiöstä. Selailen edelleen Etuovea, mutta postinumeroa en lähtisi vaihtamaan kuin ihan täydellisen talon takia: lapsilla on naapurissa päiväkoti ja koulu, ja meillä miehen kanssa pyörämatka töihin. Kaupoa, kirjasto ja lähes kaikki tämänhetkiset harrastukset löytyvät myös pyörämatkan päässä. Iso juttu arjen sujumisen kannalta!

    Mutta kyllä kodissaan pitää myös viihtyä. Vaikka sijainti olisi täydellinen, mutta neliöitä on auttamattomasti liian vähän tai pohja on huono, eikö sitä voi muuttaa, niin varmaan sitten muuttaisin. Koti on kuitenkin niin tärkeä paikka, että siellä on viihdyttävä.

  3. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    No sepä se! oispa ihanaa, jos ei tarvitse tinkiä kummastakaan <3 Täällä pk-seudulla on kyllä aika mahdoton löytää kohtuuhintainen unelmien asunto mistään 😀

  4. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Se on ihan totta, että arjen sujumisen kannalta on todella fiksua pitää kaikki tarvittava lyhyen matkan päässä. Meillä on kans sama tilanne, että kaikkialle pystyy tällä hetkellä kävelemään ja kavereita asuu myös paljon täällä. 🙂 Täytyy toivoa, että jostain lähistöltä löytyisi järkevään hintaan lisää neliöitä, niin kodissa varmasti viihtyisi jo paljon paremmin, kun olisi tilaa jokaiselle 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *