Hae
Love Beyond Words

Miksi meidän lapsilla nukkumaanmeno on niin vaikeaa?

Nukkumaanmeno, aah tämä on asia mikä saa lapsemme näkemään punaista joka ikinen päivä. En muista yhtäkään kautta, milloin nukkumaanmeno tässä perheessä olisi sujunut helposti ja ilman sen kummempaa draamaa, joten jos ja kun se päivä joskus koittaa voin luvata että tulen varmaan sekoamaan onnesta, sillä miljoona stressin aihetta ja hampaankiristystä katoaa sen saman tien pois harteilta.

Kuvan lapsi liittyy tapaukseen siinä määrin, että yksikin ilta hän koki parhaaksi nukahtaa käytävälle mieluummin kuin 2h nukutus yrityksen jälkeen omaan sänkyyn

 

Nukkumaanmeno venyy ja venyy

Tuntuu, että lapset eivät ole ikinä väsyneitä. He varmaan eivät menisi ikinä nukkumaan, jos saisivat päättää. Aina välillä eskarilainen saa valvoa viikonloppuisin pitempään ja hän jaksaisi yleensä valvoa varmaan pitempään mitä minä. Klo 23 aikaan hän ei saata olla vielä ollenkaan väsynyt.

Normaali päivinä meillä syödään iltapala klo 19, jonka jälkeen tehdään iltapesut. Klo 20.00 mennessä pyritään olemaan sängyssä, jossa luetaan iltasatu ja puhutaan päivän tapahtumista. Meidän isompi lapsi ei yleensä halua enää kuunnella satua, vaan haluaisi tehdä jotain muuta hiljaista kuten värittää tai harjoitella kirjaimia. 20.30 pitäisi olla jo valmista unille, mutta unen päästä kiinni saaminen kestää yleensä vähintään 0,5-1.5h.

Nukkumaanmeno tapahtuu eri huoneissa, niin että toinen aikuinen on aina toisen kanssa. Ollaan joskus testattu nukuttamista samassa huoneessa, mutta lapset vaan villitsee toisiaan. Varsinkin siitä lähtien, kun kerrossänky tuli. Joudumme siis siirtämään aina toisen lapsen nukkuvana omaan sänkyyn. Tämän myötä molempien vanhempien ilta on siis aika lailla siinä, jos nukkumaanmeno kestää 21.30-22.00 asti ja tämän lisäksi molemmat lapset vaatisivat että aikuinen on koko sen ajan vieressä. Erityisesti meidän 3v.  

 

Kokonaiset yöt mennyttä?

Kirjoitin silloin, kun Patrik täytti 10-kuukautta unikoulun eri vaiheista. Voitteko uskoa, että sen jälkeen kun poika siirrettiin siskon kanssa nukkumaan samaan huoneeseen hän nukkui läpi yön valehtelematta viime vuoden loppu puolelle asti. Tähän kahden vuoden ajanjaksoon mahtui ehkä yhden käden sormilla laskettuna muutamat kerrat, kun hän heräsi kesken yötä kipeenä ollessaan tai johonkin painajaiseen. Kaksi vuotta kokonaisia öitä on hurjan pitkä aika ja tässä ajassa pojasta ehtii kasvaa fiksu pikku mies. Tämä on myös varmasti syynä siihen mitä syksyllä tapahtui: hän huomasi, että sisko vaati saada aina välillä nukkua vanhempien sängyssä ja niimpä hän myös alkoi haluamaan tätä.

Tehtiin mega luokan virhe laiskuudesta, kun hän syksyllä alkoi herätä keskellä yötä ja kipittää meidän sänkyyn.  Me annattiin hänen jäädä siihen. Ensiksi näin tapahtui vain harvoin, mutta sitten kertoja alkoi tulla lisää. Nyt ollaan siinä tilanteessa, etten edes muista koska viimeksi olisi ollut sellainen yö, ettei hän olisi tullut viereen yöksi. Minun uneen tällä ei ole vaikutusta, sillä nukun koko yön kuin tukki ja en herää kun hän kömpii viereen nukkumaan. Hän osaa myös nukkua paikallaan, eikä esimerkiksi makaa poikittain ja potki koko yötä kylkeen. Mies puolestaan on herkkä uninen, ja hän herää joka yö siihen ja ei pysty nukkumaan samassa sängyssä. Hän siis pakkaa tyynyn ja peiton kainoloon ja siirtyy sohvalle, jossa hän ei enää saa välttämättä ollenkaan unta.

Mä toivon, että tämä on jokin herkkyyskausi, sillä pojalle oli ehkä hieman rankempi syksy, sillä päiväkodissa koko ryhmä koki muutoksia ja ryhmä täyttyi  uusista päiväkotikavereista. Patrik olikin yhtäkkiä kasvanut kaikista pienimmistä koko ryhmän vanhimmaksi, joka on aiheuttanut vähän enemmän harmaita hiuksia myös kotona, kun osoitetaan mieltä tästä hänen rankasta arjesta. Hän siis ilmeisesti tarvitsee öisin sen kaiken lämmön mitä ei enää välttämättä saa niin usein päivällä. 

 

Millä nukkumaanmeno helpottuu?

Mutta nyt kertokaa te ihanat millä saada meidän nukkumaanmeno showsta edes vähäsen inhimillisempää? Mitkä ovat ne keinot, etteivät lapset taistelisi unta vastaan viimeiseen asti? Vai onko meidät tuomittu nukuttamaan näitä pikku muruja hamaan tappiin asti? 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *