Onko korona-ajan varovaisuus uusi normaali?
En ole juuri puhunut korona aiheista instagramissani tai täällä blogissa, sillä itse tulin väsyneeksi aiheeseen jo viime kevään jälkeen. Korona tulee edelleen vastaan joka päivä mediassa ja somessa, joten sitä ei pääse millään karkuun. Ehkäpä juuri se, että se on koko ajan esillä minne päänsä kääntääkään aiheuttaa ihmisissä lisää stressiä ja paniikkia asian suhteen. Siispä olen päättänyt olla pohtimatta näitä asioita itse sen enempää, vaan noudattelen suosituksia niissä määrin kun se on mahdollista ja järkevää. Nyt ehkä haluan kääntää jo katseen siihen aikaan, kun pahin korona-aika on ohi ja mahdollisesti päästään taas normaalisti työpaikoille ja ravintoloihin (vaikka tällä hetkellä se tuntuu vielä kaukaisemmalta kuin pari viikkoa sitten).
Onko korona-ajan varovaisuus uusi normaali?
Tämän kuluneen vuoden aikana suurin osa ihmisistä on tottunut jo kulkemaan maski päällä kaikkialla missä voi törmätä toisiin ihmiseen sisätiloissa, välttelemään isoja väkijoukkoja, tekemään töitä etänä ja pitämään etäisyyttä riskiryhmiin. En voi olla kuitenkaan miettimättä pystyykö enää ikinä elämään ns. ”normaalisti”. Tuntuuko jatkossa aina ahdistavalta olla isossa väkijoukossa konsertissa. Miettiikö koko ajan, että jolloin voi olla mahdollisesti jokin tarttuva virus?
Olen kuitenkin koko korona-ajan ollut sitä mieltä ettei liiasta hysterisoinnista ole mitään hyötyä. Ruokaravintoloissa on varmasti turvallista käydä, sillä turvavälit siellä pystyy järjestemään ja kavereita on erittäin tervettä tavata jo kaikkien mielenterveydenkin kannalta. Pienten lasten elämässä esimerkiksi tämä kulunut vuosikin on jo pitkä aika, joten olisi täysi mahdottomuus eristäytyä läheisistä ja kavereista. Lapset tarvitsee toisia lapsia ympärilleen ja vanhemmat tukea toisista aikuisista.
kaksi viikkoa karanteenia
Meidän perheestä on tänä koronavuonna ollut yksi tartuntataudeista vastaavan lääkärin määräämässä karanteenissa. Koska asumme uudellamaalla oli tämä varmasti odotettavissa, sillä erityisesti lapsilla on päivittäin lukuisia kontakteja muihin ihmisiin. Helsinki-Espoo-Vantaa akselilla myöskään varmasti mikään asuinalue ei ole säästynyt isoilta altistumis paikoilta. Karanteenin myötä peruin myös itse kaikki suunnitteilla olleet livetapaamiset ihan vain varuilta. Vaikka ajatus siitä, että nyt ihmiset peruu kaiken ihan vaan siltä varalta että joku saman perheenjäsen on ollut samassa tilassa jonkun kanssa joka on ollut kipeänä. Tietämättä edes, että onko tämä kohtaaminen ollut 1min ajan ja onko tämä henkilö ollut esimerkiksi 10m päässä koko ajan.
Tullaanko me suhtautumaan jatkossa kaikkiin mahdollisiin flunssiin kauhealla varauksella ja pelätään jokaista niiskutusta lähistöllä?
Jokainen meistä suhtautuu rajoituksiin ja suosituksiin omalla tavalla. Jollekin kahden viikon karanteeni on varmasti helppo juttu. Voi olla kotona ja löhöillä sohvalla luvan kanssa. Itse huomasin, että pelkästään se että jouduin perumaan menoja alko ärsyttämään. Tarvitsen vapautta päättää asioista ja mennä vaikka extempore lounaalle ravintolaan. Tarvitsen myös sitä, että näen ihmisiä ihan livenä eikä vaan teamsin välityksellä yöpuvussa.
Edelleen kuitenkin kuulee ja näkee myös näitä ihmisiä, joille rajoitukset ja suositukset ovat täysin tuntematon käsite. Kauppaan saatetaan mennä kipeänä räkimään vihanneshyllylle ja kuulimpa jopa, että joku tietoisesti koronaa sairastava oli tavannut huoletta muita ihmisiä.
Isot tsempit opiskelijoille
Täytyy kuitenkin sanoa, että itse on vielä aika helpossa asemassa, kun meillä lapset ovat vielä pieniä. Heidän ei esimerkiksi ole tarvinnut opiskella koko vuotta etänä niinkuin luultavasti toisen asteen opiskelijat ovat tehneet. Kun itse muistelee tuota aikaa, niin kaverit ovat kaikki kaikessa ja jos tuota opiskelukokemusta ei voi jakaa heidän kanssaan on se todella surullista. Myös se fakta, että terveydenhuolto on kuormittunut nuorten mielenterveyden ongelmista koronan myötä on todella sydäntä särkevää. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että näitä rajoitustoimia ei saisi niinkään kohdistaa lapsiin ja nuoriin, sillä he ovat kaikista herkimpiä. On todella surullista, että esimerkiksi jo joihinkin yläkoululaisiin ei ole saatu koko aikana mitään yhteyttä koulun puolesta. Tämä aika niin tärkeää, ettei menetetä otetta nuoriin. Meillä esimerkiksi ei ole vieläkään ollut 1lk terveystarkastuksia varmaankin resurssipulan vuoksi. Omille lapsille onneksi riittää vielä vanhemmat, eikä heidän tarvitse suuremmin stressata koronasta, jos vaan arki on mahdollisimman normaalia.
Loppuun vielä pieni palkanlaskijan vinkki. Jos sinä tai alle 16-v lapsesi joutuu karanteeniin, niin olet oikeutettu tartuntatautipäivärahaan. Tämän voi hakea Kelasta. Joissain työehtosopimuksista saattaa kuitenkin olla määräys, että työantaja maksaa myös palkkaa karenteenin ajalta. Mikäli kuitenkin pystyt tekemään työsi esimerkiksi etänä, niin oikeutta ei tartuntatautipäivärahaan synny.
Onko teidän perheessä ollut kukaan vielä karanteenissa?
Lue myös:
Hei! Haastan sinut hymy huulille – haasteeseen mukaan! ☀️ Hymy huulille – haasteen idea on kommentoida muiden bloggaajien postauksia tai kehua blogia.
Toivottavasti otat haasteen vastaan!
http://jasukuvaa.blogspot.com/