Hae
Love Beyond Words

Päiväkodin aloitus alle 3-vuotiaana lisää lapsen aggressiivisuutta?

Tällä viikolla on kohauttanut tutkimus, jonka mukaan päiväkodin aloitus alle 3-vuotiaana lisäisi lapsen agressiivisuutta. Aihe on varmasti herkkä kaikille vanhemmille, joilla on pieniä lapsia. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että päivähoidolla on paljon positiivisia vaikutuksia pienen lapsen kehitykseen. Toivon, että tallaisilla tutkimuksilla ei vedetä päivähoidon ammattilaisia huonoon valoon, sillä Suomessa varhaiskasvatus on todella laadukasta ja voin ainakin itse sanoa, että ilman heitä en ainakaan itse selviäisi arjesta. He tekevät mieletöntä työtä, kun ovat mukana kasvattamassa meidän kaikista tärkeimpiä.

Lapsen hyvinvointi on pohja kaikelle. Tärkeintä on, että lapsi tuntee tulleensa hyväksytyksi, ymmärretyksi ja rakastetuksi.  Päiväkodissa ja kotona. 

Me kaikki vanhemmat olemme erilaisia. Toiset ovat luotuja olemaan kotona vuosikausia ja loruttelemaan ja keksimään joka päivälle erilaisia askarteluja. Joka päivä he pakkaavat pirkkopetterit autoon ja treffailevat toisia äitejä ja samalla lapset saavat leikkiseuraa. Kaikki äidit ja isät eivät kuitenkaan ole sellaisia superihmisiä, mikä on täysin fine. Voin ainakin itse tunnustaa, että mulla riitti 100% energia aina tietyn aikaa tekemään kaikki tämä, mutta sen jälkeen tarvitsen myös sen ihan oman jutun. Jos olen liikaa mun kullanmurujen kanssa ilman omaa juttua, niin alan kiukuttelemaan, käyttäydyn kuin lapsi itsekin ja en todellakaan keksi mitään kehittäviä askarteluja tai legoleikkejä. Iso painolasti on siis pois, kun tiedän että päivähoidossa he saavat kaiken tämän aktiviteetin, jolloin voin kotona keskittyä vaan halimaan ja tekemään niitä juttuja mitä tykätään tehdä yhdessä.

Varhaiskasvatus on Suomessa 10+

Minä olen se äiti, joka on vienyt lapset päiväkotiin noin 1.5v iässä. Eikä kyse ole välttämättä siitä, että minun olisi ollut pakko tehdä niin. Vaan kysymys on miksi en veisi, kun tiedän että Suomessa varhaiskasvatus on huikeaa. Vaikka kotiäitiys oli parasta aikaa, niin ainakin itse tarvitsen juuri siihen kasvatustyöhön tukea. Minulla ei ole ikinä tullut mitään negatiivista vastaan ja molemmat lapset ovat sopeutuneet sinne super nopeasti. Jos lapsi aloittaisi reilu 3-vuotiaana isossa ryhmässä, niin uskon että se olisi paljon vaikeampaa. Mielestäni kaikki voittaa, kun lapset nauttii ikätasoisesta toiminnasta kavereiden kanssa ja äiti pääsee tekemään myös ikätasoista työtä 😀

päiväkodin aloitus

Lisääkö isot ryhmät aggressiivisuutta?

Kun tullaan kysymyksiin ryhmäkoista ja hoitajien määrästä kannattaa muistaa, että näillä asioilla ei ainakaan ole mitään tekekemistä päiväkodin työntekijöiden suhteen. He tekevät parhaan mahdollisen niillä spekseillä mitä joku muu päättää. Jos oikeasti halutaan vaikuttaa esimerkiksi lapsen stressitekijöihin ryhmäkoon suhteen, niin silloin katseet voi kääntää niihin ihmisiin, jotka tekevät päätöksiä. Voin kuitenkin sanoa, että meillä on aggressiivista käyttäytymistä kyllä ihan kotioloissa ja se on normaalia, kun sisarukset käyvät keskenään tahtojen taistelua. Tämä on hieman myös heijastunut nuorimmalla päiväkotiin, kun kaverin kanssa tulee riitaa leluista. Mutta en voisi kuvitellakaan parempaa paikkaa opetella näitä kaveritaitoja ja jakamista kuin päiväkotiryhmä, jossa on koulutetut henkilöt tukena kasvun tiellä. Äitinä yleensä käpy palaa turhankin nopeasti, kun desibelit nousee mikä ei ole varmastikaan ainakaan sitä laadukasta varhaiskasvatusta.

Päiväkodin aloitus alle 3-vuotiaana

Erityisesti meidän kuopuksen kohdalla olen huomannut miten hän nauttii siitä, että hän pääsee joka aamu päiväkotiin. Siellä hän saa toteuttaa ihan omaa juttua, omien kavereiden ja rakkaiden varhaiskasvattajien kanssa. Arjessa on vaikeaa antaa molemmille lapsille tasapuolisesti myös sitä omaa ikätasoista ohjelmaa ja aikaa. Päiväkoti ja koti tasapainottavat sopivasti meillä arkea ja lapset osaavat myös arvostaa niitä vapaapäiviä, kun päästään esimerkiksi arkena viettää aikaa kavereiden kanssa.

Kiitos jälleen ihanat päiväkodin työntekijät, teette kaikista tärkeintä työtä! 

8 kommenttia

  1. Kati kirjoitti:

    Nyt ei olekaan kyse päiväkodin työntekijöiden aliarvostuksesta tms. vaan todettu fakta lapsen kehityksestä alle 3vuotiaana, mitä pieni lapsi kestää ja mitä ei. Ja mitä muistijälkiä aivoihin Isot tressitasot voivat lapselle aiheuttaa. Ja nämä voivat ilmetä vasta myöhemmin eri elämäntilanteissa. Tietänet että kolme ensimmäistä ikävuotta määrittelevät aika paljon meidän ihmisten elämässä.
    Päiväkoti tuo paljon hyvää, tottakai. Mutta jokainen lapsen kasvua ja kehitystä opiskellut(myös minä joka päiväkodissa opettajana) tiedostaa ristiriidan, kun isoissa ryhmissä lasten tressitasot nousevat ja pitkät päivät ovat rankkoja pienille lapsille. Ja miten se voi vaikuttaa lapsiin. Toiset lapset kestävät sen paremmin, toiset eivät. Ja aina pienen 1-2 vuotiaan kokemus, joka ei osaa vielä puhuakaan, ei ole sama kuin mitä vanhemmat ajattelevat(tulee rohkea lapsi, sosiaalinen ym. kun hoidossa)

    Eikä tässä nyt ole kysymys siitä, kuka vanhempi jaksaa tai ei jaksa olla 3 vuotta hoitovapaalla lapsensa kanssa, ei tutkimuksia tuoda julki ärsyttääkseen vanhempia, vaan tuoden faktat lasten näkökulmasta myös esiin. Tämän yhteiskunnan ongelma on että jokaisesta asiasta loukkaannutaan, esim. tästä tutkimuksesta, joka puhuu myös lasten puolesta, mitä tressitasot voivat aiheuttaa tulevaisuuden käyttäytymiseen ja mahdollisiin haasteisiin. Pitäisikö näistä olla hiljaa, ja antaa aikuisten elää mukavaa elämäänsä, omille ehdoillaan. Anteeksi provoni, mutta niin oli myös hiukan sinun tekstisi..

    Ongelmat ovat siis isot tresaavat lapsiryhmät ja lasten pitkät hoitopäivät. Niihin tuskin muutoksia ikinä rakenteissa tulee suomessa, tässä nopeasti työmaailmaan ajavassa yhteiskunnassa. Ja se mitä suomen päättäjät ja media ajavat, että naiset töihin mahdollisimman aikasin, koska talous siten kasvaa…

    Äidin ei tarvitse kärvistellä kotona masennukseen asti lastensa kanssa, eihän se tee hyvää kellekään. Mutta jos rakenteet olisivat aivan eri Suomessa, arvostettaisi kotihoitoa, josta on paljon hyvää myös tulevaan elämään lapselle. Ja nyt puhun tasapainoisista perheistä, erityistä tukea tarvitsevat eri juttunsa)

  2. Päiväkodin täti kirjoitti:

    Ei tosiaan kyse siitä etteikä hoito olisi hyvää,vaan faktahan on että pieneltä lapselta jää hellyys, rakkaus, rauhalliset hetket, halit ja pusut, oma huomio, paikalleen pysähtyminen pois ja tilalla on kiire, häsellys, meteli, kilpailu omasta asemasta ja paikasta, rakkaimpien ihmisten poissaolo.
    Ei hoidossa ole aikaa antaa jokaiselle lapselle tarvitsemaansa omaa huomiota ja hellyyttä, tämä on varmasti omiaan luomaan agressiivisuutta ja huomionhakua. Itse olen tähän kiinittänyt huomiota jo pitkään ja ne lapset jotka ovat olleet kotihoidossa pidempään ovat tasaisempia, rauhallisempia ja menestyneet koulussa paremmin.

    Toki tässä vertailen tasapainoista kotia, eri asia taas jos kotona on ongelmia.

  3. Tiina kirjoitti:

    Hyvä teksti! Mikäli pienen lapsen hoitopäivät eivät ole liian pitkiä ja lapsi saa viettää riittävästi myös lomaa päiväkodista, olen täysin samaa mieltä kanssasi.
    terv. Varhaiskasvatuksen ope 🙂

  4. Johanna kirjoitti:

    Mä en varhaiskasvatuksen työntekijänä näe tätä niin mustavalkoisesti. Itsellä oma kokemus ( sekä hoidettavien ett omien lasten osalta) että moni pienikin lapsi nauttii ja hyötyy laadukkaasta hoidosta mutta se mikä Suomessa on ongelma että lapsilla on liian pitkät hoitopäivät. Olisi hyvä jos yhteiskunta mahdollistaisi järkevästi sen että alle kouluikäisten vanhemmat voisivat tehdä luhennettyä työviikkoa ilman että siitä koituu kohtuuttoman isoa taloudellista tappiota.

