Hae
Love Beyond Words

Lasten myötä aloin vihaamaan ruuanlaittoa

Tuntuuko sinusta, että arki on viikosta toiseen pelkkää ruuanlaittoa? Sain idean tähän postaukseen, kun Johanna Tolppola kertoi tällä viikolla omassa blogissaan kuinka hän oli oppinut kokkaamaan lapsen takia. Minulla on ehkä käynyt vähän päinvastoin silla lasten myötä olen totaalisen kyllästynyt ruuanlaittoon. Minun lapsuudessa äiti teki yleensä joka päivä ruuat alusta loppuun asti. Monesti ruokana saattoi olla eri juttuja lounaalla ja iltaruokana. Tietenkään kaupunki elämässä tämä on jo ihan ajankin puolesta täys mahdottumuus, sillä arkipäivät ollaan töissä.

arvostetaanko ruuanlaittoa

Viime aikoina olen muutenkin pohtinut aika paljon omaa ruuanlaitto filosofiaa aikuisiällä, sillä lasten myötä hypättiin kerralla aika syvälle. Ennen lapsia nautin ruuanlaitosta, koska opiskelijan ei oikeastaan tarvinnut tehdä ruokaa juuri ikinä, sillä koulussa oli aina lämmin ruoka ja ravintola-alan töissä sain myös syödä monesti työpaikalla tehtyä ruokaa. Olen siis ammatiltani myös ravintolakokki, joten monipuolinen ruoka on kuulunut koko ajan elämään.

Olisiko ihanaa olla pullantuoksuinen kotiäiti?

Välillä varmaan aina jokainen äiti miettii olisiko ihanaa olla se pullantuoksuinen kotiäiti, joka voi pyhittää kaikki päivät kokkailulle ja leipomiselle. Lämmin, terveellinen ja herkullinen ruoka on aina pöydässä valmiina, kun lapset tulevat koulusta kotiin ja mies saapuu rankan työpäivän jälkeen. Päivät voisi käyttää kaikkeen itsensä kehittämiseen, joogaamiseen ja puutarhanhoitoon.

Mutta lapset ja mies ovat ihan super paha yleisö perheen ruokapöydässä! Heille olisi maailman paras illallinen, jos toisessa pannussa paistuisi rusinaton maksalaatikko ja toisella pannulla tulis kaupan valmiit lihapullat.

Vähämmästäkin menee fiilis, että kokkaillaan tänään jotain eksoottista ruokaa. Voit olla varma, että sitä ei syö muut kuin äiti ja muut hakee sit jotain valmista kaupasta. Parempi siis pysyä kokkailujen suhteen tutussa ja turvallisessa makaronilaatikossa, joka maistuu kaikille. 😀 Eli, minusta ois varmaan aika jees olla pullantuoksuinen kotiäiti, joka saa fiilistellä koko päivän keittiössä uusisien ja erilaisten makujen parissa, JOS koko muu perhe suostuisi syömään päivän päätteeksi niitä. Mutta, jos kokkailut on viikosta toiseen niitä samoja, niin näiden ruokien tekemiseen lopulta kyllästyy.

pullantuoksuinen kotiäiti

Arvostetaanko nykyään enää ruuanlaittoa?

Nyky arki on ihan super hetkistä. Normaaliperheessä voi olla niin, että molemmat vanhemmat käyvät 8-16 töissä, joilloin koko perhe on kotona siinä 17 aikaan. Samalla sekunnilla pitäisi olla myös ruoka pöydässä, sillä klo 17 on jo toinen maailman sota päällä, jos lapsilla ei ole ruoka valmiina. Tästä herää kysymys missä ihmeen välissä sitä ruokaa edes ehtii laittamaan? Nykypäivänä on tähän tarjolla paljon helppoja ratkaisuja, kun kaupasta voi ostaa valmiina ruokia ja kotiin voi tilata ruokaa tai ruokatarvikkeita. Tarjolla on myös ruokabokseja, joista löytää reseptit ja raaka-aineet kokkailuun. Pitäisikö vaan siis olla stressaamatta koko ruuanlaitosta ja tulla itsekin valmiiseen pöytään työpäivän jälkeen?

Huomaan, että minun asenne on varmasti aika pitkälti lähtöisin lapsuudesta, jossa mitään einesruokaa ei ollut ikinä tarjolla. Kun taas kavereilla, jotka ovat kasvaneet kaupungissa oli ihan normaalia, että he esimerkiksi teineinä söivät myös einesruokaa.

juhla tarjoilut

Ruuhkavuosien ruuanlaitto ahdistuksessa täytyisi löytää myös se kultainen keskitie. Olen viime aikoina koittanut iskostaa omaan päähän, että tee enemmän niitä asioita mistä oikeasti tulee hyvä fiilis. Kenenkään elämä ei varmasti kaadu, jos vaikka joku viikko menee ihan kaikista helpoimman kautta. Se aika minkä säästää kaikessa ruuan suunnittelusssa, kauppareissuissa, ruuan tekemisessä ja astiavuoressa on varmasti korvaamaton. Tämänkin ajan voi sitten käyttää oikeasti johonkin hyödylliseen ja se mahdollistaa sen, että arjessa jää ehkä enemmän kuin se 1 tunti yhteistä aikaa perheen kesken.

Minulle ruoka on nautinto eikä polttoaine

Minulle koko aikuisiän ruoka on ollut suuri nautinto, sillä  16-vuotiaana aloitin ravintola-alan opiskelut, jossa kouluruoat oli luokkaa 5-ruokalajin pihvimenu. Juhlissa on aina ollut mukana kokkailut ja se on ihan parasta yhdessä kavereiden kanssa. Ruuanlaitto on myös todella vapauttavaa silloin, kun sen saa tehdä rauhassa. Saa testailla uusia makuja, kokeilla uusia reseptejä, siemailla viiniä samalla kun hämmentää soppakauhaa. Ehkä olen siis jollain tapaa turhautunut siihen faktaan, että ruoka nykyään arjessa ei ole enää niin nautinto, mitä haluaisin. Ja eipä näin korona-aikaan niitä juhliakaan ole ollut niin paljoa 😀 

tapakset

Millä tavoin teidän perheessä hoidetaan ruuanlaitto? 

Lue myös: 

Ruokaboksi tuo arkeen helppoutta

Nopea arkiruoka – savulohipasta

2 kommenttia

  1. Nimetön145 kirjoitti:

    Jep ruoanlaiton ja pyykinpesun merkitys muuttuu lasten myötä eikä se ole enää niin kivaa kun sitä saa tehdä ihan koko ajan…

    • maria_lovebeyondwords kirjoitti:

      No jep! Sepä just kun ei voi vaan olla tekemättä. Ja lapsia kun on niin täytyy myös mennä tietyn aikataulun mukaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *