Onko koululiikunta monipuolista?
Kohta on 2-lukukautta käyty ansiokkaasti koulutaivalta. Aika hurjaa, että minulla on jo näinkin iso tytär! Toisen lapsen kohdalla koulutaipaleen alkua saamme vielä odottaa 2- vuotta, vaikkakin hänkin aloittaa syksyllä 2-vuotisen eskarikokeilun. Joten pelkästään päiväkotilaisia minulla ei ole enää syksyllä. Toisaalta aika ihanaa, että lapset kasvaa ja uusi maailma avartuu heille sekä vanhemmille. Kuluneen vuoden aikana olen saanut super paljon energiaa liikunnasta. Osallistuimme yhdessä lasten kanssa reilu viikko sitten Mini Marathonille ja itse osallistuin Naisten Kympille viime viikonloppuna.
Lapset olivat niin onnessaan kun saivat osallistua tuollaiseen isoon urheilutapahtumaan. Osallistujia oli tänä vuonna huikeat 1600! Jokainen osallistuja sai mitalin kaulaansa 1km juoksun jälkeen ja voitte kuvitella miten ylpeinä jokainen lapsi oli ansaitusti mitalistaan tuon huikean urheilusuorituksen jälkeen. Lasten riemu liikunnasta on jotain niin aitoa ja kaunista!
Onko koululiikunta kivaa?
Aloin tapahtuman jälkeen pohtimaan paljon lasten liikuntaa nykypäivänä. On mahtavaa, että lapsilla on monesti tarjolla paljon erilaisia liikunta harrastuksia, mistä varmasti jokainen löytää omansa testaamalla. Tarjolla on myös yleensä monipuolisesti ilmaisia liikuntaharrastuksia, jotta jokaisella perheellä on mahdollisuus tukea lasten liikuntaharrastusta. Itse koen, että harrastuksista riippumatta myös koululiikunnalla on edelleen iso merkitys siihen, että lapsi saadaan innostumaan liikunnasta. Joillain lapsilla ei saata olla tätä liikunnallista harrastusta, jos esimerkiksi intohimo vie vaikka musiikkiin tai muihin taiteellisiin lajeihin.
Olenkin ollut hieman pettynyt 2-lukuvuoden osalta koululiikuntaan, sillä mielestäni se ei ole ollut kovin monipuolista. Lähes kaikki liikuntatunnit ovat olleet sisäliikuntaa, jossa mahdollisuudet liikkua on toki hieman rajallisemmat mitä ulkona. Omalla lapsella ei ole myöskään ollut kertaakaan hiihtoa koko koulujakson aikana ja luisteluakin on ollut vain pariin kertaan. En myöskään ole kuullut että ikinä oltaisiin kokeiltu eri yleisurheilulajeja ja muitakin pallolajeja on ollut tosi harvakseltaan. En myöskään ole kuullut, että lapset olisivat suunnistaneet tai käyneet esimerkiksi metsäretkellä juuri koskaan. Koululiikunta on mielestäni sitä mielekkäämpää mitä monipuolisempaa tekeminen. Näin lapsilla on mahdollisuus löytää ne lajit mitä itseä mahdollisesti kiinnostaa.
Omassa lapsuudessa koululla oli helppo harjoitella erilaisia lajeja monipuolisesti, sillä talvisin koulun vieressä kierteli hiihtoladut ja luistelurata. Kesäisin puolestaan vieressä oli yleisurheilu radat ja pesäpallokenttä. Maalla on se hyvä puoli, että perinteisiin liikuntalajeihin panostetaan, sillä mitään erikoisempia lajeja ei ole mahdollista välttämättä tarjota. Periaatteessa meillä oli ihan pienestä pitäen todella monipuoliset vaihtoehdot eri liikuntalajeja koulussa. Koululiikuntaan ei siis ikinä päässyt kyllästymään, sillä se oli monipuolista.
Toivoisin siis, että ainakin ylemmillä luokilla panostettaisiin liikunnan merkitykseen. Olisi todella kurjaa, että lapsilta katoaisi into liikuntaan tai koululiikunta olisi pakkopullaa, jos siellä tehdään viikosta toiseen niitä samoja juttuja. Liikunta on todella tärkeää myös lapsen hyvinvoinnin kannalta ja sitä ei voi korostaa liikaa.
Tykkääkö lapset kilpailla?
Minä olen ollut super kilpailuhenkinen ja kiersin kylän kaikki mahdolliset hiihto- ja yleisurheilukisat. Osallistuin urheiluleireille ja harrastin jalkapalloa sekä ratsastusta muiden liikuntakerhojen ohella. Rakastin voittamista ja olin pitkään jopa luokan nopein hiihtäjä. Paljon nopeampi mitä pojat 😀 Jollain tapaa kilpailu ja itsensä ylittäminen ja oman itsetunnon kohottaminen on mielestäni myös tervettä. Se fiilis, kun tietää saavuttaneensa jotain on huikeaa – myös lapsilla. Huomasin tämän saman reaktion myös omien lasten kohdalla heidän Mini Marathonilla. 5-vuotias kertoi, että hän ei olisi välttämättä jaksanut koko matkaa juosta, mutta hän sai valtavasti voimaa siitä, että muutkin juoksi, joten sen avulla hän myös jaksoi. Ja se fiilis, kun pääsee maaliin ja tietää, että on antanut kaikkensa on niin huikea!
Myös pettymyksiä tulee eteen elämässä ja kisoissa. Urheilukilpailut opettavat myös tätä puolta. Aina ei voi voittaa, mutta se on tärkeintä, että yrittää parhaansa ja osallistuu. Myös elämän kannalta on tärkeää oppia hyväksymään ne katkerat pettymykset. Tällöin on hyvä oppia iloitsemaan myös muiden puolesta.
Lapset innostu nytten näistä kisoista kovasti ja ollen koittanut pongailla jotain kivoja tapahtumia kesää ajatellen mihin he voisivat osallistua. Neiti ainakin haluaisi kovasti osallistua kepparikisoihin.
Onko teidän lasten koululiikunta monipuolista?
Lue myös: