Irtisanouduin vakituisesta työsuhteestani
Reilu kuukausi sitten tein päätöksen ja irtisanouduin vakituisesta työsuhteestani. Joku voi miettiä, että olenko hullu, että teen tälläisiä päätöksiä keskellä koronakriisiä, sillä minun pitäisi olla vain todella tyytyväinen, että minulla on edes työpaikka ja vieläpä vakituinen, jossa ei ollut edes lomautusuhkaa.
Mutta oli koronaa tai ei, niin meidän elämä ei pysähdy: Arki jatkuu
Täytän tänä vuonna 32-vuotta. Minulla on kaksi lasta, vakituinen työpaikka, omistusasunto, kaksi eri ammattitutkintoa. Pintapuolisin siis kaikki oli oikein hyvin, mutta nyt on se vaihe kun lapset kasvaa ja voin alkaa miettimään sitä, mitä minä haluan työltä. Työ vie suurimman osan aikaa arjesta, joten haluan että se on ihan super mahtavaa aikaa. Eli en halua, että työ on sellainen paikka minne vaan mennään, tehdään työt, tienataan rahaa ja tullaan kotiin.
Miksi irtisanouduin?
Olen kunnianhimoinen työntekijä, joka haluaa olla hyvä siinä mitä tekee. Haluan kehittyä ja pystyä jakamaan omaa osaamista myös muille. Tuntui, että tällä hetkellä pyörin samojen asioiden keskellä, mikä saa minut turhautumaan. Aloin miettimään haluanko ehkä tavoitella YAMK-tutkintoa vai vaihdanko työpaikkaa missä pääsen haastamaan itseäni. Kuten arvata saattaa niin päädyin jälkimmäiseen.
Näiden vuosien aikaan olen tehnyt todella paljon erilaisia töitä. Niistä kaikista olen oppinut hurjan paljon ja kehittynyt ihmisenä. Minulle on kehittynyt myös vahva luotto omaan osaamiseen. En tarvitse siihen, että teen töitä oman vahvuusalueen osalta välttämättä tukea, joten lähdin hakemaan itsenäistä työnkuvaa ja sellaisen sain. Nyt lähdetään lähes nollasta luomaan ja kehittämään omaa työnkuvaa uudessa työpaikassa. Ja voitte kuvitella miten inspiroivaa on rakentaa kaikki tämä niillä opeilla mitä olen vuosien mittaan oppinut!
Mutta voitte vaan kuvitella, miten vaikea minun oli tällä kertaa sanoa se ääneen ” Minä irtisanouduin tästä työstä”. Minulla oli työkavereina ihania ihmisiä. Koko keho tärisi, joka johtui varmasti osaksi haikeudesta, luopumisesta sekä uuden jännityksestä. Mutta sen jälkeen, kun päätös oli tehty olin helpottunut ja täysin varma, että olen tehnyt 100% oikean päätöksen. Minulle lähimmät entiset työkaverit eivät ikinä ole kadonneet arjesta, vaan pidän moneen vielä säännöllisesti yhteyttä. Tällöin lähteminen ei ole lopullista, kun voin aina laittaa viestiä myös jatkossa.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun irtisanouduin työpaikasta ja lähdin toiseen työhön. Aikaisemmin lähteminen on ollut helpompaa, sillä olen mennyt opiskelemaan tai saanut lapsia. Nyt perheenäitinä myös lähteminen on paljon vaikeampaa, kun kyse ei ole pelkästään minusta, vaan minun täytyy myös elättää kaksi lasta. Mutta, jos ikinä ei tee vaikeita päätöksiä, niin ei myöskään ikinä pääse eteenpäin.
Mitä sinä haluat tehdä työkseksi?
Jokaisella meistä on haave siitä mitä haluaa työkseen tehdä
Jokainen meistä on erilainen työntekijä. Toinen nauttii siitä, että saa työkseen tehdä sellaista työtä mikä ei vaadi suuria ponnisteluja, toiset haluaa haastaa itseään erilaisten projektien parissa, toiset haluaa olla esimiehiä, toiset työntekijöitä, toiset haluaa tienata paljon rahaa työllä ja toiset tekevät taas intohimasta jotain tärkeä työtä. Mikä ikinä tämä haave onkaan, niin sinun kannattaa tavoitella sitä. Uskon vahvasti, että juuri sinulle on se unelmien työpaikka odottamassa, JOS olet valmis tekemään paljon töitä sen eteen. Joskus unelmien työpaikka vaatii yhden työpaikkahakemuksen juuri oikeaan yritykseen ja joskus se vaatii useamman vuoden opiskelun uuden alan myötä. Uskon kuitenkin, että ikinä et tule katumaan sitä päätöstä, että yritit rohkeasti tavoitella omia unelmia, sillä mikään ei ole pahempaa kuin miettiä myöhemmin ”mitä jos” tai kärvistellä sellaisessa työpaikassa, jossa et tunne itseäsi onnelliseksi.
Hyvä työpaikka antaa boostia arkeen
Mikään ei rasita arkea niin kuin työ, joka kuormittaa. Varsinkin, kun on pieniä lapsia niin mikään ei ole tuhoisempaa kuin sellainen työ, joka syö kaikki voimat. Kun työpäivän jälkeen odottaa vielä se kaikkein tärkein työ, eli äitinä oleminen, niin arjessa ei ole silloin sellaista taukoa missä pystyisi nollaamaan ajatukset. Täytyy kuitenkin muistaa, että jokaisessa työpaikassa on ne hyvät ja huonot puolensa. Näitä asioita miettiessä täytyy pohtia tarkasti, että mitkä asiat ovat juuri sinulle tärkeitä. Mistä olet valmis luopumaan ja ehkä saamaan tilanne jotain muuta? Mikä huono asia on sellainen, jonka kanssa pystyt elämään tai voit mahdollisesti itse vaikuttaa siihen, että tämä huono asia ei ole enää ajankohtainen.
Olen oppinut vihdoin 30-vuoden iässä ja lasten myötä olemaan rehellinen itselleni, työkavereilleni sekä esimiehelleni. Pystyn sanomaan miltä minusta tuntuu, minkälaisista työtehtävistä oikeesti inspiroidun tai mikä asia vaivaa työpaikalla. Asioista puhuminen ei suomalaiselle ole todellakaan helppo rasti, mutta uskon että rehellinen dialogi on koko tiimin yhteishengen kannalta paras mahdollinen. Ilman sitä tiimi ei pysty kehittymään paremmaksi.
Tärkeintä työssä on, että siellä on hyvä meininki. Jokainen meistä voi siihen vaikuttaa omalla panoksellaan mikäli kyseessä on työ, jota tehdään yhdessä. Tiimissä kaikkien pitää pelata yhteen.
Työntekijä onnellisimmaan, kun hän saa tehdä työtä mikä on merkityksellistä hyvässä porukassa.
Oletteko te tehneet viime aikoina vaikeita päätöksiä tai päättäneet ottaa elämälle uuden suunnan työuran kannalta?
LUE MYÖS:
Rohkea päätös!
Itsekin irtisanouduin yhdestä työpaikasta kun ilmapiiri oli järkyttävä…
Tsemppiä jatkoon! ❤️
http://jasukuvaa.blogspot.com/
Kiitos! 🙂
Ja teit varmasti oikean päätöksen, jos työilmapiiri on ollut teillä huono! 🙂