Hae
Love Beyond Words

Yleisurheilukilpailut keskellä lapsuuden maisemia

Tänään tulee täyteen 2 viikkoa, kun ollaan oltu lasten kanssa reissussa. Tosin mies liittyi seuraavan vasta vajaa viikko sitten. Lapset sai ihanan startin kesälomalleen mummolassa, ja minäkin pääsin tekemään etätöitä vähän erilaisessa työympäristössä jälleen. Tällä maiseman vaihdoksella on kyllä iso vaikutus, sillä musta tuntuu että oisin jo ollut vaikka kuinka pitkään lomalla, mutta oikeasti nyt ollaan vasta ensimmäistä lomaviikkoa viettämässä. Tänään palaillaan hetkeksi Vantaalle, josta reissun päälle suunnataan taas ensi viikolla. Ajattelin kuitenkin jakaa hieman fiiliksiä maalta ja siitä, kun meidän reissun alkuun päästiin osallistumaan lasten yleisurheilukisoihin.

Pääsin kirjoittamaan tästä aiheesta oikeen kolumnin Pielavesi-Keitele lehteen! Tämä onkin ihka ensimmäinen kirjoittamani juttu sanomalehteen, joten olin kyllä super fiiliksissä. Samaiseen lehteen tuli myös näitä veljeni Juha-Matin ottamia kuvia, joten myös 3v kultamitalisti poikani sai osakseen lööppijulkisuutta paikallisessa lehdessä ja toki hänen nimensä komeilee siellä myös urheilutulosten joukossa.

yleisurheilukilpailut

Kolumni Pielavesi-Keitele lehdessä

Entisellä Pohjois-Keiteleen ala-asteella järjestettiin 12.7 lasten yleisurheilukilpailut. Paikka on minulle erityinen, sillä kävin siellä aikoinaan 1-6 luokat. On hienoa, että Pohjois-Keiteleen  kylätoimikunta on jälleen aktivoitunut ja järjestää lapsille ohjelmaa, vaikka lapsimäärä kylällä onkin laskusuhdanteessa.  Viikonloppuna paikalla oli kuitenkin mukava määrä kilpailijoita, sillä osallistujia oli tullut myös Pohjois-Keiteleen ulkopuolelta. Jännityksellä odotin, että tuleeko vastaan ketään tuttuja ja ilokseni törmäsin myös muutamaan vanhaan koulukaveriin, joiden kanssa pääsin vaihtaa kuulumisia.

Tunnelma Pohjois-Keiteleen koululla oli sunnuntai päivänä iloinen. Kisoihin oltiin tilattu aurinkoa ja sitä riitti! Sarjoja oli aina 3-vuotiaasta lähtien. Lasten kisattua, pääsivät myös vanhemmat testaamaan saappaanheitto taitoja ja kisan vei tuttu lapsuudenkaverini. Hän oli myös silloin yhtä hyvä kisaaja ja kova vastus myös meidän keskinäisissä urheilukisoissa, sillä lasten urheilukilpailut kuuluivat omassa lapsuudessa vakio harrastuksiini.  Nyt myös omat lapseni pääsivät tutustumaan kisa tunnelmaan. Tilanne oli hieman kutkuttava molemmille, ja loppujen lopuksi 3-vuotias poikani osallistui kaikkiin kolmeen lajiin 6-vuotiaan isosiskon kannustaessa vierellä. Mieluisin laji pojan mielestä oli pallonheitto, sillä pallon kanssa leikkiminen on aina ollut ihan paras juttu hänen mielestään! Myös juoksu sujui erinomaisesti äidin pienellä kiritysavulla.  Pituushyppy sen sijaan oli ihan vieras laji, mutta reippaasti lähdettiin sitäkin testaamaan.

lasten yleisurheilukisat

Yleisurheilukisoista jäi muistoksi kultainen mitali

Minusta oli myös erittäin nostalgista päästä kurkistamaan entisen ala-asteen sisätiloihin. Elettiin vuotta 2002, kun suljin viimeistä kertaa koulun oven perässäni ja kädessän oli 6lk päättötodistus ja koululta saatu eväspussi kesän alun merkiksi.  Näitten vuosien aikana koulutoiminta on ehtinyt päättyä ja entisellä koululla on myös asunut eri henkilöitä. Näin ollen isoja luokkatiloja on muokattu pienemmiksi huoneiksi, mutta ainakin liikuntasali on pysynyt kaikki nämä vuodet ennallaan, sillä se oli täysin samanlainen kuin muistoissa. Yleisurheilukisojen aikaan liikuntasaliin oli järjestetty kylätoimikunnan toimesta buffetti ja arpajaiset. Tarjolla oli herkullisia itsetehtyjä leivonnaisia sekä pientä virvoketta. Urheilun jälkeen järjestettiin myymättä jääneistä leivonnaisista huutokauppa, joka oli myös hauska ohjelmanumero. Yleisurheilukilpailut huipentui tietenkin mitalien jakoon ja voitte kuvitella miten leveän hymyn kera Patrik poistui paikalta, kun hän voitti elämänsä ensimmäisen mitalin ja vieläpä kultaisen!

kultamitalisti

Yleisurheilukilpailut ala-asteella oli aikahyppy omaan lapsuuteen

Tätä nykyään asun itse Vantaalla, joten koen ainutlaatuisen tärkeäksi myös kokea aina välillä pienen kylän tunnelmaa. Osallistuminen lasten yleisurheilukisoihin entisen ala-asteen pihassa oli kuin aikahyppy omaan lapsuuteen ja tuttuun ympäristöön. Maaseudun ja pienen kylän tunnelmassa on aina sitä jotain, sillä siellä kaikki voivat olla tuttuja keskenään tai vähintäänkin aina varmasti törmää johonkin tuttuun. Toivon, että tämä yhteisöllisyys saadaan säilytettyä myös Pohjois-Keiteleellä ja tällaisia yhteisiä tapahtumia järjestetään myös jatkossa kyläläisten iloksi. Ja olisipa hienoa, että pystyisin laittamaan purkkiin tätä maaseudun tunnelmaa mukanamme kaupunkiin.

Oletteko osallistuneet lapsena yleisurheilukisoihin? 

Kuvista kiitos: TenhunenPhoto

LUE MYÖS: 

Viikko arkea maalla

Miten lapsen kasvatus eroaa maalla ja kaupungissa?

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *