Hae
Love Beyond Words

Pitääkö koko elämä vain suorittaa?

Oletko miettinyt, että elämä on pelkkää suorittamista? On miljoona asiaa mistä pitäisi suoriutua hyvin: äitiys, työ, vaimona oleminen, kaverisuhteet, perhesuhteet, kodin ylläpito, raha-asiat, liikunta, terveelliset elämäntavat, naama (jonka kanssa kehtaa menna Prismaan), elää ekologisesti, olla ajan tasalla maailman menosta, kehittyä, opiskella, olla sosiaalinen, ottaa omaa-aikaa, näyttää hyvältä somessa jne. Hengästyitkö? Niin minäkin! Tuntuu, että se lista mitä näin 30-vuotiaalta vaaditaan on ihan loputon.

Aloin juuri kuuntelemaan  Eeva Kolun kirjaa ”Korkeintaan vähän väsynyt”. Kuunneltuani muutamat ekat sivut, niin olin mykistynyt. Tässä on paljon tuttua omaan elämään. Mikä ei varmastikaan ole aina hyvä juttu.

Minäkö suorittaja?

Jos oikeasti alan miettimään itseäni ja omaa luonnetta, niin olen pahalaatuinen suorittaja. On monia asioita missä olen aina halunnut olla hyvä ellei paras. Olen tunnollinen työntekijä, joka haluaa tehdä asiat oikein, hyvin ja ajallaan. Etätyössä yleensä haluaa suorittaa vielä enemmän, sillä kyllähän nyt aina läppärin pystyy avaamaan.  Tunnistan itsessäni vaarallisia tekijöitä, joka saattaa laittaa myös perheen ja oman hyvinvoinnin työn edelle. Kaipaan siis välillä herättelyä sen suhteen, että onko tämä oikeasti järkevää? Ja maailma ei tule kaatumaan siihen, jos pyydän apua töiden suhteen.

Olen myös ollut suorittaja koulussa, joka haluaa saada hyviä arvosanoja ainakin niiden oppiaineiden osalta mitkä koen tärkeiksi tulevaisuuden kannalta. Ihan kaikkiin aineisiin onneksi suorittaja rooli ei yllä, sillä esimerkiksi ruotsin kohdalla minulle on vain ollut pääasia päästä se läpi.

Tunnistin itseni kirjan kohdasta, jossa puhuttiin että lomalla saa arjen stressin nollattua juuri ja juuri, että jaksaa sen turvin taas seuraavaan lomaan. Ja, että iltaisin on niin kaikkensa antanut että on pakko turruttaa itsensä jollain hömppäsarjalla. Tempparit ja salkkarit fani täällä hei 😀 Mutta miksi elämän pitäisi olla tälläistä loputonta selviytymistaistelua?

elämä

Äitiys ei ole suoritus

Vaikka olenkin suorittaja monessa asiassa, niin olen myös nautiskelija. Olen aina ennemmin tai myöhemmin huomannut itsestäni ne merkit milloin elämään täytyy tehdä jotain muutoksia. Sillä elämän ei ole tarkoitus olla suorituksia aina suoritusten perään.  Rakastan hiljaisuutta ja omaa- aikaa. Rakastan kavereiden kanssa hengailua ja hotelliviikonloppuja miehen kanssa. Rakastan lasten kanssa hömppäilyä ilman kiireen tunnetta.  Arkisen suorittamisen ja se mikä antaa voimaa täytyy olla tasapainossa keskenään.

En ole mielestäni ottanut stressiä äitiydestä kovin paljon. Minulle on ollut loppupeläissä aivan sama kuinka kauan imetän tai milloinko lapsi on tarpeeksi vanha menemään yökylään. Tärkeintä äitiydessä pitäisi olla se, että lapsi on tyytyväinen JA, että äiti on tyytyväinen. Se, että jos onnistuu puolen vuoden täysimetyksessä ei tee sinusta yhtään parempaa äitiä kuin se, joka on antanut koko ajan korviketta. Kukaan ulkopuolinen ei tule antamaan palkintoa hyvästä äitiydestä, vaan se palkinto tulee sinun lapselta, joka on onnellinen siitä että juuri sinä olet hänen äiti.

Elämä ilman jatkuvaa suorittamista?

Mut mitäpä jos sinulla ei olisi mitään suoritettavaa? Olisitko silloin onnellinen? Epäilen, sillä elämä rakentuu kuitenkin tavoitteille ja haaveille, jota kohden pyritään. Jos sinulla ei ole mitään mitä suorittaa, niin sinun olisi sama olla kuollut. Jo aikojen alusta kaikilla on ollut oma roolinsa tässä yhteiskunnassa: maatilalla täytyi tehdä viljatyöt ja kalastajien täytyi kalastaa. Myös  merkitykselliset asiat vaativat ponnisteluja. Suorittamisessa ei ole mitään pahaa, vaan siinä että kaikesta on tullut suoritus. Joskus täytyy myös pysähtyä ja nauttia tästä hetkestä.

Osaatko olla rehellinen?

Oletko koskaan miettinyt osaatko olla täysin rehellinen lähimmille siitä kuka oikeasti olet? Pystytkö kertomaan jollekin miten häpesit, kun mokasit itsesi liian monen viinilasin jälkeen? Pystytkö kertomaan esimiehelle, että hukut työkuorman alle? Pystytkö kertomaan miehellesi, että tarvitset omaa-aikaa? Pystytkö pyytämään apua, silloin kun sitä tarvitset?

Se, että pystyy olemaan rehellinen sellaisista asioista mistä on vaikea puhua ja niistä, joita häpeää itsessä vaatii hurjan paljon rohkeutta! Mutta rehellisyys siitä mitä oikeasti olet palkitaan. Kun pystyt antamaan ystävällesi täysin rehellisen kuvan itsestäsi ja hän hyväksyy, myötäelää ja tukee sinua vaikeana hetkenä. Sinun ei  enää tarvitse selvitä yksin! 

Lue myös:

Äitiysloma miinus CV:ssä

20 ajatusta rahasta

Minä suoritin PHT-tutkinnon!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *