Hae
Love Beyond Words

Joulu maalla

Vietettiin lasten kanssa 1.5 viikkoa maalla ja eilen kotiuduttiin takaisin kaupunkiin. Saatiin siis oikein perinteinen joulu valkoisessa talven ihmemaassa.  Täytyy sanoa, että kyllä joulun tunnelmaa tulee ihan eri tavalla lisää kun miljöö on peittynyt kauttaaltaan valkoiseen lumeen ja ollaan tuolla metsän keskellä rauhassa kaikelta hälinältä. Arkipäivät eivät ole niin hetkisiä, kun koko ajan ei sinkoile kauppaan ja töihin, vaan aikaa vietetään kotona yhdessä.  Minulla tosin ei näin joulun aikaan ole yhtään lomia, joten päivät menivät siinäkin mielessä nopeasti tuolla, mutta helpottaa se aina arkea paljon, kun oma työpiste sijaitsee samassa rakennuksessa ja aamulla ei tarvitse miettiä päiväkotiin kuskaamista ja omaa laittautumista. Siinä säästää jo päivässä tunteja ainakin 2h. Mikä on jo viikkotasolla 10h ylimääräistä aikaa!
Meillä viikko maalla sujui rauhallisesti, eikä neiti halunnut koko tuona aikana poistua sieltä metsän keskeltä edes ruokakauppaan. Hänen päivänsä kuluivat lähinnä eläimiä hoitaen, josta hän nauttii suunnattomasti. Olipa hän välillä herännyt aamunavetallakin klo 7 aikaan, kun muut vielä nukkui ukkia lukuunottamatta 😀 Myöskään pienempi ei enää ujostele navetalla, vaan uskaltaa jo hoitaa pieniä vasikoita tottunein ottein.
Kimmo pääsi meidän seuraksi vasta 23pv, sillä hänen omaa vapaa viikko kaupungissä meni aikalailla flunssan kourissa ja hän joutui parantelemaan sitä vielä viikonlopun yli. Kerettiin kuitenkin hetki nauttia myös yhdessä lumisesta joulun ajasta. Erityisesti kelkkailu on aika kivaa puuhaa, sillä sitä ei ainakaan pysty täällä pääkaupunkiseudulla tekemään 😀

 

Jouluperinteet maalla

 

Meidän jouluperinteisiin kuuluu kuusen haku omasta metsästä vähän ennen aattoa. Ensimmäistä kertaa myös lapset pääsivät mukaan kuusen haku reissulle, mistä taisi tulla aika tuskainen kaikille muille, sillä mieluista kuusta sai hakea, vaikka metsät on kuusia täynnä 😀
Joulua viettämässä  mummolassa oli, meidän perhe, minun sisarukset sekä äidin sisko. Sisaruksillani ei ole vielä lapsia, joten nämä kaksi saivat siis nauttia täydestä huomiosta ja viihdyttäjiä oli ainakin tarpeeksi. Joulussa parasta onkin kun saa viettää rauhassa aikaa koko perheen voimin ilman kiireitä. Omassa lapsuudessa isovanhemmat olivat myös meillä maalla joulun, joten se oli ehdottomasti ihanan kutkuttavaa kun sai jännätä yhdessä joulupukin saapumista.
Meillä perinteisesti myös kaikki jouluruuat tehdään itse ja yhdessä. Aamu aloitetaan perinteisesti riisipuurolla ja neiti nappasi jo toisena vuotena peräkkäin mantelin puuron seasta. Samalla telkkarista pyörii joulupukin kuumalinja. Illalla pöydästä löytyi tänä vuonna porkkana-, lanttu ja punajuurilaatikkoa, graavilohirullaa, kylmäsavulohijuustokakkua, rosollia, cashew-granaatinomena-salaattia, perunoita, itsetehtyä limppua sekä tietenkin kinkkua. Jälkkärina meillä oli piparpakkusuklaamoussea, glögi-raakakakkua, minttu-whoopieseja ja juustoja.
Jouluna sytetetään myös ulkotulet. Tänä jouluna isä oli tehnyt jätkänkynttilät, joista lähti upea roihu kun ne saatiin syttymään. Harmiksi ne eivät kovin kauaa palaneet.
Joulupukkikin ehti kiireiltään myös mummolaan piipahtamaan. Erityisesti neidillä nousi jännitys illan myötä ja hän katseli joulupukkia alkuun turvallisesti kummitädin sylistä. Jännitys kuitenkin pikkuhiljaa laukesi, kun paketteja alkoi tulla 😀 Lapset osasivat todella kiltisti odottaa koko pukin vierailun ajan, jonka jälkeen paketteja alettiin vasta aukomaan. Paketeista paljastui todella mieluisia juttuja, jonka parissa vierähtikin loppu ilta. Pojalle tuli mm. magneettaja, legoja, vaatteita, palomies-asu, kauko-ohjattava nosturi – ja auto ja  avaruusalus. Myös neiti sai todella paljon mieluisia pakettaja, sillä niistä paljastui scruff a luvs pehmo (joka siis pestään ja sieltä paljastuu joku söpö eläin), petsejä, pelejä (mm junior alias), legoja, vaatteita, tarroja sekä tehtäväkirjoja. Mummo oli tehnyt neidille ihan täydellisen flamingo-mekon, johon sopii hienosti myös pukinkontista löytyneet kultaiset paljettitossut.
 
Mitä kaikkea teidän joulun ajan perinteisiin kuuluu? Toivottavasti kaikilla oli ihana joulu! 🙂 

Elämä pikkujoulujen jälkeen

Loppu kuukausi olikin täynnä ihania juhlia. Omalta osaltaan pikkujoulukausi alkoi upealla 10 ruokalajin illallisella Ventunossa rakkaiden ystävien kanssa. Taisikin olla ensimmäinen kerta, kun oltiin tällä porukalla ihan vaan syömässä hyvin ns. ”pikkujouluissa”. Mutta oli kyllä erittäin hyvää vaihtelua ja ruoka oli ihan super hyvää.

Tämän jälkeen pikkujoulukausi jatkui myös hyvän ruuan ja stand upin merkeissä ihanalla mammaporukalla. Mikään ei ole rentouttavampaa kuin nauraa sydämensä kyllyydessä pari tuntia.
Kolmannet pikkujoulut olivatkin sitten jo astetta rankemmat ja ne vietettiin työporukalla. Ilta alkoi Ravintola Ultimasta, jossa meillä oli tarjolla maistelu menu. Tästä ilta jatkui yön pikkutunneille asti Apollon puolella. Työkavereita on aina hauska nähdä myös työn ulkopuolella, sillä sillon pääsee höpisemään ihan muitakin juttuja kuin työjuttuja.

Ihania ravintola elämyksiä täynnä siis loppuvuosi ja en valita, sillä rakastan uusia makuelämyksiä ja varsinkin jos siinä samalla pääsee pakoon hieman arkea kotoa.

Matkustaessa bussilla kohti juhlahumua mieleeni hiipi ajatus siitä, kuinka kivaa tämä on kun lapset kasvaa ja voi huoletta vaan lähteä. Toki enpä minä ikinä mitään lupia ole tarvinnut ja Kimmo on saanut pärjätä lasten kanssa jos minulla on ollut jotain kivaa menoa aiemminkin 😀 Empä siis haikaile yhtään sitä fiilistä, kun täytyi miettiä pärjäileekö vauva siellä mitenkä isin hoivissa ja kuinka pitkään voin olla ulkona, että pääsen takaisin imettämään / kuinka monta alkoholi annosta voi juoda että voi taas imettää.

Vaikka nykyään en olekaan mikä bilehile, joka nauttisi siitä että joku viikonloppu humputellaan yömyöhään jossain, niin silti tarvitsen todella paljon sitä omaa aikaa kavereiden kanssa. Tai tarvitsen ainakin sen mielikuvan, että jos minulle tulee jokin meno, niin minun ei tarvitse miettiä sen enempää.

Ajanjakso Espanjan reissun jälkeen on ollut kelien puolesta todella ankeaa, joten arjen vastapainona täytyy olla paljon muuta mitä odottaa. Tuntuu välillä, että tunnit eivät riitä millään kaikkeen mitä haluaisi tehdä ja arkipäivät varsinkin hujahtaa ohi vauhdilla kun tällä hetkellä pimeä tulee jo kolmen jälkeen. Päätinkin siis jatkaa 4pv/viikko työaikaa vielä huhtikuun loppuun. Kirjoitin myös tästä osittaisesta hoitovapaasta aiemmin blogiini. Tämä neljän päivän työviikko on ollut iso pelastus meidän arkeen, sillä myös Patrikilla on vihdoin alkanut jäätävä uhma. Yhden arkipäivän aikana pystytään rauhassa aamupäivän aikana viettämään laatuaikaa pojan kanssa, mikä on aivan ihanaa! Saatetaan olla ihan vaan kotona puuhastelemassa tai sitten lähdetään näkemään kavereita. Välillä ollaan myös pidetty vapaata eskarista, milloinka ollaan lähdetty heti aamusta pidemmälle retkelle esimerkiksi Helsinkiin. Tää aika, kun lapset ovat pieniä on sen verran lyhyt, niin koen että mikään muu asia ei ole tärkeämpää kuin se, että saa viettää heidän kanssaan aikaa. Tosin täyspäiväiseksi kotimammaksi minusta ei ikinä olisi, sillä hyvä tasapaino arjen ja työn kanssa on meille se täydellinen kombo. Silloin aivot saa päivisin muutakin ajateltavaa, kun itkupotkuraivareiden selvittelyjä.

Tästä tuli vähän tällanen höpinä postaus pitkästä aikaa, mikä on kivaa vaihtelua. Nyt ollaankin karattu maaseudulle jo joulun viettoon, joten käykääs kurkkaa instagramista miten sujuu työelämän ja arjen yhdistäminen täällä maalla (todettakoon, että työmatka sängystä koneelle on lyhyt ja mulla on täällä paljon apukäsiä ja lääniä missä lapset saa purkaa energiaa :D)