  5. Sini kirjoitti:

    Hyvä kommentti edellä. On erikoista kuinka suomalaista varhaiskasvatusta kehutaan aina laadukkaaksi. Olisi aivan ihanaa olla itsekin tätä mieltä, mutta laadusta ei enää nykypäivänä voida valitettavasti puhua. Olen miettinyt kuinka moni vanhempi oikeasti olisi edelleen sitä mieltä, jos seuraisi päiväkodin arkea muutaman kuukauden ajan paikanpäällä?

  6. Jade kirjoitti:

    Oon kyllä samaa mieltä edellä olevien kommentoijien kanssa. Eikä tarvitse olla superäiti ollakseen kotiäiti, vaan ihan täysin normaali äiti, siinä missä työssäkäyväkin.:) Ei myöskään tarvitse keksiä joka päivälle askarteluja ja lorutteluja ja treffata muita äitejä ja lapsia. Välillä lapselle riittää kyllä se oman äidinkin seura ja kotona/kotipihassa olo. 🙂 Jos lapsi käy kerhossa, niin siellä niitä kaikkia aktiviteetteja on. Samoin on avoimet päiväkodit yms, jossa voi puuhastella askarteluita yms.

    Itse ajattelen, että jos lapsi alottaa alle 3-vuotiaana päiväkodissa, on se vaikeampaa kun päälle 3-vuotiaana, mutta tietysti lapsikohtaista. Meillä kokemusta pienen lapsen kanssa päiväkodista esikoisen kanssa kun meni hetkeksi 2v 3kk iässä päiväkotiin. Oli onnessaan kun sai jäädä päikystä pois kun kuopus syntyi, vaikka viihtyikin hyvin päiväkodissa. Kysyin sillon tytöltä huvikseen haluaisiko jatkaa päikyssä vaiko jäädä kotiin, vastaus joka jäi hyvin mieleen oli ”Haluun olla kotona. Äiti on mun palas kaveli.”<3

    Yli 3-vuotias osaa jo jollain tapaa kaivata kavereita ja aktiviteetteja, osaa leikkiä toisten kanssa, toisin kun alle 3-vuotias. Varmasti harva alle 3-vuotias aloittaa päiväkodin ihan kokonaan ilman itkuja.

    "Päiväkodin täti" kirjoitti hyvin: "Ei tosiaan kyse siitä etteikä hoito olisi hyvää,vaan faktahan on että pieneltä lapselta jää hellyys, rakkaus, rauhalliset hetket, halit ja pusut, oma huomio, paikalleen pysähtyminen pois ja tilalla on kiire, häsellys, meteli, kilpailu omasta asemasta ja paikasta, rakkaimpien ihmisten poissaolo.
    Ei hoidossa ole aikaa antaa jokaiselle lapselle tarvitsemaansa omaa huomiota ja hellyyttä" Juuri tästä syystä me ollaan valittu se, että oon ollut kotona nyt kuopuksen kanssa vähän pidempään. Kohta luulen, että tyttö (3,5v) saattaisi olla pikkuhiljaa valmis päiväkotiin jossa olisi aina suht lyhyet päivät. Meitä on tietty moneksi ja kaikilla omat mielipiteet, halusin tuoda kuitenkin oman näkemyksen asiaan. 🙂

  7. Ville kirjoitti:

    Erikoinen ajatus, että ollakseen hyvä vanhempi pitää koko ajan keksiä supervihdykkeitä. Elämässä tulee hetkiä jollin on tylsää, mutta kumpi niitä ei kestä se lapsi vai vanhempi?
    Lapsen paikka on tottakai vanhemman lähellä ainakin 3 vuotiaaksi saakka.
    Liian kireälle ajettu tehokkuusajattelu nykypäivän työmaailmassa, jatkuva kiire, sosiaalisen median mukanaan tuoma vertailu ja häpeäkulttuuri sekä ihmisen vieraantuminen luonnollisista ”juuristaan” kuten luonnosta ja sen rytmistä sekä myös ymmärrys kiintymyssuhdemallin ja kehityspsykologian perusteista ovat siis asioita, joita yhteiskunnallisella tasolla tulisi ymmärtää ja pohtia.
    tulisi varmistaa, että vanhemmilla on mahdollisuus kasvattaa läsnäolevasti lapsensa eikä ulkoistaa tätä tärkeää tehtävää koululle ja varhaiskasvatukselle.

    • maria_lovebeyondwords kirjoitti:

      Hei,

      Kiitos hyvästä kommentista 🙂

      Ehkä monestikin ongelma on juurikin siinä, että vanhemmalla ei ole mahdollisuuksia/resursseja kasvattaa lasta joko rahan tai oman jaksamisen myötä.
      Toki vanhemmilla voi olla myös omia haaveita työelämän suhteen ja mikäli molemmat vanhemmat haluavat tehdä töitä jossain vaiheessa, niin silloin vuorottelu perheen-työn kanssa voi tulla todella raskaaksi. Jokaisella on varmasti omat syyt miksi päiväkoti on myös hyvä vaihtoehto ja tulisi myös varmistaa, että päiväkodissa on turvallinen ympäristö kasvaa. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *