Hae
Love Beyond Words

Maalla sattuu ja tapahtuu

Lapset pääsivät aloittamaan kesälomansa maalla ja reilu viikko siellä hurahti taas ihan super nopeasti. Saatiin onneksi aika kivoja kesäkelejä ja päästiin puuhailemaan kaikenlaista. Monesti sitä kuvittelee, että maalla elämä kulkee aina samanlailla, eikä mitään uutta ikinä tapahdu, mutta tottakai jo pelkästään kaupunkilapsille pelkästään eläinten hoito on elämys. Meidän lapset viihtyisivät navettahommissa varmaan koko päivän.

Maalla lasten kanssa

Nilakkajärvi

Maalla riittää kesäisin puuhaa

Kesällä maalla yleisesti riittää vaikka mitä puuhaa kuten heinän- ja rehunteot. Tämä kesä on viimeinen, kun mummolassa tulee olemaan lehmiä, joten nyt laitetettiin vaan fiilistelyn vuoksi pari heinäseivästä pihaan pystyyn. Pihalla riittää myös kukkien ja kasvimaan kastelua sekä ruohonleikkuuta. Nukuin myös ensimmäistä kertaa lasten kanssa teltassa. Neiti oli päässyt testaamaan teltassa nukkumista jo mökillä ja se oli ehdottomasti kuulemma paras paikka nukkua! Siellä olisi voinut nukkua kuulemma joka ikisen yön ja muistan että itse myös tykkäsin nukkua lähes koko kesän säällä kuin säällä aina lapsena teltassa. Näitten lisäksi päästiin myös nostalgisoimaan lasten yleisurheilukisoihin, josta kirjoitin viime postauksessa.

Telttaretki lasten kanssa

Kasvihuone

Grillikatos syttyi tulee

Extra jännitystä maalla yleensä tuottaa eläimet yleensä, jotka saattavat silloin tällöin myös lähteä aitauksesta omille teille ja sitten niiden perässä juostaan pitkin pihoja. Tällänenkin ohjelmanumero saatiin tähän reissuun, kun yksi lehmä eksyi maistelemaan onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Laitoin tästä videonkin instagramin puolelle.

Meille sattui myös pieni äksidentti grillikatoksen kanssa, kun yksi ilta tehtiin muurinpohjalettuja niin grillikävi ilmeisesti pikkasen liian kuumalla ja se illan mittaan oli sytyttänyt katon tuleen. Mitään leikkejä ei onneksi ehtinyt syntyä, mutta aika iso hiillos yhteen katon kulmaan oli ehtinyt muodostua, joka jouduttiin sammuttamaan vesiämpäreiden avulla.

Järvi Suomessa

Kyläreissu vanhan lapsuuden kaverin luokse

Yleisurheilukisoissa törmäsin pariin vanhaan lapsuudeen kaveriin. Saatiin iloksemme kutsu lasten kanssa myös kylään yhden lapsuuden kerhokaverin luokse, sillä he asuvat ihanalla maatilalla aika lähellä mummolaa. Ei kyllä siltikään yksi ilta riitä käymään läpi koko aikuisiän mittaisia kuulumisia. Oli aivan mahtavaa, että kaverillani oli myös suht saman ikäisiä lapsia mitä meille, joten lapset saivat nyt myös lapsikavereita mummolasta, joiden luona kyläillä. Tämä asia nimittäin on puuttunut sieltä ja tulevaisuudessa tullaan varmaan yhä pitempiä aikoja viettämään mummolassa, kun neidillä alkaa olemaan pitkät kesälomat. Huomaa kyllä, että jo viikon  mittainen aika ilman lapsikavereita saa aikaan pientä turhaituneisuutta. Oli muuten niin mahtavaa huomata, että meidän lapset ystävystyivät saman tien ja 5 minuutin leikkien jälkeen oli neiti kutsumassa jo uusia kavereita kylään mummolaan. Ihanaa, kun lapset löytää nopeasti uusia ystäviä!

lampaat maalla

Kaunis luontokohde Keiteleellä – Hetejärvi

Kerettiin retkeillä viikon aikana myös Hetejärvelle, jossa on kaunis pitkospuureitti ja se on myös lintuvesien suosjelukohde. Siellä on myös kaksi lintutornia, jonne on noin kilometrin  matka. Lapset kulki reippaasti kyllä koko kilometrin matkan tätä pitkospuureittiä, mutta ihan perille asti ei päästy sillä juuri ennen lintutornia saavuttiin alueelle missä pörräsi ihan super paljon mehiläisiä, niin lapset eivät halunneet mennä siitä läpi. Hetejärvellä löyty myös lakkapaikkoja, jotka tuntuu tänä vuonna olevan se juttu mitä kannattaa lähteä etsimään metsistä, sillä niitä löytyy ja paljon!

Hetejärvi Keitele

Hetejärvi

Ohjelmaa siis riitti reilun viikon mittaiselle reissulla mummolassa. Todettakoon, että itse tein koko ajanjakson vielä normisti töitä, että lapset pääasiassa touhusivat siellä muitten mukana hommia, joita ainakin riitti päivät pitkät 😀 Täytyy sanoa, että kun näki miten oma lapsuuden kaveri asusteli tuolla luonnon ja eläinten keskellä, niin se kyllä kasvatti entisestään myös omaa muuttokuumetta. Toivottavasti meille löytyisi pian oma koti pihalla! Neiti tosin haluaisi muuttaa ihan landelle 😀

LUE MYÖS:

Yleisurheilukilpailut keskellä lapsuuden maisemia

Viikko arkea maalla

Yleisurheilukilpailut keskellä lapsuuden maisemia

Tänään tulee täyteen 2 viikkoa, kun ollaan oltu lasten kanssa reissussa. Tosin mies liittyi seuraavan vasta vajaa viikko sitten. Lapset sai ihanan startin kesälomalleen mummolassa, ja minäkin pääsin tekemään etätöitä vähän erilaisessa työympäristössä jälleen. Tällä maiseman vaihdoksella on kyllä iso vaikutus, sillä musta tuntuu että oisin jo ollut vaikka kuinka pitkään lomalla, mutta oikeasti nyt ollaan vasta ensimmäistä lomaviikkoa viettämässä. Tänään palaillaan hetkeksi Vantaalle, josta reissun päälle suunnataan taas ensi viikolla. Ajattelin kuitenkin jakaa hieman fiiliksiä maalta ja siitä, kun meidän reissun alkuun päästiin osallistumaan lasten yleisurheilukisoihin.

Pääsin kirjoittamaan tästä aiheesta oikeen kolumnin Pielavesi-Keitele lehteen! Tämä onkin ihka ensimmäinen kirjoittamani juttu sanomalehteen, joten olin kyllä super fiiliksissä. Samaiseen lehteen tuli myös näitä veljeni Juha-Matin ottamia kuvia, joten myös 3v kultamitalisti poikani sai osakseen lööppijulkisuutta paikallisessa lehdessä ja toki hänen nimensä komeilee siellä myös urheilutulosten joukossa.

yleisurheilukilpailut

Kolumni Pielavesi-Keitele lehdessä

Entisellä Pohjois-Keiteleen ala-asteella järjestettiin 12.7 lasten yleisurheilukilpailut. Paikka on minulle erityinen, sillä kävin siellä aikoinaan 1-6 luokat. On hienoa, että Pohjois-Keiteleen  kylätoimikunta on jälleen aktivoitunut ja järjestää lapsille ohjelmaa, vaikka lapsimäärä kylällä onkin laskusuhdanteessa.  Viikonloppuna paikalla oli kuitenkin mukava määrä kilpailijoita, sillä osallistujia oli tullut myös Pohjois-Keiteleen ulkopuolelta. Jännityksellä odotin, että tuleeko vastaan ketään tuttuja ja ilokseni törmäsin myös muutamaan vanhaan koulukaveriin, joiden kanssa pääsin vaihtaa kuulumisia.

Tunnelma Pohjois-Keiteleen koululla oli sunnuntai päivänä iloinen. Kisoihin oltiin tilattu aurinkoa ja sitä riitti! Sarjoja oli aina 3-vuotiaasta lähtien. Lasten kisattua, pääsivät myös vanhemmat testaamaan saappaanheitto taitoja ja kisan vei tuttu lapsuudenkaverini. Hän oli myös silloin yhtä hyvä kisaaja ja kova vastus myös meidän keskinäisissä urheilukisoissa, sillä lasten urheilukilpailut kuuluivat omassa lapsuudessa vakio harrastuksiini.  Nyt myös omat lapseni pääsivät tutustumaan kisa tunnelmaan. Tilanne oli hieman kutkuttava molemmille, ja loppujen lopuksi 3-vuotias poikani osallistui kaikkiin kolmeen lajiin 6-vuotiaan isosiskon kannustaessa vierellä. Mieluisin laji pojan mielestä oli pallonheitto, sillä pallon kanssa leikkiminen on aina ollut ihan paras juttu hänen mielestään! Myös juoksu sujui erinomaisesti äidin pienellä kiritysavulla.  Pituushyppy sen sijaan oli ihan vieras laji, mutta reippaasti lähdettiin sitäkin testaamaan.

lasten yleisurheilukisat

Yleisurheilukisoista jäi muistoksi kultainen mitali

Minusta oli myös erittäin nostalgista päästä kurkistamaan entisen ala-asteen sisätiloihin. Elettiin vuotta 2002, kun suljin viimeistä kertaa koulun oven perässäni ja kädessän oli 6lk päättötodistus ja koululta saatu eväspussi kesän alun merkiksi.  Näitten vuosien aikana koulutoiminta on ehtinyt päättyä ja entisellä koululla on myös asunut eri henkilöitä. Näin ollen isoja luokkatiloja on muokattu pienemmiksi huoneiksi, mutta ainakin liikuntasali on pysynyt kaikki nämä vuodet ennallaan, sillä se oli täysin samanlainen kuin muistoissa. Yleisurheilukisojen aikaan liikuntasaliin oli järjestetty kylätoimikunnan toimesta buffetti ja arpajaiset. Tarjolla oli herkullisia itsetehtyjä leivonnaisia sekä pientä virvoketta. Urheilun jälkeen järjestettiin myymättä jääneistä leivonnaisista huutokauppa, joka oli myös hauska ohjelmanumero. Yleisurheilukilpailut huipentui tietenkin mitalien jakoon ja voitte kuvitella miten leveän hymyn kera Patrik poistui paikalta, kun hän voitti elämänsä ensimmäisen mitalin ja vieläpä kultaisen!

kultamitalisti

Yleisurheilukilpailut ala-asteella oli aikahyppy omaan lapsuuteen

Tätä nykyään asun itse Vantaalla, joten koen ainutlaatuisen tärkeäksi myös kokea aina välillä pienen kylän tunnelmaa. Osallistuminen lasten yleisurheilukisoihin entisen ala-asteen pihassa oli kuin aikahyppy omaan lapsuuteen ja tuttuun ympäristöön. Maaseudun ja pienen kylän tunnelmassa on aina sitä jotain, sillä siellä kaikki voivat olla tuttuja keskenään tai vähintäänkin aina varmasti törmää johonkin tuttuun. Toivon, että tämä yhteisöllisyys saadaan säilytettyä myös Pohjois-Keiteleellä ja tällaisia yhteisiä tapahtumia järjestetään myös jatkossa kyläläisten iloksi. Ja olisipa hienoa, että pystyisin laittamaan purkkiin tätä maaseudun tunnelmaa mukanamme kaupunkiin.

Oletteko osallistuneet lapsena yleisurheilukisoihin? 

Kuvista kiitos: TenhunenPhoto

LUE MYÖS: 

Viikko arkea maalla

Miten lapsen kasvatus eroaa maalla ja kaupungissa?